Jyväskylässäkin pyörähdettiin

Edellisen viikonlopun tunnelmat jatkuivat Jyväskylässä 17.-18.11.

Lauantaina Paisti kisaili kahdella Minna Räsäsen ja yhdellä Pertti Siimeksen radalla.

Ensimmäisellä agilityradalla Paisti mm. juoksi suoraan nenän edessä olleen putken ohitse, vaikka viime viikonloppuna kaikki edessä olevat putket olivat ylitsepääsemättömän ihania. Oma ohjaus oli radan alussa hieman kankeahkoa, tämä yhdistettynä korvattomaan koiraan aiheutti pitkiä kaarroksia ja yleisön vilkuilua. Radan loppupuolella oli välistäveto, ei edes tiukin mahdollinen, eikä Paisti siihen kääntynyt, vaikka videon mukaan tässä kohtaa ohjauksessani ei ollut mitään vikaa. Rata siis hylätty.

Toisena oli hyppyrata, jossa oli paljon ansaesteitä lähellä toisiaan. Alun päällejuoksussa sain todella juosta päälle, Paistia ei paljon kiinnostanut. Hieman normaalia haastavampi takaaleikkaus kepeille sen sijaan sujui hyvin. Tämä kuvasti rataa muutenkin: osan kohdista Paisti kulki käsikädessä ohjauksen kanssa ja sitten hetken perästä tehdään mitä halutaan, vaikka ohjaus näyttää selkeästi että EI sinne.
Rata hylkääntyi puolessa välissä, kun Paisti astui putkenpään lähellä olleeseen ansahyppyyn, eikä kääntynytkään mukaani oikeaan suuntaan.

Hyppärillä Paisti kulki - ja minä ohjasin - paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta edelleen oli havaittavissa kuulo-ongelmia.

Viimeinen, Siimeksen tuomaroima agirata olikin sitten se päivän paras suoritus. Vähän oli edelleen havaittavissa turhia koikkelehtimis-kaarroksia, mutta pääasiassa meno oli ihan hyvää. Kontaktit oli hienot! Toiseksi viimeisellä esteellä, putkella, Paisti olikin jo lähdössä suorittamaan, mutta päättikin jatkaa jalkojeni mukana esteen ohitse. Tältä radalta tuloksena 5, 45,98 (-2,02) ja sijoitus 10.


Koska viime viikonlopun korvattomuus jatkui edelleen, eikä syy tällä kertaa voinut olla odottelusta nousseet kierrokset, täytyi syytä miettiä hieman tarkemmin. Kyllähän se aika selkeä sitten olikin, vaikkei sitä osannutkaan ottaa huomioon ennen "oireita". Santerihan nimittäin muutti sisälle asumaan pari viikkoa sitten, kun muut jäivät vielä ulkoruokintaan. Tällä hetkellä Paistilla ei ole ketään katsomassa pahasti, kukaan ei kyykytä. Sen lisäksi Paisti taitaa kuvitella, että Vattu on sen narttu... Pikkupoika siis kuvittelee olevansa todellisuutta isompi kaveri. Sopiihan sitä kuvitella kaikenlaista, nyt täytyy näyttää, että mikään ei ole todellisuudessa muuttunut, vaikka yksi raihnainen vanhus asuukin muualla.



Sunnuntaina oli Vatun vuoro loikkia Siimeksen hyppyradalla ja Räsäsen agiradalla.

Ensinnä kokeiltiin onnea hyppiksellä. Melkein heti alussa tuli tyypillinen aloittelevan koirakon virhe, numerolapun tsekkaus. Tosin tuomari ei tästä virhettä antanut. Yhden putken Vattu kielsi, kun oikaisin vähän turhan paljon. Pitäisi muistaa, että ne putket eivät ole Vatunkaan lemppareita. Takanaleikkaus sujui hyvin, vaikka niitä on harjoiteltu kovin vähän. Radalta tuloksena 5, 38,02 (-2,98), sijoitus 7.

Jälleen kerran, Vattu kulki reippaasti, vaikkakin edelleen hieman epävarmasti. Pääsimme alle ihanneajan, vaikka putken kiellossa kului ainakin 5-6 sekuntia

Agiradalla Vattu teki sille epätyypillisen laajoja kaaria, edelleen epävarmuus yhdistettynä Paistiohjelmoituun kuskiin. Itsellä menee varmaan taas ikuisuus, ennen kuin sitä muistaa ohjata aloittelevaa koiraa sille sopivalla tyylillä.

Suoritus oli reipasta ja melko varman oloista yli puolen välin, kunnes suoraan nenän edessä oleva putki täytyi kieltää. Video on kuvattu sellaisesta kulmasta, etten pysty sanomaan ohjasinko vajaasti vai oliko se enemmänkin taas uskalluksen puutetta. Tuloksena 5, 46,41 (-5.59) sijoitus 4.
 Tänä vuonna on vielä yhdet kisat Paistin kanssa, sen jälkeen pidetään taas noin kuukauden tauko. Tämän ja edellisen kisaviikonlopun jälkeen ei ainakaan ole epäselvää, mitä meidän täytyy treenata, kun sellaiset puuhat taas aloitetaan.

Kuopiota 10.-11.11.

Kuopio 10.11.

Vattu starttasi Kuopiossa ensimmäisissä virallisissa kisoissaan. Tai ylipäätään ensimmäisissä kisoissaan, ei me olla käyty epävirallisissakaan.

En ilmoittanut Vattua kuin kahdelle radalle, ettei tottumaton koira väsähdä liikaa kaikesta jännittävyydestä. Kyllä sen illalla huomasi, että koira oli väsynyt: se veti koko illan hirsiä pitkin pituuttaan, eikä juuri reagoinut muiden tekemisiin. Radat tuomaroi Johanna Nyberg.

Ensin kisattiin agiradalla, joka oli suoralinjainen, tyypillinen ykkösluokan rata. Vattu pelästyi hieman outoa, rämähtävää keinua ja sen takia puomillakin piti varoa ja mennä hitaasti. En muista, koska olisin kimittänyt koiralle sillä tavalla, kun koitin rohkaista Vattua jatkamaan.

Kontaktit olivat hienot. Ja tulos, ensimmäiseltä kisaradalta 0, 40,68 (aikavirhe -7,32), sijoitus 1. Tämä oli itseasiassa kaikkien kokoluokkien nopein nolla.

Toisella radalla (hyppis) huomasi jo vähän paremmin, että itseluottamusta voisi olla enemmän, sillä esteille täytyi saattaa ja siitä huolimatta yksi putki kiellettiin. Ja toiselta käännyttiin väärään suuntaan ja kierrettiin pidemmän kaavan mukaan seuraavalle esteelle. Tältä radalta tuloksena 5, 37,36 (-5,64), sijoitus 4. Täytyy vain todeta, että kaikesta epävarmuudesta ja kielloista ja sähläämisestä huolimatta Vattu on pirun nopea koira. Mitä tapahtuu, kun kisat eivät olekaan enää niin jännä juttu?

Kuopio 11.11.

Paisti pisti koko jutun leikiksi alusta alkaen kaikilla kolmella radalla. Ensimmäinen rata oli Johanna Wüthrichin tuomaroima hyppyrata. Jos koiralla olisi kädet ja viisi sormea, Paisti olisi näyttänyt isosti sitä keskimmäistä. Ainoa kohta, missä se kuunteli, oli alku: sieltä ei varastettu. Ensimmäisen esteen jälkeen sitten pisteltiin menemään miten sattuu ja minne sattuu. Eikä luonnollisesti sinne päinkään, mihin ohjataan. Yllättäen, rata oli hylätty.

Seuraavat kaksi agilityrataa tuomaroi Nyberg. Ensimmäisellä agiradalla meno oli jo hieman siistimpää ja suunta oli suurimmaksi osaksi sama minun ohjaukseni kanssa. Mutta kontaktit roiskittiin miten sattuu ja eteenpäin painatettiin minkä jaloista pääsi. Kun koira, joka ottaa aina kontaktit, ei yhtäkkiä pysähdykään puomille, niin ohjaaja ei ehdi haastavaan takaakiertoon ja samainen rakki ehtii pujahtamaan putkeen. Putkeen! Joka on ällöttävä ja epämiellyttävä este, joka olisi normaalisti kiva jättää menemättä.

Toiselle agiradalle mentiikin kontaktien muistuttelun ja korvien aukaisun kautta. Radalla varmistelin vielä oikeaa suoritustapaa murisemalla ennen pysäytyskäskyä. Rata oli hieno, hieno, hieno. Sekä myös nopea. Ja hylätty, kun upean radan jälkeen pelle päättää, että ajanottolaitteen johtoa suojaava teippaus onkin rima, eikä se tylsä keppi siinä suoraan nenän edessä.


Ajattelin, että pelleily johtui siitä, että koko edellisen päivän Paisti makoili autossa ja keräili kierroksia. Se tiesi tasan tarkkaan, missä oltiin ja mitä siellä olisi kuulunut tehdä, mutta sitten sinne radalle ei kuitenkaan päästy. Seuraavana päivänä se sitten purkautui korvat kadoksissa -intoiluna.

Jos metsään haluat mennä nyt...

 Pitkään harmittelin, kun en saa koirista koskaan kuvia, kun ei ole mukana kuljetettavan kokoista kameraa. Kun vihdoin sain taskumallisen kuvauslaitteen, täytyi useiden viikkojen ajan kirota kesken lenkin, kun en muistanut taaskaan ottaa sitä mukaan. Muutamina aurinkoisina päivinä muistin kameran, mutta koirien mielestä tilanne muuttui niin oudoksi, etten ole saanut ikuistettua Vatun hepuleita tai nuoriso-osaston keppileikkejä. Täytyy siis tyytyä muutamaan poseerauskuvaan.

Sam - ei edustavia kuvia

Vattu

Paisti

Kassu

Suojaväri?

Lisäksi vielä loppukevennys, vaikka "kevennys" lienee väärä sana, kun puhutaan rotumestaruus"kakusta".

Paisti - paistimpi - paras

16.9.2012 kisailtiin japaninpystykorvien agirotumestaruudet Tampereella. Osallistujia oli hurja määrä, kolme. Tuomarina toimi Sari Mikkilä.

Päivä alkoi agiradalla. Paisti oli vähän vielä omissa maailmoissaan, se haukkui häkissään ja haisteli menemään, eikä oikein kuunnellut ennen rataa. Paisti myös nousi lähdöstä ja käveli muutamia askelia perääni. Pysähtyi kuitenkin ennen estettä ja sain sen vielä lähtemään radalle oikein.

Radan loppupuolella oli kohta, jossa takaakierron jälkeen koira lähetettiin umpiputkeen melko ahtaassa paikassa. Moni ohjaaja kompastui putkeen, kun koiran käännös takaakierrolla venyi pitkäksi. Otin Paistin tiukasti kiinni kierrolta, etten törmäisi putkeen. Paistin mielestä ehkä liiankin tiukasti, sillä se epäröi pienen hetken hypätäkö vai ei.

Rata oli hieno, vaikka koira olikin hieman omissa maailmoissaan. Tuloksena 0, 36,35 (-3,65) sijoitus 4. Kolmanneksi tulleelle hävittin 0,16 sekuntia, se oli se pieni epäröinti hypyllä.

Toinen rata oli hyppis. Katselin ratapiirrustusta jo ennen kuin rata oli rakennettu ja mietin, että miten muka ehdin ohjata sujuvan radan. Kuvan perusteella vaikutti takaaohjattavalta radalta. Tuomari kuitenkin muutti hieman rataa helpompaan suuntaan ja muiden suoritusten seuraaminen sai oman mielen paremmaksi.

Hieman radalla oli oma ajoitus pielessä ja isoja kaarroksia tuli paikkaan jos toiseenkin, meinasin myös suorittaa itse yhden hypyn. Virheettömästi päästiin kuitenkin maaliin asti. Aika 29,90 (-6,1) sijoitus 11. Sijoitus on aika surkea, mutta nollia tuli kuitenkin yli kaksikymmentä, ettei me hitaimpia oltu. Laajat kaaret ja huono ohjaus toivat turhan monta lisäsekuntia suoritukseen. 

Parantamisen varaa jäi edelleen, mutta tämä kisapäivä oli onnistunut. Paisti voitti jo toisen kerran peräkkäin rotumestaruuden, sekä täytti SM-kisojen tuplanollavaatimuksen. SM-nollia on nyt koossa 5/7, joten sen suhteen näyttää aika hyvältä.

Käytiin Jyväskylässä, käytiin Laukaassa...

Jyväskylä 1.9.12, tuomarina Jari Tienhaara

Ensimmäisenä kisailtiin agiradalla, jossa ohjaaja ei viitsinyt liikkua ja koira pääsi sähläämään. Keinun jälkeen piti kääntää Paisti pakkovalssilla hypylle, jonka jälkeen tulee välistäveto. Olin pakkovalssissa auttamatta liian myöhässä, eikä Paisti tiennyt yhtään mitä nyt. Välistäveto epäonnistui ja hylkäännyttiin siinä. Poistuimme epäonnistuneen A:n kontaktin uusimisen jälkeen radalta ennen sen puoltaväliä. Oma ohjaaminen oli niin karmeaa, että video ei tule julkisuuteen.

Hyppyrata alkoi huomattavasti paremmin, jaksoin hieman ohjatakin alusta. Ensimmäisen juoksusuoran jälkeen lopetin ja Paisti hyppäsi hypyn väärään suuntaan, josta hylky. Aloitussuuntaan palatessa Paisti keksi jotain ihanaa, todennäköisesti tyttöjä, enkä minä kertonut sille, että mennäänkin tänne päin, joten Paisti juoksi hypyn ohitse. Keppejä ei osattu loppuun asti, mutten viitsinyt korjata.

Tämä kisapäivä oli siis ohjaajan syystä epäonnistunut. Mutta onneksi voin syyttää jostain menneisyydestä palannutta migreeniä ;)

Laukaa 9.9.12, tuomaroinnin suoritti tällä kertaa Allan Mattsson

Tuolla on narttu, tässä on joskus ehkä kävellyt narttu, näin jossain ihanan valkean nartun, narttuja tänne, nyt, heti! Vatulla on siis parhaimmat päivät menossa ja Paistin herne sekaisin. Se haukkuu, kiipeilee syliin (jopa sellaisten ihmisten syliin, johon ei normaalisti mennä), toinen korva on kadonnut ja toinenkin menee tukkoon, kun silmiin sattuu koira. Lähtökohdat kisoihin eivät siis olleet kovinkaan makoisat.

Ensimmäisenä startattiin agiradalla. Ennen lähtöä Paisti oli hieman omissa maailmoissaan ja tuijotteli röntgenkatseella kaukalon seinän läpi meidän jälkeen startannutta Nelli-japsia. Radalla oli hieman havaittavissa haahuilua, mutta ne pahimmat kohdat onnistuivat täydellisesti. Ja kontaktit, ne olivat hienot, terävät ja toimivat. Radalta tuloksena 0 aikaan 42,42, -3,58, sijoitus 2

Keskimmäinen rata oli hyppis ja päivän surkein suoritus, Paistin mieli jossain aivan muualla, eikä esteitä enää osattu. Pussista juostiin ohitse (ohjaajan vika vain osin) ja sitten Paisti yritti suorittaa samaisen esteen väärään suuntaan. Kepeille lähetin koiran oikein ja sinne se aluksi lähtikin, mutta kesken matkan keksikin, että mennäänkin tuonne kehän laidalle, missä ei ole mitään. Taas keppien viimeinen väli jäi suorittamatta, enkä ärsytystilastani johtuen sitä korjannut tälläkään kertaa, nyt se oli oma vika. Ei tuossa mielentilassa oleva koira kykene suorittamaan keppejä häirittynä. Loppu haahuiltiin. Tuloksena siis hylky.

Viimeinen rata oli myös agirata. Mielessä vain, että nyt ei epäonnistuta. Rata olikin melko hyvä, mitä nyt Paisti ei osannut suorittaa nenän edessä ollutta putkea, eikä A:n kontakti ollut enää terävä ja toimiva. Jäin hieman varmistamaan keppien lopussa, että se viimeinenkin väli suoritetaan, joten sitä seuraavassa käännöksessä en ehtinyt muuta kuin huikata Paistille, että tänne päin pitäisi tulla takaisin. Paisti kääntyi väärään suuntaan, mutta päästiin jatkamaan virheettä. Radalta tuloksena 5, -4,56 (aika 42,44), sijoitus 6. Ihanneajan alitus oli ihan mukava, vaikka jouduttiinkin korjaamaan yksi kielto ja kierrettiin hyppy vähän pidempää reittiä. Rata oli ihan hyvän oloinen, joten hieman ärsytti, kun jouduin käskyttämään Paistin takaisin luokseni melko ärhäkästi ennen kuin olin ehtinyt palkata, sillä loppusuoran päässä seisoskeli vanhempi rouva japsinsa kanssa (ihanaa, narttuja!).

Ja kun elämä tuntuu noudattavan tiukasti kaikkia epäonnen lakeja, tänään maanantaina Vattu ei ole enää lainkaan niin kiinnostava.

Erikoisnäyttely 26.8.2012

Tänään Vattu kävi näyttäytymässä japsien erikoisnäyttelyssä Kangasalla. Koirassahan ei ollut ainuttakaan karvaa, joka erottui hyvin selkeästi kehässä karvapallojen keskellä. Menestys oli kuitenkin kohtalaista

Tuomarina Margaret Craig-Woodward. Britillä oli kovasti sanottavaa jokaisesta koirasta, mutta arvostelu oli näinkin lyhyt:

"Sweet bitch, good pigmentation. Lovely eye, a little short in neck. Short in rib, long in loin." AVO EH


Kisakalenteriin tuli pieniä muutoksia, kun järki puuttui peliin juoksujen muodossa. Siispä Vattu ei osallistu vielä tämän vuoden japsimestaruuksiin. Aloitetaan myöhemmin, valmiimpana ja fiksumpana.

Harrastushullutuksia

Minulla taitaa vipata päässä pahalla tavalla. Ilmoitin nimittäin keskeneräisen Vattulaisen kahtena viikonloppuna kilpailemaan Virallisiin kisoihin. Ja näitä kisoja seuraavana viikonloppuna onkin jo japsimestaruudet. Nyt pitäisi kai alkaa treenaamaankin. Hullua.

Kalenteri näyttää tällä hetkellä tältä

• 26.8. Kangasala, Erikoisnäyttely. Vattu
• 1.9. Jyväskylä. 2 rataa Paistilla
• 2.9. Jyväskylä. 2 rataa Vatulla
• 8.9. Laukaa. 2 rataa Vatulla. Kolmelle en sentään rohjennut
• 9.9. Laukaa, 3 rataa Paistilla
• 16.9. Tampere, 2 rataa sekä Vatulla, että Paistilla