Kassunketale senkun porskuttaa

Tänään vanhaherra täyttää 14 vuotta.

Reilun puolen vuoden aikana Kassusta on selkeästi tullut vanha: mäyrä saa tulla varastamaan tarhan vierestä kananmunat, koipi ei enää nouse, eikä päivään mahdu juuri muuta kuin unta ja ruoan kerjäämistä. Kuulo on mennyt siihen pisteeseen, että ei voi enää hirveästi syyttää kuuntelematta jättämistä, kun kivatkin asiat menee useimmiten ohi korvien. Näkö taas - siitä on vaikea sanoa, koska hahmoja tunnistamalla se pärjää hyvin, eikä virhearvioita usein tule, luulen kuitenkin että huonompaan suuntaan mennään, luonnollisestikin. Valkoisia karvapalloja kohtaan Kassu tuntee entistä suurempaa inhoa - ehkä juurikin siitä syystä, ettei se enää pysty tarkalleen päättelemään mitä ne meinaa ympärillä sählätessään.

Kassu on opettanut suuresti ja vie itseäänkin kovin paljon isomman tilan positiivisten tunteitten varastosta. Pitkää ikää Kaspertti-herralle!

Kassusta on hirveän vähän kuvia - tämäkin vuodelta 2010

Kasimir 13

Tänään meillä juhlitaan, sillä Kassu on päässyt miehen ikään. Kassu tuli meille heti pentuna, mutta silti se ehti seikkailla jo ennen sitä. Ryhmä rämä oli lähtenyt seikkailemaan ja saanut köniinsä naapurin lapinkoiralta. Reissusta muistona Kassulla on ilmeisesti jonkinasteisesta murtumasta johtuva lommo kallossa ja huonosti näkevä vasen silmä.

Kassun maailmaa ei moiset huonot kokemukset hetkauta, ei tuo ensimmäinen, eikä myöhemmin sattuneet. Kassu on sellainen oman tiensä kulkija, tehdään niinkuin parhaaksi nähdään ja mennään minne huvittaa. Kun haimme Kassun ja päästin sen pihassa autosta ulos, se lähti heti omille teilleen tutkimaan pihaa, eikä kulkenut vieraassa paikassa perässä niinkuin esimerkiksi Paisti.

Kun käytiin hakemassa Kassu, se ei ollut ensimmäinen pentu johon kiinnitin huomiota. Kassulla oli komea, tumma velipoika, mutta se oli menossa muualle ja isä oli valinnut ehkä hieman tylsänkin näköisen pennun meille tulevaksi. Ehkä paras näin, olisi ollut mahdollista, ettei siitä tummasta pennusta olisi kasvanut näin fiksua koiraa.

Skannerikuvat Kassusta pentuna

Pentuna Kassu vielä jaksoi tutkia muurahaispesiä ja kaivaa hullunkiilto silmissä rantaan kuoppaa, joka sitten täyttyi vedellä. Nuorena myös viitsittiin kaivaa myyränonkaloa loputtomiin, jos siellä vain oli haju. Sittemmin Kassu viisastui, eikä moiset turhuudet enää kiinnostaneet. Oravat ja fasaanitkin menettivät merkityksensä, kun Kassu huomasi ensimmäisten kiipeävän puuhun ja jälkimmäisten lähtevän lentoon.

Kassusta on paljon pieniä muistoja, jotka syystä tai toisesta lämmittävät mieltä. Kerran Kassu keräsi lenkillä valtavan rähinän vastaantuleville koirille ja minä pikkuinen harasin kaikilla voimilla vastaan. Vastaantulijat huikkasivat, että menevät tähän risteykseen odottamaan että päästään ohitse. Se oli ehkä se ainut kerta, kun Kassu sai sellaisen kohtauksen. Muitakin kertaluonteisia edesottamuksia oli, kerran Kassu lähti kyläilemään minun mummulle ja vaarille. Mentiin sisään ja päästettiin irti. Kassu sutii itsensä vauhtiin ja loikkaa rivitaloasunnon toisessa päässä olevalle ruokapöydälle, joka onneksi oli tyhjänä. Sitä en tiedä, mikä ajatuskatkos koiralle tuli.

Nuorena herrana Kassu oli intohimoinen varas. Yksi vastapaistettu piknikpaisti ryövättiin pöydältä, tosin äiti sai Kassun kiinni itseteossa ja kertoi niin tehokkaasti pöydältä varastamisen olevan kiellettyä, ettei toista kertaa ole tarvinnut muistuttaa. Yhtenä vuonna haukkujen kesäleirillä Kassu kävi tyhjentämässä kanssaleireilijän repusta eväskeksit. Karkurireissujen päätteeksi Kassu sai aina saalista, kerran se juoksi kotiin puolikas reikäleipä suussaan.

Aina ei ollut Kassun kanssa helppoa, se karkaili ja veti hihnassa (toisin kuin valjaissa, puoliksi vetokoira ei suostunut vetämään yhtään valjaat päällä) ja totteli silloin kuin huvittaa. Kaikesta siitä huolimatta Kassusta kasvoi varsin upea ilmestys. Niin fiksua ja tervepäistä (tervettä ja hyvännäköistä, hyväkäytöksistä...) saa hakea ja hakea. Koulutuksellisista vaikeuksista saavutettiin vanhemmalla iällä suuria, Kassu nousi agilityssä kakkosluokkaan ja sai tokossakin avoimesta luokasta ykköstuloksen. Tarkemmin kun ajattelee, nuoren Kassun kanssa se olisi ollut silkka mahdottomuus.

Aika kultaa muistoja ja saa unohtamaan vaikeudet. Kävisin ne kaikki silti uudelleen läpi, jos niiden alta kuoriutuisi toinen yhtä mahtava toveri. Kassu on kiistatta maailman paras koira.

Muistelevissa tunnelmissa toivotan 13-vuotiaalle Kassulle paljon onnea ja pitkää ikää!

Pitkästä aikaa Kassua ja tokoa

19.5. oli oman kentän tokokokeet, joihin ilmoitin Kassun mielenvirkistykseksi. Treenattu ollaan erittäin vähän, eli siis käytännössä ei yhtään ja kokeeseen asteltiinkin ilman tulostavoitteita. Tulos oli sen mukainen.

Paikalla makaaminen 10
  Seuraaminen taluttimetta 8,5
--> Kassu teki parempaa työtä kuin aikoihin. Taisi jotkut perusasennot olla hieman hakusessa...
 Maahanmeno 0
 --> Täydellinen seisominen
 Luoksetulo 7
--> Ohjaaja pysäytti turhan voimakkaasti. Eikä kukaan ollut kertonut koiralle, että liike jatkuu myös pysähtymisen jälkeen, joten Kassu tarjosi toistakin pysähtymistä.
Seisominen 0
--> Ei-niin-täydellinen seisominen. Pysähtyi hitaasti ja kääntyi taaksemenossa mukaan.
Noutaminen 5
--> Kassu lähti hienosti ja nappasi kapulan nopeasti, mutta paluumatkalla nenään haiskahti peuranpapanat, joiden etsiminen meni noudon edelle.
Kauko-ohjaus 8
-->Taisi tulla yksi kaksoiskäsky
Estehyppy 0 
--> Esteen kolautus ja muutakin pelleilyä. 
Kokonaisvaikutus 8 
--> Vanha, miellyttävä koira, jolta moni saisi ottaa mallia tekemisen intoon. :)

Kokonaispisteet 110, AVO3 ja sij 3.

Kassulla taisi olla kivaa, ainakin se piti kovaa komennusta alusta loppuun käheällä äänellään. Jostain syystä jatkuva äänenkäyttö ei aiheuttanut paljoa kommentteja tällä kertaa. Vanhan koiran etuoikeuksia?

Tavoitteiden (epä)täyttymys 2012

Santeri: tarkoituksena oli pysyä yhteisymmärryksessä ja sulassa sovussa. Santeri on vanhennut vuosia viime talvesta. Sillä on synnynnäinen peräsuolen laajentuma, joka on jostain syystä vanhoilla päivillä alkanut vaivaamaan suuresti. Maallikkomielipide on, että ruoansulatus on rikki, sillä sopivassa lihassa pysyminenkin tuotti suuria ongelmia (nyt Santeri on lihava kuin syöttöporsas). Jonain päivinä pappa on ollut selkeästi kipeä ja toisina päivinä oma vanha itsensä. Ollaan monasti mietitty viimeisen matkan tekoa, mutta lokakuun jälkeen suunta on ollut ylöspäin. Santerista on tullut kokopäiväinen sisäkoira, joka osaa jopa rauhoittua sisälle. Ja hypätä sohvalle nukkumaan heti kun valot sammuvat ja sänky narahtaa painoni alla.


Kassu:   Kassu on edelleen elossa, vaikkakin dementoitunut. Välillä unohdetaan, että tästä polunhaarasta ei olla koskaan käännytty muualle kuin oikealle ja välillä houkutellaan toisia leikkimään. Onhan se vanha, mutta Kassun pitäisi olla ikuinen.

Paisti: Tavoitteista 1/3 onnistui. Eli osallistuimme SM-kisoihin, karsintaradalta nolla hienoisella yliajalla, sijoitus 56. Ei finaalipaikkaa, vaikka lähelle meni.

Sertit olivat melkein hyppysissämme, oli ihan hyviä sijoituksia sekä agility- että hyppyradoilla. Ne antavat nyt odottaa itseään. Täytyy varmaan treenata vähän lisää.


Vattu: Treenataan kisavalmiiksi (lähestulkoon), startataan virallisissa kisoissa (tehty, neljästi), osallistutaan japsimestaruuksiin (juoksut...), noustaan kakkosiin (one down, two to go).

Me todella startattiin virallisissa, ja saatiin jopa ensimmäinen nolla ensimmäiseltä radalta, mutta kaukana kisavalmiista ollaan edelleen. Minun määritelmäni mukaan koira tarvitsee kisavalmiuteen muutakin kuin esteiden oikeaoppisen suorittamisen.

Minä itse: kunto on kohonnut ja aktiivisuustaso noussut, vaikka se ei näy blogissa.

Kassunpäivät

Vastahan tässä kirjoittelin viime vuoden muistopuhetta, miten se aika nyt niin hypähtikään? Kuitenkin, niinhän tässä pääsi käymään, että herrasmies jatkaa porskutteluaan, tästä lähtien 11 vuotiaana. Toivottavasti synttäripäivityksiä saa kirjoitella vielä monet kerrat.

Miten meillä juhlittiin? Otin koirat mukaan töihin ja käytiin kävelemässä uusia reittejä, eikä niitä samoja vanhoja, jotka on nähty moniin kertoihin.

Kassusta on sanottu jo kaikki, niin suuria sanoja ei voi kirjoittaa, että ne antaisivat oikeutta kaikista parhaalle.

Tavoitekatsaus

Santerin tavoitteena tälle vuodelle oli kerätä enemmän tuloksia ja vähemmän hylkyjä. No, mehän emme loppujen lopuksi edes kisanneet kuin muutama startin verran. Tuloksina neljä hylkyä ja kaksi yliaikaista vitosta. Tulokset eivät päätä huimaa, mutta Santerin vuoteen olen silti varsin tyytyväinen. Radalla Sam on ollut varsin kelpo kaveri.

Santerin kanssa suurin tavoite ensi vuodelle on pitää sukset yhdensuuntaisina ja vähemmän ristissä. Santerin pää ei tunnu kestävän elämää ja mun pääni ei kestä sitten Santeria. Hyvinä hetkinä Santeri on oikein mukava, keskitytään niihin. Kisoja, katsotaan nyt, todennäköisesti ei.

Kassun tavoitteena oli tokoilla omaksi iloksi ja saada kontaktit varmoiksi. Me käytiin yksissä tokokokeissa ja siihenhän se tokoilu oikeastaan jäikin. Kontaktien kanssakin päästiin lipsumaan. Vaadin kyllä oikeaa suoritusta, mutta ei se ole kisavarma. Laiska mikä laiska.

Ensi vuonna Kassu pidetään hyvässä kunnossa ja elossa, mieli virkeänä. Tuskin kisataan missään lajissa.

Paisti, onkin ainoa, jonka kanssa tavoitteet täyttyivät tärkeimmiltä osiltaan. Tavoitteena oli kisata japsimestaruuksissa kolmosissa ja aloittaa SM-nollien kerääminen. Molemmat onnistui, SM-nollien kerääminen jopa siinä määrin, että keväällä voidaan vain hengailla. Jossain mielenhäiriössä kirjasin tavoitteeksi myös treenata alokasluokan liikkeet edes osittain valmiiksi. No, kiire ja laiskuus pääsivät taas yllättämään ja tokon osalta ollaan edelleen samalla viivalla kuin vuosi sitten. Ei se haittaa.

Vuoden 2012 aikana me osallistumme SM-kisoihin, AVAudutaan ja saadaan ensimmäinen hyppyserti.

Vattu treenataan ensi vuoden aikana kisavalmiiksi ja startataan virallisissa kisoissa. Osallistutaan japsimestaruuksiin ja hyvin paljon keväästä riippuen noustaan kakkosiinkin.

Minä itse jatkan kunnon kohottamista. Ja koitan aktivoitua siinä määrin, ettei joka postauksessa tarvitse soimata itseä laiskaksi.

Kisaamassa Kuopiossa 13.-14.8.

Viikonlopun kaikki radat tuomaroi Jarmo Jämsä.

Lauantaina Kassu kisaili kaksi rataa. Kassun ylösmenokontaktit eivät ole vieläkään niin hyvät, että viitsisin ilmoittaa sitä kahdelle agilityradalle. Eipä me olla harjoiteltukaan. Päivä alkoi agiradalta, jolla Kassu seikkaili taas ihan omiaan. Se kielsi esteitä ja vaan juoksenteli ympäriinsä tavalla, jota en ole nähnyt aikoihin. Puolesta välistä rataa otin Kassun sivulle ja seuruutin pois.

Toinen rata (hyppy) sujuikin jo paremmin. Hieman oli kääntymisongelmia ja yksi rima tippui, mutta edellinen rata huomioon ottaen tämä sujui todella hyvin. Tuloksena yhteensä 6,85.

Sunnuntaina kisaamista jatkoi Paisti, kolmella radalla. Ensimmäisenä kisattiin B-agirata. Rata oli kolmosluokan radaksi kovin yksinkertainen. Paisti teki laajoja kaarteita, mutta kulki silti kovaa. Keppien jälkeen meinasin törmätä renkaaseen, mutta onneksi Paisti korjasi ja suoritti esteen oikein. Tuloksena radalta 0, -4,02, sijoitus 6.

Toinen rata oli Heidi Viitaniemen suunnittelema hyppyrata, jolla oli huomattavasti enemmän kiemuroita kuin päivän agilityradoilla. Paisti oli todella lähellä ansaesteiden suorittamista, mutta kääntyi onneksi. Tuloksena 0, -6,73, sijoitus 4. B-agiradan ja hyppyradan yhteistuloksella kisattiin FriskiesCupin osakilpailu, jossa me sijoituttiin Paistin kanssa kolmanneksi ja saatiin finaalipaikka Helsinkiin.

Kolmas rata oli taas hieman yksinkertaisempi agirata. Paisti alkoi olla jo hieman poikki viikonlopun reissailusta, eikä oma vireystilakaan ollut enää parhain mahdollinen. Kuitenkin jonkun onnenkantamoisen kautta onnistuttiin saamaan tältäkin radalta nolla, -2,62 ja sijoitus 2. Kovasti olisivat tarjoilleet sertiä, mutta aikarajan takia emme saaneet ottaa sitä vastaan.

Tällä kertaa olen koirien lisäksi ylpeä myös itsestäni. En olisi uskonut, että kykenen ohjaamaan ketään koiraa triplanollaan asti. Tällä hetkellä Paistilla on kerättynä 4/7 SM-nollista, sekä tuplanollavaatimus on saavutettu.

Kaikenlaisia kipurajoja

Eilen kisattiin Orivedellä Harri Huittisen ja Salme Mujusen radoilla valkoisten kanssa.

Harri oli tehnyt mineille mukavat ansoja sisältävät radat. Ensimmäisellä radalla Paisti lähti alusta jonkun hajun perään ja kielsi ensimmäisen esteen. Ansoihin meinattiin astua, molemmat olivat hieman hämmentyneitä alun takia. Paisti kielsi yhden putken ja yhdellä hypyllä ei hypännytkään minua vasten vaan juoksi ohitse. En jäänyt korjailemaan vaan jatkoin. A:n ja keinun kontaktit vähän valuivat, puomilla otettiinkin sitten hieman tarkkuutta.

Toisella radalla otettiin lentävä lähtö, ettei Paisti jäisi hajujen perään. Ei auttanut, ennen ensimmäistä hyppyä nenä meinasi taas viedä, tällä kertaa ensimmäinen hyppy onnistui heti. Radalla oli yksi kohta, jossa esteet olivat melko tiheässä ja putkesta tullessa seuraavan hypyn molemmin puolin oli erittäin houkuttelevat ansat, joihin koira menisi pienestä käden heilautuksesta. Paisti ei mennyt, tosin ei se hypännyt myöskään oikeaa hyppyä, vaan juoksi jaloille. Ennen puomia Paisti bongasi yleisöstä jotakin kivaa, eikä pystynyt kääntämään itseään enää esteelle. Tulos radalta 15 ja yliaikaa.. Radan jälkeen Paisti ontui etujalkaansa, johon Santeri puri ikävän vekin viikko sitten. Kaksi rataa kivituhkalla sai jo hyvin parantuneen haavan aukeamaan hieman. Siispä jäin nukkumaan hyppyradan ajaksi.

Santeri - ensimmäinen rata oli aika upea. Vaikkakin hylätty, keinun jälkeen rata jatkui kohti keinun lähtöä ja Santerin mielestä olin kovin lähellä, joten suoritti puoli keinua takaisin päin. Kepeillä sählättiin, kun suora putki osui mukavasti silmiin, mutta Santeri on viime aikoina ylikuumennut kepeillä, niin ei alettu korjailemaan. Olen niin tyytyväinen, Santeri kulki kovaa, mutta kuunteli kuitenkin käskyt, eikä mennyt ansaesteille!! Ja itse liikuin hyvin. :)  Toisella radalla omat aivot olivat jo hieman unten mailla, toisin kuin Santeri, joka ylikuumeni. Hyppyradalta nopea poistuminen takavasemmalle. Kyllä se vain taitaa olla kaksi rataa vähän liikaa Santerille. Hyvinä päivinä menee, mutta tästä lähtien taitaa olla silti maksimina se yksi startti.

Aamulla ennen kisoja koirat oli pihassa vapaana, niin kuin aina kun hääräilen ulkona jotain. Harjailin Santerin takkuja auki, kun Vattu ja Paisti katselevat tielle ja murisevat hieman. Kassu ei reagoi mitenkään. Jokusen hetken päästä Kassu ampaisee tielle ja minä juoksen melkoista vauhtia perässä, hieman kovaäänisemmin kuin koirat. Yksi mökkiläinen ulkoilutti koiraansa, jota Kassu ei voi syystä tai toisesta sietää. Nappasin niskakarvoista Kassun pois ja lyhyen keskustelun jälkeen vein lauman pihaan. Siellä Kassu tajusi, että pitelen sitä niskavilloista ja kävi pureksimaan kättäni. Heitin Kassun tarhaan ja kävin tutkimaan vammoja. Vasemmassa kädessä oli hampaanjälkiä sormista hieman ranteen yläpuolelle, rystyset ja etusormi vuosivat verta. Käsi on hieman kipeä, muttei enää turvonnut. Tällä tempulla Kassu menetti hetkeksi oikeutensa ulkoilla vapaana yhtään missään.

Kävin sitten tänään vielä puhumasssa tämän mökkiläisen kanssa. Pikkukoiralla oli korvassa pieni hampaanjälki, mutta onneksi ei sen suurempaa vahinkoa. Pahoittelin ja lupasin pitää koirani kurissa. Ja niin totta vie aion, minä en aio olla se, jota käsketään varomaan kun koiraihmiset puhuvat pitkin kyliä.

Harjoituskisat

Tänään Johanna Wüthrich saapui Rakkimäkeen tuomaroimaan haukkujen harjoituskisoja ja samalla katsottiin esteet kuntoon ja harjoiteltiin kisapäivän tehtäviä. Omista koirista ilmoitin radoille Kassun, mutta paikanpäällä ilmoitin, että Paisti lähtee toisella radalla nollakoirana.

Ensimmäisellä radalla Kassu pysähtyi puomille, mutta oli niin vinossa, ettei päässyt jatkamaan suoritusta. Uusintayrityksellä Kassu pysähtyi yhtä hienosti, molempiin päihin. A:n ylösmenoon ei maltettu pysähtyä ja jouduin ottamaan Kassun kaksi kertaa takaisin, alakontakti meni hyvin. Keinulle pysähtyi ylösmenolle, mutta ei kuunnellut alastulokäskyä, joten lähdimme tiukassa seuraamisessa pois radalta. Toisen radan kontaktit sujuivatkin sitten erittäin hyvin.

Paisti taas, Paisti meni kovaa, teki pieniä kaarroksia ja otti kontaktit. Eipä siitä voi muuta sanoa.

Ennen ja jälkeen kisaratojen harjoittelin hieman Vatun kanssa. Ennen kuin muut tulivat otin esille kolme hyppyä, joiden kanssa harjoiteltiin takaakiertoja, pakkovalsseja ja jopa muutamaa persjättöä. Kun muutkin esteet olivat kentällä, me otettiin keinua, keppejä sekä putkea. Tästä tulee vielä hyvä koira.

Vapaa sielu, mahtava metsämies

Tänä viikonloppuna vuorossa oli perinteinen haukkujen koiraleiri Rajalansaaressa. Jälleen kerran oltiin reissussa koko joukkion voimin. Vattua hieman jännitti veneessä kulkeminen, mutta kaikki sujui hyvin. Saaressa oli parhaimmillaan yli kymmenen koiraa, uroksia ja narttuja, leikattuja ja leikkaamattomia, eikä riitoja syntynyt taaskaan, vaikkakin Santerin täytyi tapansa mukaan alistaa muita.

Saaressa on aina mukavaa, koirat saa mennä ihan miten tykkäävät ja itse saa vain olla. Viikonlopun jälkeen koirat ovat aina ihan rättiväsyneitä, mutta niin tyytyväisiä. Tänä vuonna kaiken muun lisäksi valkoiset takkukasat palasivat kotiin siisteinä ja kammattuina, kiitoksia vaan Maria ja Jenniina!

Joka ikinen vuosi perjantai-iltaisin Kassu on innoissaan hyppäämässä veneeseen ja heti kun sen päästää saaressa irti, se katoaa omille teilleen syömään mätiä ruuantähteitä metsiköstä ja pyörimään pahoissa hajuissa. Lauantaina se lähtee muiden mukaan lenkille kiertämään saarta, mutta katoaa puolessa välissä tutkimaan paikkoja, joihin muut ei halua. Loppupäivän se nukkuu mökin portailla, hyvällä tuurilla Kassu tulee seuraamaan leirikisaa. Niin innokas kun Kassu onkin lähtemään saareen, Sunnuntaiaamuna sen täytyy seurata ihmisiä kuin hai laivaa, ettei se vaan pääse unohtumaan saareen.

Tänäkin vuonna Kassun leiriviikonloppu oli hyvin samankaltainen: perjantaina myöhään se ilmestyi rantaan pahanhajuisena ja joutui yöpymään ulkona. Lauantaina, kun muut olivat alhaalla rannassa pelaamassa, Kassu jäi ylös mökin portaille nukkumaan. Kuulin alas Kassun ajohaukun ja lähdin katsomaan, mitä se näki. Kun löysin Kassun, se oli napannut supin ja ravisteli sitä ammattilaisen ottein. Kassu oli ihan muutamien metrien päästä mökistä, mutta minulta meni sen verran aikaa päästä paikalle, että supi oli jo kovin huonossa hapessa. Hain lähimmän tarkoitukseen sopivan välineen - halon, ja varmistin että supi ei jää kitumaan. Kun Kassu vihdoin irroitti, sille lankesi loppuleirin ajaksi hihnakoiran virka. Tero auttoi hautaamaan saaliin, eli siis Tero kaivoi ja minä katselin.

Kuviakin tuli otettua, lisään niitä blogiin - jotta voisin pitää lupaukseni - joskus.

Kassu tottelee?

Oltiin 15.5. oman seuran tokokisoissa, Kassu edelleen avoimessa luokassa. Tuomarina Riitta Räsänen. Typerää haahuilua, mutta muutama onnistuminenkin. Kassu siis katseli maailman variksia ja olisi halunnut lähteä metsälle, sen lisäksi liikkuri tunki koko ajan käsiään taskuun ja Kassu kuvitteli saavansa sieltä herkkuja.

Paikalla makaaminen: 9 -Kassu taisi hieman maukua.
Seuraaminen taluttimetta: 7,5 - Paikka oli melko hyvä, pientä hakemista oikean puolen taskulle. Perusasennot ällöttävän vinot, mutta tällä kertaa Kassu sentään istui.
Maahanmeno: 7 - Kaksoiskäsky, hidas
Luoksetulo: 5 - Ei minkäänlaista reaktiota käsimerkkiin. Hö, harjoitellessa pysähtyi jo varsin nätisti. Olisin ajatellut, että enemmänkin pysähtymisestä jatkaminen olisi ollut ongelma, Kassu on nimittäin seissyt kuin tatti pysähtymispaikassa sivu-käskyistä huolimatta.
Seisominen: 8 - Pysähtyi hitaasti ja ennakoi istumista, ei edes suunnitellut mukaani lähtöä taakse siirtymisessä.
Noutaminen: 9 - Melkein osuin tuomariin, ilmeenikin jo vääntyi valmiiksi, mutta tuomari siirtyi alta pois. Väljä luovutus ja vino perusasento.
Kaukot: 6,5 - Ensimmäiseen nousuun kolme käskyä, muuten hyvä.
Hyppy: 0 - Leiskautti äänitehosteiden saattelemana piiitkän hypyn ja juoksi esteen ohi takaisinpäin ja istui vasta sitten. En edes yrittänyt saada hyppäämään vaan pyysin suoraan sivulle.
Kokonaisvaikutus: 7,5 - Kassulla on kivaa, mutta kun ei malta. Kassu huutaa edelleen, muttei niin paljoa, taisi olla niin kovin ajatuksissaan.

Yhteensä 132 pistettä ja 3-tulos, sijoitus 3. Katsellaan syksyllä uudestaan, jos viitsitään.

Pääsiäinen Pellossa

Kassulla oli kivaa. Kassu sai haistella ihania poronjälkiä ja myyränsyömiä ojanpenkereitä, ja saipa herra jopa saalistakin - yhden ison myyrän. Herkkupala jäi tosin tällä kertaa ojanpohjalle, ettei maha olisi ollut täysi hetken päästä kisaradalla.

Kisaradoillakin oli kivaa, toisin sanottuna hylkyjä on jälleen kaksi kappaletta enemmän. Perjantain agirata oli erittäin lähellä nollaa: toiseksi viimeiseltä hypyltä matka jatkuikin yhteen ylimääräiseen putkeen viimeisen hypyn sijaan. Kassu meni kovaa - ihan liian kovaa sellaisten rotujen risteytykseksi, joita ei pitäisi kiinnostaa pätkääkään agilityrata. Kontaktit, voihan kisavarmuuden puute. Tiesin, että kontaktit ei ole täysin kisakunnossa, enkä sen takia ilmoittanutkaan Kassua kaikille radoille. Eiväthän ne olleetkaan. Ensimmäinen pysähdys, jes hyvä, toinen pysähdys ei ollutkaan enää pysähdys, vaan enemmänkin hidastus. Tassut kuitenkin osuivat kontaktille.

Lauantai, toinen rata. Hyppyrata, kovia suoria, tiukkoja käännöksiä, vääriä putken päitä ja ennen kaikkea ansaesteitä. Neljä ensimmäistä estettä oikein, sitten putken jälkeen täyskäännös kepeille. Tosin, mainitsin jo, että Kassu meni kovaa, joten yllätys, yllätys, Kassu ei kääntynytkään tiukkaa käännöstä kepeille vaan hyppäsi ansahypyn ja kääntyi vasta sitten. Keppien jälkeen hyppy ja väärä putken pää, kylläpä meni hyvin, äänikään ei kohonnut huudoksi. Sen jälkeen kaahailtiin suoraa ja pussin jälkeen taas tiukka käännös ei-linjassa olevalle hypylle. Kassulla tosin jäi suoran kaahailu päälle, joten kiellon jälkeen matka jatkui sylkkärillä, loistava irtoaminen putkeen, onnistunut jaakotus ja ansaputken ohitus. Kivaa oli, Kassulla. No, en voi myöntää ettenkö olisi ylpeä koulutukseni tuloksesta, kyllä se siitä rauhoittuu kun vain hieman vanhenee.

Paisti oli hieman muissa maailmoissa - Miska aloitti juoksun kesken reissun.

Perjantaina tuloksina hylky ja yliaikanolla. Molemmat radat olivat hyviä, hallin matto ei ollut tosin kovin pitävä ja minun myöhään ajoitetut käännöskäskyt menettivät tehoaan, kun Paisti ei uskaltanutkaan kääntyä kovin tiukasti. Totesinpa myös, että Paisti kykenee täydelliseen välistävetoon, missä ei ole senttiäkään ylimääräistä, tosin tämä välistäveto tuli kohtaan, johon se ei oikeasti kuulu. Toisen radan yliaika tuli kohdassa, jossa Paisti ei taipunutkaan käännösyritykseeni, vauhti pysähtyi ja koira katosi, aikaa meni hetki jos toinen.

Lauantaina jälleen molemmat radat olivat hyviä, ensimmäisen radan hylky tuli vain siitä, että jäin seisoskelemaan silloin, kun olisi pitänyt juosta. En siis ehtinyt tekemään putken jälkeen persjättöä, minkä suunnittelin, enkä saanut Paistia kääntymään välistävetoon. Höh, eilen tuli täydellinen välistäveto, koska olin myöhässä, nyt samantyyppisessä kohdassa tuli hylky, koska en saanut tehtyä välistävetoa, vaikka olin myöhässä. Hyppyradalla oli kauneusvirheitä, omaa varmistelua ja huolimattomuutta lähinnä. Virheetöntä rataa lähes loppuun asti, viimeiseltä putkelta kielto, en tainnut käskeä mitään, juoksin vain ja oletin. Aikakin olisi riittänyt; kiellon kanssa jäätiin viitisen sekuntia ihanneajan alapuolelle.

Laitan muutamia kuvia reissusta, kun saan ne purettua koneelle.

Suorastaan hämmästyttäviä oppimissuorituksia

En ole treenannut Kassun kanssa yhtään marraskuun jälkeen. Silti, silläkin uhalla, että koko homma menee pelleilyksi, otin Kassun eilen toiseksi koiraksi Lempäälän treeneihin. Santeri loukkasi oikean takajalkansa pentujen kanssa ja on nyt sairaslomalla, joten vaihtoehtoja toiseksi koiraksi ei edes olisi ollut.

Pientä koikkelehtimista oli havaittavissa, mutta suurimman osan ajasta Kassu oli kuulolla ja teki mitä pitikin, kaiken lisäksi vielä melko pienin kaarroksin. Suurin ylpeydenaihe oli kuitenkin kontaktit, Kassu otti ne kaikki niin kuin oli opetettukin. Jopa ylösmenojen pysähtymiset, joita ei ehditty treenaamaan muuta kuin yksittäisenä esteenä ennen treenitaukoa. Syksyllä pysähtyminen ei ollut varma edes ilman muita esteitä, nyt Kassu näytti siltä, että ylösmenokontaktit on kuulunut ottaa näin aina. Tauko teki siis taas tehtävänsä Kassun kanssa, eilinen todisti mulle sen, että saatan uskaltaa jopa kisaamaan ennen syksyä.

Kassu ja Paisti menivät molemmat hyvin, mutta itse saan kyllä suuria moitteita. Tein molemmilla koirilla samat virheet samoissa kohdissa, ja vielä moneen kertaan. Vasta viimeisellä kerralla onnistuin radan vaikeimmassa kohdassa ensiyrittämältä.

Tänään aloitin vihdoinkin kouluttamaan seitsemänkuista japsinpentua, Vattua, jolle on tähän mennessä opetettu luoksetulo ja erittäin hatara istuminen ja maahanmeno. Koiran mielentila ei oikein ollut istumisen opettamiseen sopiva, joten aloitettiin kontaktien alastulon harjoittelu. Päätin opettaa alasmenon samalla tavoin kuin Paistillekin. Mitä tekee pieni japaninpystykorva? Alkaa jo muutaman toiston jälkeen miettiä, miten sen palkan saa. Tähän mennessä kouluttamilleni japseille tarvitsisi tehdä toistoja lähemmäs sata ennen kuin ne edes tajuavat, että palkka tulee jostain tietystä toiminnasta.

Olin henkisesti valmistautunut erittäin vaativaan koulutusoperaatioon, joka kuluttaisi hermot loppuun, mutta alkuhan sujui varsin vaivattomasti. Töitä on kuitenkin vielä tehtävä valtavasti, joten en vielä uskalla muuttaa käsitystäni japsien oppimiskyvystä.

Kassu 10 vuotta

Tänään 30.12.2010 maailman paras koira, Kassu, täyttää kymmenen vuotta.

Kassu on epäilemättä viisain ja tervepäisin koira, jonka olen koskaan nähnyt. Riistavietin kanssa on ollut vaikeuksia, samaten kovapäisyyden kanssa, mutta kun tapakasvatus saatiin taottua päähän, niin Kassu on ollut mitä loistavin koira, niin kotona kuin harrastuksissa.

Kassu on juuri sellainen koira, jossa on sitä minun kaipaamaa haastetta; agilityssä ja tokossa tehtävänämme on lähinnä ollut huvittaa yleisöä, mutta sitten kun asiat onnistuu, ne onnistuu loistavasti. Kassulta puuttuu se tietynlainen miellyttämisenhalu, mitä yleensä harrastuskoiralta vaaditaan, mutta yleensä tekemisen palo korvaa puuttuvan miellyttämiskyvyn. Muun muassa sen takia meidän tokoliikkeet eivät ole koskaan olleet mitenkään tarkkoja, Kassu ei vaan malta; pitäisi päästä heti tekemään kaikkea kivaa.

Ainoa asia, mistä huomaa kertyneet ikävuodet, on hieman harmaantunut naama. Mitkään vaivat eivät paina askelta ja kaikki hypyt ja loikat sujuvat yhtä hyvin kuin pentunakin, on kuin Kassu ei edes huomaisi hyppäävänsä esteiden ylitse.

Toivottavasti meillä on edessä vielä lukuisia yhteisiä vuosia.

Mokia Nokialla 11.9.

Kisaonni ei ollut täysin puolellamme Nokialla, vaikka molemmat koirat tekivätkin loistavaa työtä. Kaikki radat tuomaroi Anne Huittinen.

Paistilla oli tajuton vauhti päällä, perässä ei meinannut pysyä millään radoista. Ensimmäisenä oli hyppyrata, joka mentiin virheettömästi melkein loppuun asti. Lopussa oli kolmen peräkkäisen putken sykkyrä, jossa ensimmäinen putki oli lähes suora ja jonka pää syötti suoraan keskimmäisen putken väärään päähän. Työnsin kyllä Paistin väärän pään ohi, mutta en ottanut haltuun, joten Paisti syöksyi kolmanteen putkeen, jonka pää oli keskimmäisen putken pään vieressä.

Toisella radalla vauhti jatkui samanlaisena, samoin virheettömyys. Melkein loppuun asti päästiin virheettömänä; radan loppupuolella oli muutaman hypyn suora, joka syötti lähtöhypylle, vaikka pitikin kääntyä putkeen. Tässä vaiheessa Paisti kadotti korvansa, eikä kuunnellut kääntökäskyä, vaan irtosi nätisti lähtöhypylle.

Kolmas rata – jälleen kerran loistavaa menoa, mutta lopetin ohjaamisen puolessavälissä rataa. Tämä oli Paistin päivän nopein rata, mutta sähläsin sen. Jäin puomilla pahasti jälkeen ja jouduin hyppäämään kontaktialueen yli, että sain Paistin kääntymään oikeaan päähän putkea. Ollaan sitä ennenkin hypitty puomin pään yli, mutta tällä kertaa menin siitä jotenkin niin hämilleni, että loppuradan ohjaus unohtui kokonaan.

Kassu löysi korvansa uudestaan, kun ehdin edellisenä päivänä vähän treenaamaan. Hyppyradalta tuloksena 5, miinusaikaa oli kymmenisen sekuntia. Pilvisyys ja hämäryys kostautui, kun putken pää jäi Kassun huonon silmän puolelle. Kassu ei vain yksinkertaisesti nähnyt sitä.

Toiselta radalta saatiin hylky, kun, yllätys yllätys, Kassu ei pysähtynyt kunnolla kontakteille, enkä ehtinyt ohjaamaan yhtä estettä, joka jäi sitten välistä.

Kolmannelta radalta tuloksena miinusaikainen kymppi. A:n ylösmenokontakti jäi ottamatta ja yksi hypyltä tuli kielto. Hyppy jäi Kassun huonon silmän puolelle.

Nyt Kassu on kisatauolla kevääseen asti, talven aikana opetellaan ylösmenolle pysähtyminen ja vahvistetaan alasmenokontaktia. Paistilla on vielä muutama startti tämän vuoden puolella, talven aikana treenataan kontaktit ja haltuunotto kuntoon.

Toko 22.8.2010 Luopioinen

Tänään oli vuoden kolmas tokokoe Kassun kanssa. Kesäkuun jälkeen ei olla tehty mitään tokon eteen ja se kyllä näkyi loppupisteissä.

Tuomarina tänään toimi Ossi Harjula

Paikalla makaaminen 9 Kassu meni reippaasti maahan, pysyi varmasti paikallaan, vaikka yksi koira lähtikin rivistä, sekä nousi perusasentoon nopeasti. Kun poistuin, piti pientä maukunaa, samaten silloin, kun karannutta otettiin kiinni. Pistevähennys siis ääntelystä.

Seuraaminen taluttimetta 7,5 Edistää yhä, tällä kertaa vähemmän kuin yleensä.

Liikeestä maahanmeno 9 Meni maahan hieman hitaasti, pysyi kuitenkin hyvin ja nousi vasta käskystä.

Luoksetulo 5 Pysähtyi hiiitaaaasti. Äänteli.

Liikkeestä seisominen 5 Pysähtyi hitaasti, lähti mukaan, kun siirryin taakse.

Nouto 7,5 Pysyi heiton ajan, lähti hirveällä vauhdilla noutoon, mutta leikki hetken, ennen kuin toi kapulan takaisin. Ennen perusasentoon siirtymistä koitti varastaa kapulan itselleen.

Kaukot 10 Mahtavat, Kassu oli hiljaa, ei edistänyt, eikä peruuttanut.

Hyppy 5 Hyppäsi vasta toisella tai kolmannella käskyllä. Muuten hyvä

Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä pisteitä 148, II palkinto ja sija 1.

Eli tällä hetkellä suurimmat ongelmat ovat Kassun äänekäs kommentointi, sekä oma laiskuus. Kassu menisi hyvin, jos vain viitsisi treenata.  Nämä olivat tämän syksyn viimeiset tokokokeet, kun joukkuepiirinmestaruuksiin ei huolitakaan sekarotuisia. Avoimesta on kerättynä ykköstulos, joten eiköhän talven aikana pitäisi lähteä opettelemaan voittajan liikkeitä. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni, kun iästä huolimatta Kassu on edelleen kuin yksivuotias kakara, jolla riittää energiaa ja intoa tehdä töitä.