sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Pulkkapiskit kissanpäivillä 22.1.11

Viime vuoden puolella meidän opettaja kysyi onko kellään koiria, jotka voisivat tulla koulun avoimiin oviin vetämään lapsia pulkassa. Lupasin koiran/koiria ja sain joululoman ajaksi koululta pulkan lainaan, että pääsen harjoittelemaan.

Pestiin valittiin Inkkari ja Tönteri, koska ne ovat tarpeeksi isoja ja tarpeeksi avoimia. Kotipihassa treenikertoja tuli ehkä kolme, vaikka olisi pitänyt harjoitella paljon enemmän, ei siksi, etteikö koirat olisi vetäneet, vaan koska pulkan rottinkiaisat olivat niin jännittävät, varsinkin käännökset olivat hankalia.

Eilen aamulla pakkasin siis Inkkarin ja Tönterin yariksen perään ja lähdin ajelemaan lumipöperössä kohti Asikkalaa. Asikkalassa lähdin lenkittämään koiria ja jo muutaman sadan metrin jälkeen Tönterin panta katkesi, joten lenkki jäi lyhyeksi, kun piti lähteä etsimään varapantaa.

Pulkkailuvuoron aloitti Tönteri, joka sai meidän opettajan koiran pannan lainaan. Olin yllättynyt kuinka vähän aisat häiritsivät, koska kotona Tönterillä oli ollut käännöksissä ongelmia. Aisoja enemmän tottumatonta koiraa häiritsi se ihmismäärä. Tönteristä huomasi, kuinka sillä olisi ollut vielä vaikka kuinka intoa tehdä, mutta ympärillä juoksevat lapset väsyttivät pienen koiran pään melko pian.

Tönteri lähti autoon lepäämään ja Inkkari valjastettiin pulkan eteen. Ja voi että, kuinka hauskaa sillä olikaan. Kun kyydissä oli pienempiä, Inkkari kulki nätisti käyntiä ja kun kyytiin istui isompia ja rohkeampia, Inkkari kulki reipasta ravia. Makupalojen ja rapsutuksien voimalla Inkkari olisi jaksanut juosta sitä samaa ympyrää vielä muutaman tunnin lisääkin.

Lapset tykkäsivät ja kaikille taisi jäädä päivästä hyvä mieli.