Laumassa on huomattavissa pieniä oppimiseen viittaavia oireita: helpottuneita treeni- ja kisatilanteita sekä vähentyneitä hampaidenkiristelyjä arkielämässä.
Vattu hakee harjoittelun määrään nähden tajuttoman vaikeita avokulmia kepeille. Keinulla huomasin viime viikolla ensimmäisen kerran jo hieman negatiivisen puolelle menevää oppimista: Palkka tulee kun seistään 2on2off-asennossa, joten Vattu törkkää koipensa maahan kun keinu on vielä liikkeessä. Pelkään hieman, että niinkin pieni ja kevyt koira loukkaa itsensä vielä tämän päättelyketjun vuoksi. Huomenna näkee täytyykö asioihin puuttua.
Paisti on ollut yllättävän hiljaa asuntolassa, vaikka koko olemuksesta näkyy, että tilanne on todella hämmentävä. Jos kaikki menee hyvin, me aloitetaan ensi viikolla agitreenit myös täällä Asikkalassa. Alkuviikosta huomasin varsin hämmentävän asian lenkkeillessä. Sanon ajatuksissani suuntakäskyjä ja yhtä ajatuksissaan Paisti tottelee niitä. Valkoinen koira, joka yleensä vain sählää ympäriinsä, jos aukaisee suunsa, kääntyi pariinkin otteeseen risteyksestä oikeaan suuntaan käskyn kuultuaan.
Suurinta oppimista olen kuitenkin huomannut itsessäni. Pystyn pitämään ajatukseni kasassa pidempiä aikoja, näen paremmin mitä koira tekee agiradan missäkin vaiheessa. Teen entistä tarkempia tiettyyn tavoitteeseen suuntaavia treenisuunnitelmia, vielä vain pääni sisässä, mutta ylipäätään suunnittelen. Parannan aktiivisesti omaa kuntoani juoksemalla - ja nautin siitä. Haluan päästä parempiin tuloksiin koirien kanssa niin normaalissa elämässä kun harrastuksissakin. Liikun agilitykentällä paremmin, ohjaan oudot tilanteet asenteella "onnistuu" enemmänkin kuin "en kuitenkaan ehdi". Uskallan ohjata kisoissa.
Toivottavasti syksy tuo tullessaan lisää positiivisia muutoksia.
torstai 25. elokuuta 2011
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Kisaamassa Kuopiossa 13.-14.8.
Viikonlopun kaikki radat tuomaroi Jarmo Jämsä.
Lauantaina Kassu kisaili kaksi rataa. Kassun ylösmenokontaktit eivät ole vieläkään niin hyvät, että viitsisin ilmoittaa sitä kahdelle agilityradalle. Eipä me olla harjoiteltukaan. Päivä alkoi agiradalta, jolla Kassu seikkaili taas ihan omiaan. Se kielsi esteitä ja vaan juoksenteli ympäriinsä tavalla, jota en ole nähnyt aikoihin. Puolesta välistä rataa otin Kassun sivulle ja seuruutin pois.
Toinen rata (hyppy) sujuikin jo paremmin. Hieman oli kääntymisongelmia ja yksi rima tippui, mutta edellinen rata huomioon ottaen tämä sujui todella hyvin. Tuloksena yhteensä 6,85.
Sunnuntaina kisaamista jatkoi Paisti, kolmella radalla. Ensimmäisenä kisattiin B-agirata. Rata oli kolmosluokan radaksi kovin yksinkertainen. Paisti teki laajoja kaarteita, mutta kulki silti kovaa. Keppien jälkeen meinasin törmätä renkaaseen, mutta onneksi Paisti korjasi ja suoritti esteen oikein. Tuloksena radalta 0, -4,02, sijoitus 6.
Toinen rata oli Heidi Viitaniemen suunnittelema hyppyrata, jolla oli huomattavasti enemmän kiemuroita kuin päivän agilityradoilla. Paisti oli todella lähellä ansaesteiden suorittamista, mutta kääntyi onneksi. Tuloksena 0, -6,73, sijoitus 4. B-agiradan ja hyppyradan yhteistuloksella kisattiin FriskiesCupin osakilpailu, jossa me sijoituttiin Paistin kanssa kolmanneksi ja saatiin finaalipaikka Helsinkiin.
Kolmas rata oli taas hieman yksinkertaisempi agirata. Paisti alkoi olla jo hieman poikki viikonlopun reissailusta, eikä oma vireystilakaan ollut enää parhain mahdollinen. Kuitenkin jonkun onnenkantamoisen kautta onnistuttiin saamaan tältäkin radalta nolla, -2,62 ja sijoitus 2. Kovasti olisivat tarjoilleet sertiä, mutta aikarajan takia emme saaneet ottaa sitä vastaan.
Tällä kertaa olen koirien lisäksi ylpeä myös itsestäni. En olisi uskonut, että kykenen ohjaamaan ketään koiraa triplanollaan asti. Tällä hetkellä Paistilla on kerättynä 4/7 SM-nollista, sekä tuplanollavaatimus on saavutettu.
Lauantaina Kassu kisaili kaksi rataa. Kassun ylösmenokontaktit eivät ole vieläkään niin hyvät, että viitsisin ilmoittaa sitä kahdelle agilityradalle. Eipä me olla harjoiteltukaan. Päivä alkoi agiradalta, jolla Kassu seikkaili taas ihan omiaan. Se kielsi esteitä ja vaan juoksenteli ympäriinsä tavalla, jota en ole nähnyt aikoihin. Puolesta välistä rataa otin Kassun sivulle ja seuruutin pois.
Toinen rata (hyppy) sujuikin jo paremmin. Hieman oli kääntymisongelmia ja yksi rima tippui, mutta edellinen rata huomioon ottaen tämä sujui todella hyvin. Tuloksena yhteensä 6,85.
Sunnuntaina kisaamista jatkoi Paisti, kolmella radalla. Ensimmäisenä kisattiin B-agirata. Rata oli kolmosluokan radaksi kovin yksinkertainen. Paisti teki laajoja kaarteita, mutta kulki silti kovaa. Keppien jälkeen meinasin törmätä renkaaseen, mutta onneksi Paisti korjasi ja suoritti esteen oikein. Tuloksena radalta 0, -4,02, sijoitus 6.
Toinen rata oli Heidi Viitaniemen suunnittelema hyppyrata, jolla oli huomattavasti enemmän kiemuroita kuin päivän agilityradoilla. Paisti oli todella lähellä ansaesteiden suorittamista, mutta kääntyi onneksi. Tuloksena 0, -6,73, sijoitus 4. B-agiradan ja hyppyradan yhteistuloksella kisattiin FriskiesCupin osakilpailu, jossa me sijoituttiin Paistin kanssa kolmanneksi ja saatiin finaalipaikka Helsinkiin.
Kolmas rata oli taas hieman yksinkertaisempi agirata. Paisti alkoi olla jo hieman poikki viikonlopun reissailusta, eikä oma vireystilakaan ollut enää parhain mahdollinen. Kuitenkin jonkun onnenkantamoisen kautta onnistuttiin saamaan tältäkin radalta nolla, -2,62 ja sijoitus 2. Kovasti olisivat tarjoilleet sertiä, mutta aikarajan takia emme saaneet ottaa sitä vastaan.
Tällä kertaa olen koirien lisäksi ylpeä myös itsestäni. En olisi uskonut, että kykenen ohjaamaan ketään koiraa triplanollaan asti. Tällä hetkellä Paistilla on kerättynä 4/7 SM-nollista, sekä tuplanollavaatimus on saavutettu.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Vuosikertavattua
Vattu puoli vuotta sitten:
Agilityä ollaan otettu vähän. Vattu on nopea ja innokas. Kontaktit ovat erittäin hyvällä mallilla, niille haluan vain nopeutta. Keppien harjoittelu on jäänyt vähemmälle, joten niillä on havaittavissa pientä epävarmuutta. Kisavalmis se ei ole vielä puolen vuoden päästä, mutta ei se mitään.
Kaikenlaisia kipurajoja
Eilen kisattiin Orivedellä Harri Huittisen ja Salme Mujusen radoilla valkoisten kanssa.
Harri oli tehnyt mineille mukavat ansoja sisältävät radat. Ensimmäisellä radalla Paisti lähti alusta jonkun hajun perään ja kielsi ensimmäisen esteen. Ansoihin meinattiin astua, molemmat olivat hieman hämmentyneitä alun takia. Paisti kielsi yhden putken ja yhdellä hypyllä ei hypännytkään minua vasten vaan juoksi ohitse. En jäänyt korjailemaan vaan jatkoin. A:n ja keinun kontaktit vähän valuivat, puomilla otettiinkin sitten hieman tarkkuutta.
Toisella radalla otettiin lentävä lähtö, ettei Paisti jäisi hajujen perään. Ei auttanut, ennen ensimmäistä hyppyä nenä meinasi taas viedä, tällä kertaa ensimmäinen hyppy onnistui heti. Radalla oli yksi kohta, jossa esteet olivat melko tiheässä ja putkesta tullessa seuraavan hypyn molemmin puolin oli erittäin houkuttelevat ansat, joihin koira menisi pienestä käden heilautuksesta. Paisti ei mennyt, tosin ei se hypännyt myöskään oikeaa hyppyä, vaan juoksi jaloille. Ennen puomia Paisti bongasi yleisöstä jotakin kivaa, eikä pystynyt kääntämään itseään enää esteelle. Tulos radalta 15 ja yliaikaa.. Radan jälkeen Paisti ontui etujalkaansa, johon Santeri puri ikävän vekin viikko sitten. Kaksi rataa kivituhkalla sai jo hyvin parantuneen haavan aukeamaan hieman. Siispä jäin nukkumaan hyppyradan ajaksi.
Santeri - ensimmäinen rata oli aika upea. Vaikkakin hylätty, keinun jälkeen rata jatkui kohti keinun lähtöä ja Santerin mielestä olin kovin lähellä, joten suoritti puoli keinua takaisin päin. Kepeillä sählättiin, kun suora putki osui mukavasti silmiin, mutta Santeri on viime aikoina ylikuumennut kepeillä, niin ei alettu korjailemaan. Olen niin tyytyväinen, Santeri kulki kovaa, mutta kuunteli kuitenkin käskyt, eikä mennyt ansaesteille!! Ja itse liikuin hyvin. :) Toisella radalla omat aivot olivat jo hieman unten mailla, toisin kuin Santeri, joka ylikuumeni. Hyppyradalta nopea poistuminen takavasemmalle. Kyllä se vain taitaa olla kaksi rataa vähän liikaa Santerille. Hyvinä päivinä menee, mutta tästä lähtien taitaa olla silti maksimina se yksi startti.
Aamulla ennen kisoja koirat oli pihassa vapaana, niin kuin aina kun hääräilen ulkona jotain. Harjailin Santerin takkuja auki, kun Vattu ja Paisti katselevat tielle ja murisevat hieman. Kassu ei reagoi mitenkään. Jokusen hetken päästä Kassu ampaisee tielle ja minä juoksen melkoista vauhtia perässä, hieman kovaäänisemmin kuin koirat. Yksi mökkiläinen ulkoilutti koiraansa, jota Kassu ei voi syystä tai toisesta sietää. Nappasin niskakarvoista Kassun pois ja lyhyen keskustelun jälkeen vein lauman pihaan. Siellä Kassu tajusi, että pitelen sitä niskavilloista ja kävi pureksimaan kättäni. Heitin Kassun tarhaan ja kävin tutkimaan vammoja. Vasemmassa kädessä oli hampaanjälkiä sormista hieman ranteen yläpuolelle, rystyset ja etusormi vuosivat verta. Käsi on hieman kipeä, muttei enää turvonnut. Tällä tempulla Kassu menetti hetkeksi oikeutensa ulkoilla vapaana yhtään missään.
Kävin sitten tänään vielä puhumasssa tämän mökkiläisen kanssa. Pikkukoiralla oli korvassa pieni hampaanjälki, mutta onneksi ei sen suurempaa vahinkoa. Pahoittelin ja lupasin pitää koirani kurissa. Ja niin totta vie aion, minä en aio olla se, jota käsketään varomaan kun koiraihmiset puhuvat pitkin kyliä.
Harri oli tehnyt mineille mukavat ansoja sisältävät radat. Ensimmäisellä radalla Paisti lähti alusta jonkun hajun perään ja kielsi ensimmäisen esteen. Ansoihin meinattiin astua, molemmat olivat hieman hämmentyneitä alun takia. Paisti kielsi yhden putken ja yhdellä hypyllä ei hypännytkään minua vasten vaan juoksi ohitse. En jäänyt korjailemaan vaan jatkoin. A:n ja keinun kontaktit vähän valuivat, puomilla otettiinkin sitten hieman tarkkuutta.
Toisella radalla otettiin lentävä lähtö, ettei Paisti jäisi hajujen perään. Ei auttanut, ennen ensimmäistä hyppyä nenä meinasi taas viedä, tällä kertaa ensimmäinen hyppy onnistui heti. Radalla oli yksi kohta, jossa esteet olivat melko tiheässä ja putkesta tullessa seuraavan hypyn molemmin puolin oli erittäin houkuttelevat ansat, joihin koira menisi pienestä käden heilautuksesta. Paisti ei mennyt, tosin ei se hypännyt myöskään oikeaa hyppyä, vaan juoksi jaloille. Ennen puomia Paisti bongasi yleisöstä jotakin kivaa, eikä pystynyt kääntämään itseään enää esteelle. Tulos radalta 15 ja yliaikaa.. Radan jälkeen Paisti ontui etujalkaansa, johon Santeri puri ikävän vekin viikko sitten. Kaksi rataa kivituhkalla sai jo hyvin parantuneen haavan aukeamaan hieman. Siispä jäin nukkumaan hyppyradan ajaksi.
Santeri - ensimmäinen rata oli aika upea. Vaikkakin hylätty, keinun jälkeen rata jatkui kohti keinun lähtöä ja Santerin mielestä olin kovin lähellä, joten suoritti puoli keinua takaisin päin. Kepeillä sählättiin, kun suora putki osui mukavasti silmiin, mutta Santeri on viime aikoina ylikuumennut kepeillä, niin ei alettu korjailemaan. Olen niin tyytyväinen, Santeri kulki kovaa, mutta kuunteli kuitenkin käskyt, eikä mennyt ansaesteille!! Ja itse liikuin hyvin. :) Toisella radalla omat aivot olivat jo hieman unten mailla, toisin kuin Santeri, joka ylikuumeni. Hyppyradalta nopea poistuminen takavasemmalle. Kyllä se vain taitaa olla kaksi rataa vähän liikaa Santerille. Hyvinä päivinä menee, mutta tästä lähtien taitaa olla silti maksimina se yksi startti.
Aamulla ennen kisoja koirat oli pihassa vapaana, niin kuin aina kun hääräilen ulkona jotain. Harjailin Santerin takkuja auki, kun Vattu ja Paisti katselevat tielle ja murisevat hieman. Kassu ei reagoi mitenkään. Jokusen hetken päästä Kassu ampaisee tielle ja minä juoksen melkoista vauhtia perässä, hieman kovaäänisemmin kuin koirat. Yksi mökkiläinen ulkoilutti koiraansa, jota Kassu ei voi syystä tai toisesta sietää. Nappasin niskakarvoista Kassun pois ja lyhyen keskustelun jälkeen vein lauman pihaan. Siellä Kassu tajusi, että pitelen sitä niskavilloista ja kävi pureksimaan kättäni. Heitin Kassun tarhaan ja kävin tutkimaan vammoja. Vasemmassa kädessä oli hampaanjälkiä sormista hieman ranteen yläpuolelle, rystyset ja etusormi vuosivat verta. Käsi on hieman kipeä, muttei enää turvonnut. Tällä tempulla Kassu menetti hetkeksi oikeutensa ulkoilla vapaana yhtään missään.
Kävin sitten tänään vielä puhumasssa tämän mökkiläisen kanssa. Pikkukoiralla oli korvassa pieni hampaanjälki, mutta onneksi ei sen suurempaa vahinkoa. Pahoittelin ja lupasin pitää koirani kurissa. Ja niin totta vie aion, minä en aio olla se, jota käsketään varomaan kun koiraihmiset puhuvat pitkin kyliä.
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Jyväskylä-kirous on murrettu
Olin ilmoittanut Kassun ja Paistin Mikkeliin agikisoihin, mutta lauantaina oli niin kovin kuuma, joten Kassu ei kisannut. Sunnuntaina lähdimme hieman viileämmässä säässä kokeilemaan Paistin kanssa onneamme Minna Räsäsen radoille.
Ensimmäisenä oli hyppyrata, jolle Paisti lähti aika mahtavalla vauhdilla. Kepeillä numerolappu meinasi kiinnostaa, Paisti koitti korjata mokansa, muttei pystynyt enää taipumaan keppien ensimmäiseen väliin. Keppien vieressä oli samansuuntaisesti putki, joka suoritettiin samasta suunnasta kuin kepit, toisin sanoen koira piti kuljettaa putken ja keppien välistä. Olin niin kovin hidas, etten ehtinyt toteuttamaan suunnitelmaani, joten Paisti kielsi putkella, tosin tästä kiellosta tuomari ei nostanut kättään. Radalta tuloksena 5, aika 39,90 : -2,10. Sijoitus taisi olla yhdeksäs.
Toiselle radalle lähdin huomattavasti uneliaampana, omaa vuoroani odotellessa en syystä tuntemattomasta keskittynyt lainkaan rataan, tunnelma kehässä olikin sen mukainen. Viimeiset esteet käskytin lauseella: "hahah, ei vitsi mitä ohjausta taas." Kaikenlaisesta sähläyksestä ja läheltäpiti-tilanteista huolimatta selvittiin radalta virheittä ja jopa alle ihanneajan. Kiitos Paisti, kun korjaat mun mokat.Tulos -0,78 sijoitus 2 kaiken lisäksi radalta myös serti!! Nyt siis valioitumisesta puuttuu enää yksi serti, joka saadaan ottaa vastaan 9.5.2012 Hyppysertejä saadaan vielä metsästää, jostain syystä me ei Paistin kanssa onnistuta noilla hyppiksillä.
Viimeiselle radalle koitin hieman tsempata, mutta leveälle jäänyt käsi heitti Paistin väärälle esteelle jo muutaman esteen jälkeen. Loppuradalla juostiin kovaa, ja suoritettiin sama väärä este, kuin jo aiemmin, uudelleen paikassa jossa sitä ei kuulunut suorittaa. Tämän takia A:n käskytyksenä toimi perinteisen "alas"-käskyn sijaan "Aijaa, sä menit taas sinne, hieno poika".
Olen tyytyväinen kaikkiin ratoihin, kaikkein surkein oli oikeastaan tuo nollarata. Tein erittäin typeriä ohjausvirheitä viimeisellä radalla, mutta en silti jäänyt naureskelemaan, vaan koitin suorittaa radan tehokkaasti ja vauhdilla loppuun. Tuli myös todistettua, että kyllä niitä nollia saa muualtakin kuin Jyväskylästä.
Seuraaviksi kisoiksi olen suunnitellut 30.7. Orivettä. Ajattelin, että Kassu saisi jäädä kotiin ja kolmosluokan konkarit pääsevät kokeilemaan onneaan. Paisti kolmelle radalle ja Santeri kahdelle. Katsellaan.
Ensimmäisenä oli hyppyrata, jolle Paisti lähti aika mahtavalla vauhdilla. Kepeillä numerolappu meinasi kiinnostaa, Paisti koitti korjata mokansa, muttei pystynyt enää taipumaan keppien ensimmäiseen väliin. Keppien vieressä oli samansuuntaisesti putki, joka suoritettiin samasta suunnasta kuin kepit, toisin sanoen koira piti kuljettaa putken ja keppien välistä. Olin niin kovin hidas, etten ehtinyt toteuttamaan suunnitelmaani, joten Paisti kielsi putkella, tosin tästä kiellosta tuomari ei nostanut kättään. Radalta tuloksena 5, aika 39,90 : -2,10. Sijoitus taisi olla yhdeksäs.
Toiselle radalle lähdin huomattavasti uneliaampana, omaa vuoroani odotellessa en syystä tuntemattomasta keskittynyt lainkaan rataan, tunnelma kehässä olikin sen mukainen. Viimeiset esteet käskytin lauseella: "hahah, ei vitsi mitä ohjausta taas." Kaikenlaisesta sähläyksestä ja läheltäpiti-tilanteista huolimatta selvittiin radalta virheittä ja jopa alle ihanneajan. Kiitos Paisti, kun korjaat mun mokat.Tulos -0,78 sijoitus 2 kaiken lisäksi radalta myös serti!! Nyt siis valioitumisesta puuttuu enää yksi serti, joka saadaan ottaa vastaan 9.5.2012 Hyppysertejä saadaan vielä metsästää, jostain syystä me ei Paistin kanssa onnistuta noilla hyppiksillä.
Viimeiselle radalle koitin hieman tsempata, mutta leveälle jäänyt käsi heitti Paistin väärälle esteelle jo muutaman esteen jälkeen. Loppuradalla juostiin kovaa, ja suoritettiin sama väärä este, kuin jo aiemmin, uudelleen paikassa jossa sitä ei kuulunut suorittaa. Tämän takia A:n käskytyksenä toimi perinteisen "alas"-käskyn sijaan "Aijaa, sä menit taas sinne, hieno poika".
Olen tyytyväinen kaikkiin ratoihin, kaikkein surkein oli oikeastaan tuo nollarata. Tein erittäin typeriä ohjausvirheitä viimeisellä radalla, mutta en silti jäänyt naureskelemaan, vaan koitin suorittaa radan tehokkaasti ja vauhdilla loppuun. Tuli myös todistettua, että kyllä niitä nollia saa muualtakin kuin Jyväskylästä.
Seuraaviksi kisoiksi olen suunnitellut 30.7. Orivettä. Ajattelin, että Kassu saisi jäädä kotiin ja kolmosluokan konkarit pääsevät kokeilemaan onneaan. Paisti kolmelle radalle ja Santeri kahdelle. Katsellaan.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Leirikuvia
Hilla:
Paisti:
Tandem-kontaktitreeniä:
Kira:
Vattu ja karvat, kiitos Maria!:
Älä jätä:
Browny:
tiistai 28. kesäkuuta 2011
Normaalista poikkeava pihatreeni
Tänään olin kuumuuden enisestään laiskistama, enkä jaksanut mennä jokaisen koiran kanssa erikseen pellolle treenaamaan hyppykuvioita, vaan rakensin kontaktien täsmätreenaukseen soveltuvan A-esteen lappeen kopinkatosta ja parista puupöllistä. Hieman mielisin takaisin lainassa olevaa pikku-A:ta, mutta näillä mennään tällä kertaa.
Kassu treenasi ylösmenon pysäytyksiä. Minä seisoin kauempana ja heittää lätkäyttelin lihanpaloja "kontaktin" puoleen väliin, ja Kassu juoksi innoissaan edestakaisin. Tämänhetkisessä tilanteessa ko. treenistä ei ole juuri hyötyä, mutta tulipahan ainakin vahvistettua käskysanaa ja virkistettyä papan mieltä.
Santerille lätkäisin kontaktin eteen kosketusalustan, kun kerta sellaisen olen sille opettanut. Sillä sain ylikierroksilla käyvän vaarin pysähtymään oikeaan kohtaan. Santerille treeniin lisättiin myös idioottipyörimistä minun ja vesiämpärin ympärillä. Hölmö vanha ukko, sanon minä.
Paisti treenasi nopeaa 2on2offia. Hieman oli jarruissa vikaa liukkaan treenialustan takia, vaan kylläpä koira silti pysähtyi.
Vattu, no Vatun kanssa riitti, että se ottaa kontaktin ja pysyy siinä lupaan asti. Ottaa ja pysyy, jes.
Santeri, joka ei ole aikoihin käynyt kuumuuksissaan kenenkään päälle nappasi tänään kohteekseen viimeisenä treenanneen Vatun. Vattu kiljui kuin syöttöporsas, ja vasemmassa etukoivessa oli melko iso verinen läntti, mutta pesun ja tutkiskelun jälkeen jalassa oli vain parin millin reikä. Eipä tuo näyttänyt enää alkujärkytyksen jälkeen koiraa haittaavan.
Kassu treenasi ylösmenon pysäytyksiä. Minä seisoin kauempana ja heittää lätkäyttelin lihanpaloja "kontaktin" puoleen väliin, ja Kassu juoksi innoissaan edestakaisin. Tämänhetkisessä tilanteessa ko. treenistä ei ole juuri hyötyä, mutta tulipahan ainakin vahvistettua käskysanaa ja virkistettyä papan mieltä.
Santerille lätkäisin kontaktin eteen kosketusalustan, kun kerta sellaisen olen sille opettanut. Sillä sain ylikierroksilla käyvän vaarin pysähtymään oikeaan kohtaan. Santerille treeniin lisättiin myös idioottipyörimistä minun ja vesiämpärin ympärillä. Hölmö vanha ukko, sanon minä.
Paisti treenasi nopeaa 2on2offia. Hieman oli jarruissa vikaa liukkaan treenialustan takia, vaan kylläpä koira silti pysähtyi.
Vattu, no Vatun kanssa riitti, että se ottaa kontaktin ja pysyy siinä lupaan asti. Ottaa ja pysyy, jes.
Santeri, joka ei ole aikoihin käynyt kuumuuksissaan kenenkään päälle nappasi tänään kohteekseen viimeisenä treenanneen Vatun. Vattu kiljui kuin syöttöporsas, ja vasemmassa etukoivessa oli melko iso verinen läntti, mutta pesun ja tutkiskelun jälkeen jalassa oli vain parin millin reikä. Eipä tuo näyttänyt enää alkujärkytyksen jälkeen koiraa haittaavan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)