perjantai 30. joulukuuta 2011

Kassunpäivät

Vastahan tässä kirjoittelin viime vuoden muistopuhetta, miten se aika nyt niin hypähtikään? Kuitenkin, niinhän tässä pääsi käymään, että herrasmies jatkaa porskutteluaan, tästä lähtien 11 vuotiaana. Toivottavasti synttäripäivityksiä saa kirjoitella vielä monet kerrat.

Miten meillä juhlittiin? Otin koirat mukaan töihin ja käytiin kävelemässä uusia reittejä, eikä niitä samoja vanhoja, jotka on nähty moniin kertoihin.

Kassusta on sanottu jo kaikki, niin suuria sanoja ei voi kirjoittaa, että ne antaisivat oikeutta kaikista parhaalle.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Tavoitekatsaus

Santerin tavoitteena tälle vuodelle oli kerätä enemmän tuloksia ja vähemmän hylkyjä. No, mehän emme loppujen lopuksi edes kisanneet kuin muutama startin verran. Tuloksina neljä hylkyä ja kaksi yliaikaista vitosta. Tulokset eivät päätä huimaa, mutta Santerin vuoteen olen silti varsin tyytyväinen. Radalla Sam on ollut varsin kelpo kaveri.

Santerin kanssa suurin tavoite ensi vuodelle on pitää sukset yhdensuuntaisina ja vähemmän ristissä. Santerin pää ei tunnu kestävän elämää ja mun pääni ei kestä sitten Santeria. Hyvinä hetkinä Santeri on oikein mukava, keskitytään niihin. Kisoja, katsotaan nyt, todennäköisesti ei.

Kassun tavoitteena oli tokoilla omaksi iloksi ja saada kontaktit varmoiksi. Me käytiin yksissä tokokokeissa ja siihenhän se tokoilu oikeastaan jäikin. Kontaktien kanssakin päästiin lipsumaan. Vaadin kyllä oikeaa suoritusta, mutta ei se ole kisavarma. Laiska mikä laiska.

Ensi vuonna Kassu pidetään hyvässä kunnossa ja elossa, mieli virkeänä. Tuskin kisataan missään lajissa.

Paisti, onkin ainoa, jonka kanssa tavoitteet täyttyivät tärkeimmiltä osiltaan. Tavoitteena oli kisata japsimestaruuksissa kolmosissa ja aloittaa SM-nollien kerääminen. Molemmat onnistui, SM-nollien kerääminen jopa siinä määrin, että keväällä voidaan vain hengailla. Jossain mielenhäiriössä kirjasin tavoitteeksi myös treenata alokasluokan liikkeet edes osittain valmiiksi. No, kiire ja laiskuus pääsivät taas yllättämään ja tokon osalta ollaan edelleen samalla viivalla kuin vuosi sitten. Ei se haittaa.

Vuoden 2012 aikana me osallistumme SM-kisoihin, AVAudutaan ja saadaan ensimmäinen hyppyserti.

Vattu treenataan ensi vuoden aikana kisavalmiiksi ja startataan virallisissa kisoissa. Osallistutaan japsimestaruuksiin ja hyvin paljon keväästä riippuen noustaan kakkosiinkin.

Minä itse jatkan kunnon kohottamista. Ja koitan aktivoitua siinä määrin, ettei joka postauksessa tarvitse soimata itseä laiskaksi.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Tauko

Ilmoitin Paistin Riihimäen kisoihin 10.12. kolmelle radalle, jotka tuomaroi Anne Viitanen. Varsin sohjoisessa kelissä ja huonossa näkyvyydessä jouduttiin ajelemaan, mutta perille kuitenkin päästiin. Tuuri vaan ei ollut täysin meidän puolellamme, sillä Paisti loukkasi taas tassunsa ja pystyimme osallistumaan vain ensimmäiselle radalle. Tarkempien tutkailujen tuloksena löysin oikean etutassun anturasta viiltohaavan. Alkuviikon Paisti onkin ollut sairaslomalla odottamassa haavan umpeutumista, joka onkin muuten yllättävän hidasta. Täytyy huomenna miettiä jatkotoimenpiteitä.

Starttasimme minulle huonoimmalla mahdollisella paikalla, nimittäin luokan viimeisenä, mutta rata sujui varsin mukavasti. Itse asiassa rata oli parempi kuin muistan aikoihin olleen. Paisti kulki melko nopeasti ja kohtuullisen pienillä kaarilla. Mikä parasta, minä ohjasin paremmin kuin aikoihin, tein ohjausliikkeet oikeassa kohdassa ja tarkoituksenmukaisesti, enkä vaan lähetellyt Paistia minne sattuu. Tyytyväisin olen yhteen radan puolessa välissä olleeseen valssiin, jonka tein ajallaan ja tarpeeksi reippaasti, enkä ollut missään vaiheessa Paistin edessä! Radalta tuloksena 0, -3,78, sijoitus 2. Voittajalle hävittiin 0,46 sekuntia. Tämän nollan myötä me ansaitsimme osallistumisoikeuden ensi vuoden SM-kisoihin.

Olen kyllä tiennyt, että meillä on mahdollisuus kerätä Paistin kanssa vuoden aikana tarvittavat nollat, mutten olisi koskaan uskaltanut edes haaveilla siitä, että nollat olisivat kasassa jo ennen vuodenvaihdetta. Paisti on mahtava koira, vaikka tekemistä on vielä hirveästi. Ennen kesää meidän täytyy treenata kuntoa, nopeutta ja kaarroksia. Kuten jo aikaisemmassa päivityksessä kirjoitin, meille tulee nyt pitkä treenitauko ja todennäköisesti myös kisat ovat jäähyllä treenaamattomuuden vuoksi. Treenikentille pääsemme Paistin kanssa huhtikuussa, muiden koirien aikataulu on vielä auki, mutta huhtikuuta aikaisemmaksi en kauden aloitusta saa. Enkä edes tiedä vielä, kuinka paljon Kassu ja Santeri enää tekevät yhtään mitään.

Talven ja alkukevään aikataulut ovat vielä erittäin pahasti vaiheessa: en edes tiedä missä päin Suomea seuraavat neljä ja puoli kuukautta vietän, mutta hurjissa haaveissa tavoitteena on saada kohotettua niin oma kuin koirienkin kunto pohjalukemista lähemmäs sitä toivottua "huippua". Toivotaan vaan, ettei näistä kiireistä ja sairasteluista tule tämän suurempaa tapaa.

Joku on suunnitellut minulle kolmen päivän vapaan tälle viikolle ja jonkinlaisessa mielenhäiriössä ajattelin tehdä koirille joulusiivouksen. Inspiraatio kaikkien koirien pesuun ja puunaukseen onkin antanut odottaa itseään.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Lempäälä 19.11.11

19 päivä käytiin taas kokeilemassa kisaamista Paistin kanssa Lempäälässä. Radat tuomaroi Jari Tienhaara.

Ensimmäisellä radalla hylkäännyttiin jo kolmen esteen jälkeen, kun vedin Paistin mukanani puomille sen alta kulkeneen putken sijaan. Keskeytettiin rata erittäin ruman A:n kontaktin korjaukseen.

Toinen rata - unohdin sen kesken suorituksen. Onneksi Paisti antaa kovin helposti virheet anteeksi ja pääsimme takaisin kartalle pienien epäröivien hetkien jälkeen. Sekoilustani huolimatta pääsimme virheettä maaliin. Tuloksena -2,14, sijoitus 5 Sm-nolla 6/7, ei ole enää paljon matkaa tähän tavoitteeseen.

Kolmannen radan nolla oli hirveän lähellä. Hylkäännyttiin radan loppuvaiheessa, kun en kääntänyt Paistia tarpeeksi ja se juoksi yhden hypyn ohi seuraavalle esteelle.

Paisti oli ensimmäisellä radalla aivan täpinöissään ja koitin sitä toiselle radalle hieman rauhoittaa leikittämällä ohjattavuuden parantamiseksi. Tehosta en oikein osaa sanoa, kaarrokset ainakin olivat valtavat, näille täytyisi oikeasti tehdä jotain, kun löytyy aikaa. Toinen asia, mihin pitäisi puuttua pikimmiten, on kunto. Paisti kulki hiljaa, enkä ihmettele, lenkit eivät ole viime aikoina olleet mitään kuntoa kohottavaa laatua. Tässä aletaan hiljalleen päästä työarjesta kiinni, niin eiköhän kohta kuntokin ole kohdillaan.

Vuoden kisaputken päättää 10.12. Riihimäellä kolmen radan rykäisy. Sen jälkeen olenkin pakotettu jäämään parin kuukauden treeni- ja kisatauolle.



sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Piirinmestaruudet Lempäälässä 16.10.11

Harrastusviikonlopun päivä nro 2. Väsymys valtaisa, innostus ja mieliala korkeat.

Tuomari: Leena Rantamäki-Lahtinen

Päivä aloitettiin hyppyradalla. Mielenkiintoinen ja jouheva rata. Paisti meni valtaisilla kaarroksilla, mutta sai luokan ensimmäisen nollan ajalla -3,86, sija 9. Tämä oli SM-nolla 5/7
Santeri meni hyvin! Santeri kuunteli hyvin ja oli käsissä. Harmillisesti vain heitin keppien aloituksessa väärälle puolelle, josta kielto. Perjantaita muistellen huusin aika tiukan haltuunoton, kun Sam oli pussissa, jolloin pappa jäi hetkeksi jumiin. Radalta tuloksena 7,58, sijoitus oli jossain 19. paikkeilla.

Agirata oli  haastavampi kuin hyppis. Rataprofiili oli sellainen, että nopean koiran kanssa täytyi ohjata reilusti takaa; takanaleikkauksia ja poispäinkääntöjä. Hitaalla koiralla olisi ehtinyt tehdä huomattavasti fiksumpia ohjausvalintoja. Paisti ei osannut keppejä, vaan jätti keskeltä yhden välin pujottelematta. Keinulla edistin ehkä aavistuksen liikaan, koska otettiin lentokeinu. Ensimmäinen poispäinkääntö sujui vielä kohtuullisen järkevästi, mutta toisella Paisti oli jo hieman hukassa ja pyörähti melkoisen ympyrän ennen kuin löysi hypyn. Ohjasin hirveän huonosti. Yök (tulos hyl)
Santeri oli taitava. Santeri oli tänään hieno koira. Päästiin suurin piirtein yhdeksännelle esteelle ennen hylkyä, mutta en voisi olla ylpeämpi koirasta. Santeri oli jo lukinnut väärän esteen, kun huusin haltuunottokäskyn ja Santeri kääntyi! Hyppäsi kyllä lukitsemansa esteen, mutta itsepä ohjasin haltuunoton jälkeen huolimattomasti takaakiertoon.

Vaikka Pappa menikin tänään kovin loistavasti, tein epävirallisen päätöksen, että nyt on Santerin aika jäädä kisaeläkkeelle. Treenataan ja katsotaan käytäisiinkö joskus yhdellä radalla.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Motivaatiota Harrastamiseen -kuvaus 15.10.11

Reilun kuukauden päivät koomassa lepäillyt harrastusmotivaatio sai taas tuulta siipiensä alle, kun pääsimme pois normaaleista treeniympyröistä. Kiinnostus treenaamista ja ylipäätään kaikkia koirajuttuja kohtaan nousi huomattavasti, kun pääsi "kisoihin".  Tänään oli siis mielenkiinnolla odotettu Paistin MH-kuvaus, joka suoritettiin hyväksytysti. Kuvaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Marina Bast.

Tässä tulokset selityksineen:


1a KONTAKTI Tervehtiminen: 4 (Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen)
1b KONTAKTI Yhteistyö: 3 (Lähtee mukaan, muttei ole kiinnostunut TO:sta)
1c KONTAKTI Käsittely: 3 (Hyväksyy käsittelyn)


Paisti toimi hyvin Paistimaisesti, kuten koko kuvauksen ajan. Se ei osoittanut juuri kiinnostusta vierasta ihmistä kohtaan. 


2a LEIKKI 1 Leikkihalu: 4 (Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen)
2b LEIKKI 1 Tarttuminen: 3 (Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla)
2c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu: 1 (Ei tartu esineeseen)


Paisti innostui suuresti leluna toimineesta paloletkun pätkästä, ihan niin kuin mistä tahansa muustakin esineestä. Kun testinohjaaja heitti lelun, Paisti haki sen, muttei tuonut lelua revittäväksi. Olen aina antanut Paistin leikkiä itseksensä, kun se on selvästi mieluisampaa kuin repimisleikit, joten tulos ei yllätä


3a TAKAA-AJO 1. kerta: 1 (Ei aloita)
3a TAKAA-AJO 2. kerta: 1 (Ei aloita)
3b TARTTUMINEN 1. kerta: 1 (Ei kiinnostu saaliista /ei juokse perään)
3b TARTTUMINEN 2. kerta: 1 (Ei kiinnostu saaliista /ei juokse perään)

Tämä oli ehkä yllättävin tilanne koko kuvauksen aikana, sillä normaalisti Paisti kyllä jahtaa niin autot kuin linnutkin. Olisin olettanut, että se lähtee edes vähän matkaa katsomaan, mutta viehe ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

4 AKTIVITEETTITASO: 3 (Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja)


Paisti haisteli koko kolmen minuutin ajan nurmea (jossa oli aiemmin istuskellut ihania narttuja!) ja rapsutteli itseään hieman. Ei yllätyksiä.


5a ETÄLEIKKI Kiinnostus: 2 (Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja)
5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio: 1 (Ei osoita uhkauseleitä)
5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus: 2 (Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo)
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu: 1 (Ei osoita kiinnostusta)
5e ETÄLEIKKI Yhteistyö: 1 (Ei osoita kiinnostusta)



Olisin ehkä odottanut, että Paisti pöhisisi oudolle hiipparille, mutta eipä tuo juuri kiinnostanut. Kävi kurkkaamassa, että mitä hittoa toi setä tuolla pomppii ja lauleskelee, mutta jatkoi sitten omia puuhiaan; haisteli ja nosteli koipeaan.



6a YLLÄTYS Pelko: 3 (Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista)
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio: 1 (Ei osoita uhkauseleitä)
6c YLLÄTYS Uteliaisuus: 2 (Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa)
6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko: 4 (Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla)
6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus: 2 (Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla)


Paistimainen. Haisteli omiaan, kun seisoskelin haalarin edessä, mutta tuli luokse minun ja haalarin väliin heti kun kutsuin.


7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko: 4 (Pakenee enintään 5 metriä)
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus: 2 (Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa)
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko: 3 (Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohitus- kerran jälkeen)
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus: 1 (Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)


Paisti pelästyi ja hypähti muutaman metrin poispäin räminästä. Pyöri paikallaan hetken, pelästyi perässä roikkuvaa talutinta ja istui odottamassa kunnes kutsuin luo. Tuli taas heti luo ja hyppäsi laitetta vasten. Ohikävelyssä väisti minun toiselle puolen.


8a AAVEET Puolustus/aggressio: 4 (Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä)
8b AAVEET Tarkkaavaisuus: 4 (Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja)
8c AAVEET Pelko: 2 (On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa)
8d AAVEET Uteliaisuus: 3 (Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä)
8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen: 4 (Ottaa itse kontaktia avustajaan)


Paisti oli oikein tomerana. Kun aaveet tuli esiin aloitti takanani pienen pöhinän ja kun aaveet tulivat lähemmäs siirtyi eteeni murisemaan. Muutamien ensimmäisten haukkujen aikana vilkaisi minuun, että aionko syödä sen, mutta kun en reagoinut, Paisti otti hommat omiin käsiin. Haukkui kovin möreästi ja oli iso poika, kuopi maata ja teki muutamia hyökkäyksiä muistuttavia liikkeitä. Kun aaveet kääntyivät haukkui vielä muutaman kerran. Kun olin puolivälissä aaveita, Paisti kävi tarkistamassa toisen kummajaisista, kun jatkoin matkaani pelästyi. Tuli haamujen luo houkuttelematta.


9a LEIKKI 2 Leikkihalu: 4 (Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen)
9b LEIKKI 2 Tarttuminen: 3 (Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla)


Tällä kertaa Paisti melkein toi heitetyn lelun minulle, muttai ei kuitenkaan repinyt vaan leikki normaalia tassuleikkiään.


10 AMPUMINEN: 1 (Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön)


Ei reagoinut laukauksiin mitenkään. En oikein tiennyt, miten Paisti reagoisi. Tiesin toki, ettei se reagoi ukkoseen tai raketteihin mitenkään, mutta laukauksia se ei ole tainnut kuulla koskaan. Ihan positiivista, ettei voisi vähempää kiinnostaa.


Kuvaus oli kyllä varsin positiivinen kokemus, vaikkei antanutkaan oikeastaan mitään uutta, vaan vahvisti lähinnä jo olemassa olevia olettamuksia. Kyllä minä taidan sittenkin tietää jotain koiristani.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Vian ei tarvitse olla iso, kun se on olemassa

Paisti varastaa paikallaistumisesta, Paisti ei reagoi ohjaamiseen, Paisti ei tule käskystä luokse, Paisti huutaa, Paisti vetää hihnassa, Paisti ei ole oma itsensä. Joku samassa kerroksessa aloitteli juoksuaan ja lohduttauduin sillä, että me päästään kotiin rauhoittumaan ennen piirinmestaruuksia. Kotona huomaan Vatun aloittaneen juoksunsa, joten se siitä nollaamisesta.

Jätän Vatun kotiin ja lähden muiden kanssa treeneihin. Santeri ei osaa kontakteja, Santeri varastaa, Santeri ei kuuntele. Taktiikalla virheestä autoon jäähylle ja kohta uusintayritys päästiin jonkinasteiseen yhteisymmärrykseen.

Vaan kuka toimiikaan kuin ajatus, kuka tapittaa täydellisessä seuraamisessa ilman käskemistä ja kuka tekee sokean silmän puoleisetkin esteet virheittä? Totta kai se ainoa, jolla on vapaa viikonloppu. Kassu, joka heitti viime viikon treenit leikiksi, eikä kuunnellut yhtään.

Ei-niin-korkein mielin kohti koitoksia! (Miten se sanonta menikään; huonot kenraalit...)

tiistai 4. lokakuuta 2011

Laiskuus

Viime aikoina treenaamisen päällä on roikkunut hieman laiskuutta muistuttava pilvi. Kaikki alkoi siitä, kun suurinpiirtein kuukausi sitten loukkasin mystisesti muutama tunti juoksulenkin jälkeen polveni ja sain viikon liikuntakiellon. Viikko sitten kävin ensimmäisen kerran juoksemassa, mutta lenkin jälkeen oli vielä hieman epämukavia tuntemuksia. Lisäksi koulu haittaa suuresti harrastamista.

Kaikki nämä typerät syyt kietoutuivat ympärille tiukasti ja laiskisti hyvään vauhtiin päässeen kehon. Kuntoutus alkoi, mutta entiseen rytmiin on hirveän vaikea päästä, ja pimeyskin häiritsee. Ainoa koira, jota tällä hetkellä pystyn kunnolla treenaamaan on Paisti, muut ovat viikot kotona. Tuntuu, että viikonloppuisin aika vain loppuu kesken.

Kaiken muun lisäksi keskelle parasta kisakautta sattui osittain tahallinen ja osittain tahaton kisatauko. Unohdin nimittäin ilmottaa Paistin Helsinkiin FriskiesCupin finaaliin. Onneksi muisti palautui juuri piirinmestaruuksien viimeisinä ilmoittautumispäivinä ja sain ilmoittauduttua. Ensin meinasin unohtaa Santerin, mutta kuitenkin meidän kisavahvuus on kaksi.

Ilmoitin Paistin myös MH-kuvaukseen Kangasalle 15.10.

Kyllä me tästä vielä aktivoidutaan!

torstai 25. elokuuta 2011

Oppimistako?

Laumassa on huomattavissa pieniä oppimiseen viittaavia oireita: helpottuneita treeni- ja kisatilanteita sekä vähentyneitä hampaidenkiristelyjä arkielämässä.

Vattu hakee harjoittelun määrään nähden tajuttoman vaikeita avokulmia kepeille. Keinulla huomasin viime viikolla ensimmäisen kerran jo hieman negatiivisen puolelle menevää oppimista: Palkka tulee kun seistään 2on2off-asennossa, joten Vattu törkkää koipensa maahan kun keinu on vielä liikkeessä. Pelkään hieman, että niinkin pieni ja kevyt koira loukkaa itsensä vielä tämän päättelyketjun vuoksi. Huomenna näkee täytyykö asioihin puuttua.

Paisti on ollut yllättävän hiljaa asuntolassa, vaikka koko olemuksesta näkyy, että tilanne on todella hämmentävä. Jos kaikki menee hyvin, me aloitetaan ensi viikolla agitreenit myös täällä Asikkalassa. Alkuviikosta huomasin varsin hämmentävän asian lenkkeillessä. Sanon ajatuksissani suuntakäskyjä ja yhtä ajatuksissaan Paisti tottelee niitä. Valkoinen koira, joka yleensä vain sählää ympäriinsä, jos aukaisee suunsa, kääntyi pariinkin otteeseen risteyksestä oikeaan suuntaan käskyn kuultuaan.

Suurinta oppimista olen kuitenkin huomannut itsessäni. Pystyn pitämään ajatukseni kasassa pidempiä aikoja, näen paremmin mitä koira tekee agiradan missäkin vaiheessa. Teen entistä tarkempia tiettyyn tavoitteeseen suuntaavia treenisuunnitelmia, vielä vain pääni sisässä, mutta ylipäätään suunnittelen. Parannan aktiivisesti omaa kuntoani juoksemalla - ja nautin siitä. Haluan päästä parempiin tuloksiin koirien kanssa niin normaalissa elämässä kun harrastuksissakin. Liikun agilitykentällä paremmin, ohjaan oudot tilanteet asenteella "onnistuu" enemmänkin kuin "en kuitenkaan ehdi". Uskallan ohjata kisoissa.

Toivottavasti syksy tuo tullessaan lisää positiivisia muutoksia. 

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kisaamassa Kuopiossa 13.-14.8.

Viikonlopun kaikki radat tuomaroi Jarmo Jämsä.

Lauantaina Kassu kisaili kaksi rataa. Kassun ylösmenokontaktit eivät ole vieläkään niin hyvät, että viitsisin ilmoittaa sitä kahdelle agilityradalle. Eipä me olla harjoiteltukaan. Päivä alkoi agiradalta, jolla Kassu seikkaili taas ihan omiaan. Se kielsi esteitä ja vaan juoksenteli ympäriinsä tavalla, jota en ole nähnyt aikoihin. Puolesta välistä rataa otin Kassun sivulle ja seuruutin pois.

Toinen rata (hyppy) sujuikin jo paremmin. Hieman oli kääntymisongelmia ja yksi rima tippui, mutta edellinen rata huomioon ottaen tämä sujui todella hyvin. Tuloksena yhteensä 6,85.

Sunnuntaina kisaamista jatkoi Paisti, kolmella radalla. Ensimmäisenä kisattiin B-agirata. Rata oli kolmosluokan radaksi kovin yksinkertainen. Paisti teki laajoja kaarteita, mutta kulki silti kovaa. Keppien jälkeen meinasin törmätä renkaaseen, mutta onneksi Paisti korjasi ja suoritti esteen oikein. Tuloksena radalta 0, -4,02, sijoitus 6.

Toinen rata oli Heidi Viitaniemen suunnittelema hyppyrata, jolla oli huomattavasti enemmän kiemuroita kuin päivän agilityradoilla. Paisti oli todella lähellä ansaesteiden suorittamista, mutta kääntyi onneksi. Tuloksena 0, -6,73, sijoitus 4. B-agiradan ja hyppyradan yhteistuloksella kisattiin FriskiesCupin osakilpailu, jossa me sijoituttiin Paistin kanssa kolmanneksi ja saatiin finaalipaikka Helsinkiin.

Kolmas rata oli taas hieman yksinkertaisempi agirata. Paisti alkoi olla jo hieman poikki viikonlopun reissailusta, eikä oma vireystilakaan ollut enää parhain mahdollinen. Kuitenkin jonkun onnenkantamoisen kautta onnistuttiin saamaan tältäkin radalta nolla, -2,62 ja sijoitus 2. Kovasti olisivat tarjoilleet sertiä, mutta aikarajan takia emme saaneet ottaa sitä vastaan.

Tällä kertaa olen koirien lisäksi ylpeä myös itsestäni. En olisi uskonut, että kykenen ohjaamaan ketään koiraa triplanollaan asti. Tällä hetkellä Paistilla on kerättynä 4/7 SM-nollista, sekä tuplanollavaatimus on saavutettu.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Vuosikertavattua

Vattu puoli vuotta sitten:
 30.7. pieni tättähäärä täytti vuoden. Kakara se on, todennäköisesti aina. Vattu on koira, joka ei rakasta kaikkia, mutta joka on sitä mieltä, että kaikki rakastavat häntä. Vattu sanoo vastaan jopa Kassulle, jos tarve vaatii. Se on koira, jonka mielestä kaikki on kivaa, paikallaan istuminen on niin mahtavaa, että sukat pyörivät jaloissa. Harjaaminen on hauskaa, kun joku huomioi. Agility on kivaa, kuten myös lelujen, halkojen ja ruohonkorsien kantaminen. Ja Paistin kiusaaminen. Kaikista parasta on esitellä kaikkia ihania aarteita ihmisille, joskus harvoin joku saattaa jopa huomata pienen pennun.

Agilityä ollaan otettu vähän. Vattu on nopea ja innokas. Kontaktit ovat erittäin hyvällä mallilla, niille haluan vain nopeutta. Keppien harjoittelu on jäänyt vähemmälle, joten niillä on havaittavissa pientä epävarmuutta.  Kisavalmis se ei ole vielä puolen vuoden päästä, mutta ei se mitään.

Kaikenlaisia kipurajoja

Eilen kisattiin Orivedellä Harri Huittisen ja Salme Mujusen radoilla valkoisten kanssa.

Harri oli tehnyt mineille mukavat ansoja sisältävät radat. Ensimmäisellä radalla Paisti lähti alusta jonkun hajun perään ja kielsi ensimmäisen esteen. Ansoihin meinattiin astua, molemmat olivat hieman hämmentyneitä alun takia. Paisti kielsi yhden putken ja yhdellä hypyllä ei hypännytkään minua vasten vaan juoksi ohitse. En jäänyt korjailemaan vaan jatkoin. A:n ja keinun kontaktit vähän valuivat, puomilla otettiinkin sitten hieman tarkkuutta.

Toisella radalla otettiin lentävä lähtö, ettei Paisti jäisi hajujen perään. Ei auttanut, ennen ensimmäistä hyppyä nenä meinasi taas viedä, tällä kertaa ensimmäinen hyppy onnistui heti. Radalla oli yksi kohta, jossa esteet olivat melko tiheässä ja putkesta tullessa seuraavan hypyn molemmin puolin oli erittäin houkuttelevat ansat, joihin koira menisi pienestä käden heilautuksesta. Paisti ei mennyt, tosin ei se hypännyt myöskään oikeaa hyppyä, vaan juoksi jaloille. Ennen puomia Paisti bongasi yleisöstä jotakin kivaa, eikä pystynyt kääntämään itseään enää esteelle. Tulos radalta 15 ja yliaikaa.. Radan jälkeen Paisti ontui etujalkaansa, johon Santeri puri ikävän vekin viikko sitten. Kaksi rataa kivituhkalla sai jo hyvin parantuneen haavan aukeamaan hieman. Siispä jäin nukkumaan hyppyradan ajaksi.

Santeri - ensimmäinen rata oli aika upea. Vaikkakin hylätty, keinun jälkeen rata jatkui kohti keinun lähtöä ja Santerin mielestä olin kovin lähellä, joten suoritti puoli keinua takaisin päin. Kepeillä sählättiin, kun suora putki osui mukavasti silmiin, mutta Santeri on viime aikoina ylikuumennut kepeillä, niin ei alettu korjailemaan. Olen niin tyytyväinen, Santeri kulki kovaa, mutta kuunteli kuitenkin käskyt, eikä mennyt ansaesteille!! Ja itse liikuin hyvin. :)  Toisella radalla omat aivot olivat jo hieman unten mailla, toisin kuin Santeri, joka ylikuumeni. Hyppyradalta nopea poistuminen takavasemmalle. Kyllä se vain taitaa olla kaksi rataa vähän liikaa Santerille. Hyvinä päivinä menee, mutta tästä lähtien taitaa olla silti maksimina se yksi startti.

Aamulla ennen kisoja koirat oli pihassa vapaana, niin kuin aina kun hääräilen ulkona jotain. Harjailin Santerin takkuja auki, kun Vattu ja Paisti katselevat tielle ja murisevat hieman. Kassu ei reagoi mitenkään. Jokusen hetken päästä Kassu ampaisee tielle ja minä juoksen melkoista vauhtia perässä, hieman kovaäänisemmin kuin koirat. Yksi mökkiläinen ulkoilutti koiraansa, jota Kassu ei voi syystä tai toisesta sietää. Nappasin niskakarvoista Kassun pois ja lyhyen keskustelun jälkeen vein lauman pihaan. Siellä Kassu tajusi, että pitelen sitä niskavilloista ja kävi pureksimaan kättäni. Heitin Kassun tarhaan ja kävin tutkimaan vammoja. Vasemmassa kädessä oli hampaanjälkiä sormista hieman ranteen yläpuolelle, rystyset ja etusormi vuosivat verta. Käsi on hieman kipeä, muttei enää turvonnut. Tällä tempulla Kassu menetti hetkeksi oikeutensa ulkoilla vapaana yhtään missään.

Kävin sitten tänään vielä puhumasssa tämän mökkiläisen kanssa. Pikkukoiralla oli korvassa pieni hampaanjälki, mutta onneksi ei sen suurempaa vahinkoa. Pahoittelin ja lupasin pitää koirani kurissa. Ja niin totta vie aion, minä en aio olla se, jota käsketään varomaan kun koiraihmiset puhuvat pitkin kyliä.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Jyväskylä-kirous on murrettu

Olin ilmoittanut Kassun ja Paistin Mikkeliin agikisoihin, mutta lauantaina oli niin kovin kuuma, joten Kassu ei kisannut. Sunnuntaina lähdimme hieman viileämmässä säässä kokeilemaan Paistin kanssa onneamme Minna Räsäsen radoille.

Ensimmäisenä oli hyppyrata, jolle Paisti lähti aika mahtavalla vauhdilla. Kepeillä numerolappu meinasi kiinnostaa, Paisti koitti korjata mokansa, muttei pystynyt enää taipumaan keppien ensimmäiseen väliin. Keppien vieressä oli samansuuntaisesti putki, joka suoritettiin samasta suunnasta kuin kepit, toisin sanoen koira piti kuljettaa putken ja keppien välistä. Olin niin kovin hidas, etten ehtinyt toteuttamaan suunnitelmaani, joten Paisti kielsi putkella, tosin tästä kiellosta tuomari ei nostanut kättään. Radalta tuloksena 5, aika 39,90 : -2,10. Sijoitus taisi olla yhdeksäs.

Toiselle radalle lähdin huomattavasti uneliaampana, omaa vuoroani odotellessa en syystä tuntemattomasta keskittynyt lainkaan rataan, tunnelma kehässä olikin sen mukainen. Viimeiset esteet käskytin lauseella: "hahah, ei vitsi mitä ohjausta taas." Kaikenlaisesta sähläyksestä ja läheltäpiti-tilanteista huolimatta selvittiin radalta virheittä ja jopa alle ihanneajan. Kiitos Paisti, kun korjaat mun mokat.Tulos -0,78 sijoitus 2 kaiken lisäksi radalta myös serti!! Nyt siis valioitumisesta puuttuu enää yksi serti, joka saadaan ottaa vastaan 9.5.2012 Hyppysertejä saadaan vielä metsästää, jostain syystä me ei Paistin kanssa onnistuta noilla hyppiksillä.

Viimeiselle radalle koitin hieman tsempata, mutta leveälle jäänyt käsi heitti Paistin väärälle esteelle jo muutaman esteen jälkeen. Loppuradalla juostiin kovaa, ja suoritettiin sama väärä este, kuin jo aiemmin, uudelleen paikassa jossa sitä ei kuulunut suorittaa. Tämän takia A:n käskytyksenä toimi perinteisen "alas"-käskyn sijaan "Aijaa, sä menit taas sinne, hieno poika".

Olen tyytyväinen kaikkiin ratoihin, kaikkein surkein oli oikeastaan tuo nollarata. Tein erittäin typeriä ohjausvirheitä viimeisellä radalla, mutta en silti jäänyt naureskelemaan, vaan koitin suorittaa radan tehokkaasti ja vauhdilla loppuun. Tuli myös todistettua, että kyllä niitä nollia saa muualtakin kuin Jyväskylästä.

Seuraaviksi kisoiksi olen suunnitellut 30.7. Orivettä. Ajattelin, että Kassu saisi jäädä kotiin ja kolmosluokan konkarit pääsevät kokeilemaan onneaan. Paisti kolmelle radalle ja Santeri kahdelle. Katsellaan.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Leirikuvia

Hilla:
 Paisti:
 Tandem-kontaktitreeniä:
 Kira:
 Vattu ja karvat, kiitos Maria!:
 Älä jätä:
 Browny:
Kuten sanoin, kuvia tulee joskus. Yllättävän äkkiähän tämä kävi...

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Normaalista poikkeava pihatreeni

Tänään olin kuumuuden enisestään laiskistama, enkä jaksanut mennä jokaisen koiran kanssa erikseen pellolle treenaamaan hyppykuvioita, vaan rakensin kontaktien täsmätreenaukseen soveltuvan A-esteen lappeen kopinkatosta ja parista puupöllistä. Hieman mielisin takaisin lainassa olevaa pikku-A:ta, mutta näillä mennään tällä kertaa.

Kassu treenasi ylösmenon pysäytyksiä. Minä seisoin kauempana ja heittää lätkäyttelin lihanpaloja "kontaktin" puoleen väliin, ja Kassu juoksi innoissaan edestakaisin. Tämänhetkisessä tilanteessa ko. treenistä ei ole juuri hyötyä, mutta tulipahan ainakin vahvistettua käskysanaa ja virkistettyä papan mieltä.

Santerille lätkäisin kontaktin eteen kosketusalustan, kun kerta sellaisen olen sille opettanut. Sillä sain ylikierroksilla käyvän vaarin pysähtymään oikeaan kohtaan. Santerille treeniin lisättiin myös idioottipyörimistä minun ja vesiämpärin ympärillä. Hölmö vanha ukko, sanon minä.

Paisti treenasi nopeaa 2on2offia. Hieman oli jarruissa vikaa liukkaan treenialustan takia, vaan kylläpä koira silti pysähtyi.

Vattu, no Vatun kanssa riitti, että se ottaa kontaktin ja pysyy siinä lupaan asti. Ottaa ja pysyy, jes.

Santeri, joka ei ole aikoihin käynyt kuumuuksissaan kenenkään päälle nappasi tänään kohteekseen viimeisenä treenanneen Vatun. Vattu kiljui kuin syöttöporsas, ja vasemmassa etukoivessa oli melko iso verinen läntti, mutta pesun ja tutkiskelun jälkeen jalassa oli vain parin millin reikä. Eipä tuo näyttänyt enää alkujärkytyksen jälkeen koiraa haittaavan.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Harjoituskisat

Tänään Johanna Wüthrich saapui Rakkimäkeen tuomaroimaan haukkujen harjoituskisoja ja samalla katsottiin esteet kuntoon ja harjoiteltiin kisapäivän tehtäviä. Omista koirista ilmoitin radoille Kassun, mutta paikanpäällä ilmoitin, että Paisti lähtee toisella radalla nollakoirana.

Ensimmäisellä radalla Kassu pysähtyi puomille, mutta oli niin vinossa, ettei päässyt jatkamaan suoritusta. Uusintayrityksellä Kassu pysähtyi yhtä hienosti, molempiin päihin. A:n ylösmenoon ei maltettu pysähtyä ja jouduin ottamaan Kassun kaksi kertaa takaisin, alakontakti meni hyvin. Keinulle pysähtyi ylösmenolle, mutta ei kuunnellut alastulokäskyä, joten lähdimme tiukassa seuraamisessa pois radalta. Toisen radan kontaktit sujuivatkin sitten erittäin hyvin.

Paisti taas, Paisti meni kovaa, teki pieniä kaarroksia ja otti kontaktit. Eipä siitä voi muuta sanoa.

Ennen ja jälkeen kisaratojen harjoittelin hieman Vatun kanssa. Ennen kuin muut tulivat otin esille kolme hyppyä, joiden kanssa harjoiteltiin takaakiertoja, pakkovalsseja ja jopa muutamaa persjättöä. Kun muutkin esteet olivat kentällä, me otettiin keinua, keppejä sekä putkea. Tästä tulee vielä hyvä koira.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Vapaa sielu, mahtava metsämies

Tänä viikonloppuna vuorossa oli perinteinen haukkujen koiraleiri Rajalansaaressa. Jälleen kerran oltiin reissussa koko joukkion voimin. Vattua hieman jännitti veneessä kulkeminen, mutta kaikki sujui hyvin. Saaressa oli parhaimmillaan yli kymmenen koiraa, uroksia ja narttuja, leikattuja ja leikkaamattomia, eikä riitoja syntynyt taaskaan, vaikkakin Santerin täytyi tapansa mukaan alistaa muita.

Saaressa on aina mukavaa, koirat saa mennä ihan miten tykkäävät ja itse saa vain olla. Viikonlopun jälkeen koirat ovat aina ihan rättiväsyneitä, mutta niin tyytyväisiä. Tänä vuonna kaiken muun lisäksi valkoiset takkukasat palasivat kotiin siisteinä ja kammattuina, kiitoksia vaan Maria ja Jenniina!

Joka ikinen vuosi perjantai-iltaisin Kassu on innoissaan hyppäämässä veneeseen ja heti kun sen päästää saaressa irti, se katoaa omille teilleen syömään mätiä ruuantähteitä metsiköstä ja pyörimään pahoissa hajuissa. Lauantaina se lähtee muiden mukaan lenkille kiertämään saarta, mutta katoaa puolessa välissä tutkimaan paikkoja, joihin muut ei halua. Loppupäivän se nukkuu mökin portailla, hyvällä tuurilla Kassu tulee seuraamaan leirikisaa. Niin innokas kun Kassu onkin lähtemään saareen, Sunnuntaiaamuna sen täytyy seurata ihmisiä kuin hai laivaa, ettei se vaan pääse unohtumaan saareen.

Tänäkin vuonna Kassun leiriviikonloppu oli hyvin samankaltainen: perjantaina myöhään se ilmestyi rantaan pahanhajuisena ja joutui yöpymään ulkona. Lauantaina, kun muut olivat alhaalla rannassa pelaamassa, Kassu jäi ylös mökin portaille nukkumaan. Kuulin alas Kassun ajohaukun ja lähdin katsomaan, mitä se näki. Kun löysin Kassun, se oli napannut supin ja ravisteli sitä ammattilaisen ottein. Kassu oli ihan muutamien metrien päästä mökistä, mutta minulta meni sen verran aikaa päästä paikalle, että supi oli jo kovin huonossa hapessa. Hain lähimmän tarkoitukseen sopivan välineen - halon, ja varmistin että supi ei jää kitumaan. Kun Kassu vihdoin irroitti, sille lankesi loppuleirin ajaksi hihnakoiran virka. Tero auttoi hautaamaan saaliin, eli siis Tero kaivoi ja minä katselin.

Kuviakin tuli otettua, lisään niitä blogiin - jotta voisin pitää lupaukseni - joskus.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kultainen keskitie kadoksissa

Tänään kävimme Paistin kanssa koittamassa onneamme Ritva Herralan tuomaroimilla radoilla Riihimäellä.

Molemmat radat olivat hyvin virtaavia ja melko yksinkertaisia omista ansoistaan huolimatta.

Ensimmäinen rata oli sisällä hallissa. Paisti lähtikin yllättävän reippaasti ja estehakuisesti liikkeelle. Viidentenä esteenä oli puomi, jolta Paisti sai kiellon, kun se ei pystynytkään kääntämään itseään tarpeeksi. Puoleen väliin asti Paisti pysyi hanskassa ja rata sujui hyvin, kunnes yhden putken jälkeen en osannut varautua Paistin intoon tarpeeksi ajoissa ja Paisti pääsi väärälle hypylle. Kun Paisti ohjauksesta ja suullisesta kehoituksesta huolimatta lähti uudelleen puomille putken sijaan, lähdin radalta hieman ennakkoon. Loistavat puomin kontaktit, muuten. Hieman olisin halunnut nähdä miten A:n kontakti otetaan tällä hetkellä kisoissa, kun treeneissä vauhti tuppaa ajamaan Paistia välillä turhan alas.

Hyppyradalle siirryttiin ulos paahtavaan auringonpaisteeseen.Rata oli oikein loistava, kohtuullisen pienet kaarrokset ja reipas liikunta. Harmi vain että oman mokan vuoksi tämäkin rata hylkääntyi.

Ajattelin, että minulla on hirveä kiire, että ehdin työntää Paistin putkeen, joten jätin ohjaamisen kesken ja keskityin juoksemiseen. Paisti lähti perääni eikä hypännytkään kolmoshyppyä. Koska itsellä oli hyvä vauhti päätin jättää kiellon korjaamatta. Hyvä että jätin, loppurata sujui niin hyvin. Jos olisin palannut takaisin päin, loppuradan käännökset olisivat olleet löysemmät ja Paistin vauhti todennäköisesti huomattavasti hitaampi.

Nyt ollaan siis etsimässä sitä kuuluisaa kultaista keskitietä: koiraa, joka kuuntelee käskyjä ja menee sinne minne ohjataan, mutta ei kuitenkaan kiellä esteitä, jotka ovat sen edessä. Tai vaihtoehtoisesti ohjaajaa, joka muistaa myös ohjata ja käskyttää.

Paisti on niin hyvä.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Pari kuvaa

Sain vihdoinkin purettua kuvia kamerasta ja tietystikin osa kuvista oli jo ehtinyt kadota jonnekin. Muistan nimittäin tasan tarkkaan ottaneeni paljon enemmän kuvia Pellossa, kuin mitä kamerasta löytyi. Jyväskylän japsimestaruuksissa koitin ottaa wintryläisten osanottajista yhteiskuvaa, mutta koska kameran pienen ruudun läpi koirat näyttivät paremmalta kuin ne todellisuudessa olivat, parhaimmissakin kuvissa vähintäänkin yksi valkoinen näyttää idiootilta. Kuitenkin kuvia oli ihan hyvä määrä, koirat eivät vain olleet kuvauksellisia ;D

Kassu Pellossa odottamassa kisavuoroaan:


Vasemmalta oikealle: Wintry Remus, Polar Speed Bianca Oona, Kannibalen's Fleetwood Mac, Polar Speed Santeri


Perhepotretti, vasemmalta oikealle: Oona, Remus, Paisti

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kolme viikkoa, neljä päivää

Tänään sain vihdoin kavennettua kujaa viimeisen kerran. Perjantaina koitin kentällä suoria keppejä, mutta silloin Vattu ei vielä niitä mennyt. Tänään meni, useampaankin kertaan, joten pelkkä vahinko se ei ollut. Paisti oppi kepit noin kahdeksassa viikossa, mutta silloin en treenannut niin intensiivisesti kuin nyt. Vatulla on hyvä tekniikka, vaikkakin varmuutta tarvitaan vielä reilusti lisää, luonnollisesti.

Tein tänään jännän huomion, avoimet kulmat sujuvat Vatulta paljon paremmin kuin umpikulmat. Tai oikeastaan tällä hetkellä umpikulmat eivät suju ollenkaan, vaikka kuvittelin treenaavani myös lähetystä eri kulmista. Avokulmasta Vattu hakee melko hyvin, vaikka koiran linja syöttäisi kolmanteen väliin, niin Vattu korjaa ja hakee oikean lähdön. Kovinkaan tiukkoja kulmia en vielä tee.

Esteopetuksen painopiste saa olla vielä jokusen hetken kepeissä, harjoitellaan varmuutta ja erilaisia kulmia. Seuraavana operaationa voisi olla vaikka erilaiset hypyt. Rengas sujuu jopa kehikon kanssa, muita ei olla harjoiteltu juurikaan.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Kassu tottelee?

Oltiin 15.5. oman seuran tokokisoissa, Kassu edelleen avoimessa luokassa. Tuomarina Riitta Räsänen. Typerää haahuilua, mutta muutama onnistuminenkin. Kassu siis katseli maailman variksia ja olisi halunnut lähteä metsälle, sen lisäksi liikkuri tunki koko ajan käsiään taskuun ja Kassu kuvitteli saavansa sieltä herkkuja.

Paikalla makaaminen: 9 -Kassu taisi hieman maukua.
Seuraaminen taluttimetta: 7,5 - Paikka oli melko hyvä, pientä hakemista oikean puolen taskulle. Perusasennot ällöttävän vinot, mutta tällä kertaa Kassu sentään istui.
Maahanmeno: 7 - Kaksoiskäsky, hidas
Luoksetulo: 5 - Ei minkäänlaista reaktiota käsimerkkiin. Hö, harjoitellessa pysähtyi jo varsin nätisti. Olisin ajatellut, että enemmänkin pysähtymisestä jatkaminen olisi ollut ongelma, Kassu on nimittäin seissyt kuin tatti pysähtymispaikassa sivu-käskyistä huolimatta.
Seisominen: 8 - Pysähtyi hitaasti ja ennakoi istumista, ei edes suunnitellut mukaani lähtöä taakse siirtymisessä.
Noutaminen: 9 - Melkein osuin tuomariin, ilmeenikin jo vääntyi valmiiksi, mutta tuomari siirtyi alta pois. Väljä luovutus ja vino perusasento.
Kaukot: 6,5 - Ensimmäiseen nousuun kolme käskyä, muuten hyvä.
Hyppy: 0 - Leiskautti äänitehosteiden saattelemana piiitkän hypyn ja juoksi esteen ohi takaisinpäin ja istui vasta sitten. En edes yrittänyt saada hyppäämään vaan pyysin suoraan sivulle.
Kokonaisvaikutus: 7,5 - Kassulla on kivaa, mutta kun ei malta. Kassu huutaa edelleen, muttei niin paljoa, taisi olla niin kovin ajatuksissaan.

Yhteensä 132 pistettä ja 3-tulos, sijoitus 3. Katsellaan syksyllä uudestaan, jos viitsitään.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Kepit, kaksi viikkoa

Kun keppitreenin aloittamisesta on kulunut kaksi viikkoa, olemme nyt siinä vaiheessa, että kuja on auki kämmenen leveyden verran. Vattu suorittaa estettä varsin rytmikkäästi ja muutenkin hyvällä tekniikalla. Omaan silmään Vatun tekniikka on huomattavasti parempi kuin mitä Paistilla treenin tässä vaiheessa, mutta tilanne voi vielä kehittyä mihin suuntaan tahansa. Vadelma hakee koko ajan paremmin erilaisia kulmia, mutta menee vielä varsin helposti sekaisin, jos vauhtia on liikaa.

Käytiin eilen muistelemassa Vatun bravuuriestettä keinua. Vattu ampaisi keinulle parinkymmenen metrin päästä, heti kun tajusi minne päin ollaan menossa. Otin myös ohjelmistoon uuden esteen, putken. Tarvittiin yksi suurin avuin suoritettu tunneli ennen kuin Vattu alkoi hakea putkeen itse.

Sylkkärit sujuu jo melko hyvin, samoin selän takaa kiertäminen ja poispäin kääntö. Takaakiertoja ei olla muistettu harjoitella hetkeen, mutta kokeilin huvikseni lähteekö Vattu kiertämään koirankoppia. Lähti se. Tämän pennun koulutus alkaa käydä tylsäksi, haasteet ovat vielä varsin pieniä.

Jälleen Jyväskylässä

Tällä kertaa japsimestaruuksien merkeissä. Mukaan pakkasin Santerin ja Paistin, Vattu ei päässyt turistikoiraksi parhaitten päiviensä takia. Olin kovin epäileväinen päivän onnistumisen suhteen, sillä pojat olivat olleet todella levottomia viimeiset päivät, ja ajattelin, että ajatukset ovat totaalisesti jossain muualla kuin agilityssä. Kyllähän kaikkia valkeita koiria kohtaan osoitettiin suurta mielenkiintoa, mutta jonkinlainen keskittymiskyky pysyi koko ajan.

Päivän radat tuomitsi Sisko Pulkkinen, joka oli suunnitellut pääpiirteiltään varsin suoralinjaiset radat, joilla oli tiukat ihanneajat. Juuri kukaan kolmosen koirakoista ei päässyt paria sekuntia enempää ihanneajan miinuspuolelle.

Santeri ehti treenaamaan yhden kerran ennen kisoja, joten ajattelin, että se käy suorittamassa jokaisen ansaesteen. Mutta ei, me päästiin ensimmäisellä radalla melkein puoleenväliin, ennen kuin homma riistäytyi käsistä. Ensin Sam lähti A:lta (jonka kontakti oli muuten täydellinen!) toiseen suuntaan kuin minä ja suoritti väärän esteen, ja hieman sen jälkeen korvat katosivat, kun putken väärä pää ilmestyi näkökenttään.

Toisella radalla kuulolaite oli jo huomattavasti paremmilla taajuuksilla, sillä me suoriuduttiin radasta yhdellä kiellolla ja hippusella yliaikaa. Santeri ampaisi keinulta tapansa mukaisesti lähimmälle (väärälle) esteelle, mutta kääntyi kuitenkin takaisin ennen kuin suoritti sen. Pienten mutkien kautta sain Santerin takaisin oikealle reitille ja loppurata menikin loistavasti, tuloksena 6,44

Santeri kulki ensimmäisellä radalla hieman kankeahkosti, mutta raati kuitenkin kertoi, ettei jalassa näy enää mitään kankeutta loukkaantumisen jäljiltä. Luultavasti kankeus johtui vain siitä, että odottelimme vuoroamme jokusen hetken, enkä antanut Santerin riehua, vaan pidin sen paikallaan kierroslukuja pienentääkseni.

Paisti bongasi ennen omaa suoritustaan Oonan, joka kisasi kahta numeroa aiemmin kuin me. Ensimmäisen radan lähtö oli hieman jäykkä; Paistilla oli naiset mielessä ja minä olin varma, että se karkaa radalta. Tyhmä minä, ihan kuin pieni lapanen sellaista uskaltaisi tehdä. Jäykistelystä huolimatta teimme puhtaan radan ajalla -0,06 ja sijoituttiin neljänneksi. Tarkka kaveri, ei voi muuta sanoa. Upeat kontaktit, nyt se oikeasti taas suorittaa ne niin kuin pitääkin, ensimmäinen kerta ei ollut vahinko.

Toiselle radalle lähdettiinkin jo rennommilla mielin, tosin meno oli vieläkin hidasta verrattuna siihen mihin me oikeasti pystyisimme. Radassa ei ollut hirveästi huomauttamista, muutama mutka meni hieman pitkäksi, muuten oikein hyvä, puhdas rata tuloksella -0,56. Tällä hienoisella ihanneajan alituksella me voitettiin miniluokka ja saatiin ensimmäinen agiserti!!! En tiedä pitäisikö unohtaa Paistin kanssa kaikki muut kisapaikat ja jatkaa vain Jyväskylässä; viisi viimeisintä nollaa on tehty Jyväskylässä.

Paistin tuplanollalla päästiin myös rotumestaruusmittelön kärkeen ja kotiintuomisiksi saatiin valtava mestaruuspokaali.

Mittelöihin osallistui myös muita Wintrylän koiria, Oona ja Sirpa saivat ensimmäiseltä radalta yliaikavitosen ja toiselta radalta yliaikakympin. Vasta luokkaa vaihtaneet Remus ja Kirsi hylkääntyivät ensimmäisellä radalla, mutta paransivat tulosta huomattavasti seuraavalle radalle, josta tuloksena 3,33. Japsimestaruuden ulkopuolella kisasi myös siphus Rentukka, joka sai molemmilta radoilta hylätyn, vaikka hyvin kulkikin.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Pienen pennun agitreenit, osa kepit

Kun keinu kerran alkaa sujua, päätin siirtyä seuraavaan haasteeseen, vaikka alkuperäisenä ajatuksena oli jättää keppien harjoittelu vielä myöhäisemmäksi.

Viikko sitten keskiviikkona siis kaivoin kujakepit esiin ja kokosin kuuden kepin kujan pihaan. Ensimmäinen päivä ei ollut kovin tuloksekas, piti opettaa koira pysymään hetken paikallaan, sen jälkeen piti saada innosta ympäriinsä sinkoileva pentu ymmärtämään mistä se palkka tulee. Edelleenkin näyttää vahvasti siltä, että Vatulla saattaa olla jonkinnäköiset aivot, sillä kyllä se oikea tapa alkoi löytyä.

Seuraavana päivänä lisäsin loput kuusi keppiä kujaan ja keskityttiin lähinnä saamaan varmuutta siihen, mistä kuuluu kulkea.

Sunnuntaina treenit jatkuivat, vuorossa oli kujan kavennus. Kuten pitäisikin, Vattu ei huomannut ollenkaan kaventumista, vaikka kujan leveydestä lähti puolet pois. Maanantaina kavensin jälleen hieman kujaa, mutta pääasiassa keskityin lähinnä itsenäiseen suoritukseen.

Tiistaina jätin kavennuksen tarkoituksella pois ja harjoiteltiin erilaisia lähestymiskulmia. Vattu alkoi jopa hakea kujalle niin hyvin, että sain tehtyä onnistuneen takanaleikkauksen. Loppuviikko on sen verran kiireistä, että hyvään vaiheeseen tullut keppitreeni joutuu tauolle, mutta ensi viikolla pitäisi olla taas aikaa. Tätä menoa näyttää siltä, että Vattu oppii kepit Paistia nopeammin.

Pikku-Remus kolmosiin

Tänään 4.5. Remus ja Kirsi osallistuivat kotikisoihinsa Orimattilassa hyvin tuloksin. Remus nimittäin teki heti ensimmäisellä radalla nollan, jolla he voittivat luokkansa ja nousivat kolmosiin.

Tässä video onnistuneesta suorituksesta:

http://www.youtube.com/watch?v=Q6zw7kYyxFM

 Ja vielä kisan tulokset:

http://p-hau.net/attachments/tuloslista_2lk_Ckisa_3.5.2011.pdf

Onnea!

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Voi kauhistus, keinu

Tämä oli Vatun mielipide kun alettiin harjoitella kyseistä kapistusta. Valtsu on kuitenkin ihan rohkea koira ja kunhan se vain ensin tajusi, mistä laudan kiikkaus johtui, alkoi myös keinu sujua. Ensimmäisillä kerroilla kaikki oli niin kovin jännää, että jätettiin kontaktiharjoittelu pois, mutta varsin pian sekin saatiin liitettyä keinun harjoitteluun.

Nyt ollaan otettu kolmena päivänä keinun tehotreenausta, palkkana superherkkupossua. Ero sunnuntain ja tämän päivän välillä on suorastaan huima. Sunnuntaina Vattu jäi odottelemaan keinun laskemista niin lähelle keskiosaa, kun vaan mahdollista, ja lähti kontaktilta heti, jos olin vähänkin kauempana käskyttämässä. Tänään kun harjoiteltiin, Vattu haki keinua, vaikka olin itse kauempana, se tuli lähemmäs keinun päätä odottamaan laskeutumista ja otti kontaktin, vaikka olin kauempana.

Tänään harjoiteltiin hieman myös sylkkäreitä ja takaakiertoja. Aivojen olemassaolo alkaa vaikuttaa melko varmalta, sillä jälleen jo muutaman harjoituksen jälkeen käsiapuja saattoi vähentää reilusti.

Pääsiäinen Pellossa

Kassulla oli kivaa. Kassu sai haistella ihania poronjälkiä ja myyränsyömiä ojanpenkereitä, ja saipa herra jopa saalistakin - yhden ison myyrän. Herkkupala jäi tosin tällä kertaa ojanpohjalle, ettei maha olisi ollut täysi hetken päästä kisaradalla.

Kisaradoillakin oli kivaa, toisin sanottuna hylkyjä on jälleen kaksi kappaletta enemmän. Perjantain agirata oli erittäin lähellä nollaa: toiseksi viimeiseltä hypyltä matka jatkuikin yhteen ylimääräiseen putkeen viimeisen hypyn sijaan. Kassu meni kovaa - ihan liian kovaa sellaisten rotujen risteytykseksi, joita ei pitäisi kiinnostaa pätkääkään agilityrata. Kontaktit, voihan kisavarmuuden puute. Tiesin, että kontaktit ei ole täysin kisakunnossa, enkä sen takia ilmoittanutkaan Kassua kaikille radoille. Eiväthän ne olleetkaan. Ensimmäinen pysähdys, jes hyvä, toinen pysähdys ei ollutkaan enää pysähdys, vaan enemmänkin hidastus. Tassut kuitenkin osuivat kontaktille.

Lauantai, toinen rata. Hyppyrata, kovia suoria, tiukkoja käännöksiä, vääriä putken päitä ja ennen kaikkea ansaesteitä. Neljä ensimmäistä estettä oikein, sitten putken jälkeen täyskäännös kepeille. Tosin, mainitsin jo, että Kassu meni kovaa, joten yllätys, yllätys, Kassu ei kääntynytkään tiukkaa käännöstä kepeille vaan hyppäsi ansahypyn ja kääntyi vasta sitten. Keppien jälkeen hyppy ja väärä putken pää, kylläpä meni hyvin, äänikään ei kohonnut huudoksi. Sen jälkeen kaahailtiin suoraa ja pussin jälkeen taas tiukka käännös ei-linjassa olevalle hypylle. Kassulla tosin jäi suoran kaahailu päälle, joten kiellon jälkeen matka jatkui sylkkärillä, loistava irtoaminen putkeen, onnistunut jaakotus ja ansaputken ohitus. Kivaa oli, Kassulla. No, en voi myöntää ettenkö olisi ylpeä koulutukseni tuloksesta, kyllä se siitä rauhoittuu kun vain hieman vanhenee.

Paisti oli hieman muissa maailmoissa - Miska aloitti juoksun kesken reissun.

Perjantaina tuloksina hylky ja yliaikanolla. Molemmat radat olivat hyviä, hallin matto ei ollut tosin kovin pitävä ja minun myöhään ajoitetut käännöskäskyt menettivät tehoaan, kun Paisti ei uskaltanutkaan kääntyä kovin tiukasti. Totesinpa myös, että Paisti kykenee täydelliseen välistävetoon, missä ei ole senttiäkään ylimääräistä, tosin tämä välistäveto tuli kohtaan, johon se ei oikeasti kuulu. Toisen radan yliaika tuli kohdassa, jossa Paisti ei taipunutkaan käännösyritykseeni, vauhti pysähtyi ja koira katosi, aikaa meni hetki jos toinen.

Lauantaina jälleen molemmat radat olivat hyviä, ensimmäisen radan hylky tuli vain siitä, että jäin seisoskelemaan silloin, kun olisi pitänyt juosta. En siis ehtinyt tekemään putken jälkeen persjättöä, minkä suunnittelin, enkä saanut Paistia kääntymään välistävetoon. Höh, eilen tuli täydellinen välistäveto, koska olin myöhässä, nyt samantyyppisessä kohdassa tuli hylky, koska en saanut tehtyä välistävetoa, vaikka olin myöhässä. Hyppyradalla oli kauneusvirheitä, omaa varmistelua ja huolimattomuutta lähinnä. Virheetöntä rataa lähes loppuun asti, viimeiseltä putkelta kielto, en tainnut käskeä mitään, juoksin vain ja oletin. Aikakin olisi riittänyt; kiellon kanssa jäätiin viitisen sekuntia ihanneajan alapuolelle.

Laitan muutamia kuvia reissusta, kun saan ne purettua koneelle.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Vanha ja viisas

Tai ainakin vanha, Santeri 10 vuotta.

Santeri on mieleltään yhä edelleen pieni pentu. Agiradalla virtaa riittää muutamalle muullekin. Ainoat vanhenemisen merkit alkavat näkyä silmissä: Sam ei näe enää kaikkea niin tarkasti kuin ennen ja ohjaamisessa saa olla tarkkana, ettei tule liian tiukkoja kulmia ja näin ollen esteisiin törmäämisiä.

Tässä vielä tyylinäyte Santerin agilityuran alkuajoilta useiden vuosien takaa:

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Päivänpaisti

Tästä pienestä pallosta...:
...on kasvanut tällainen iso pallo:
Lauman kakara jatkaa aikuistumistaan, ja tänään onkin aika luovuttaa kakaran titteli sellaiselle, jolle se todella sopii.

Paisti saa hepuleita, innostuu aina leikkimään yksinään pienellä risulla ja on muutenkin varsin nuorekas, kuten vielä kuuluukin. Kuitenkin viimeisen reilun puolen vuoden aikana Paistista on kasvanut oikea koira, eikä se ole enää pelkkä Santerin kynnysmatto. Kun otin Paistin mukaan Asikkalaan en osannut kuvitellakaan kuinka paljon se tulisi muuttamaan Paistia. Ainoana koirana Paistin itseluottamus kasvoi varsin mittaviin ulottuvuuksiin, jopa sellaisiin mittoihin, että jopa minun sanaani uskalletaan kyseenalaistaa aika ajoin. Ylpeänä voin kuitenkin sanoa, että luonteeltaan se on kuitenkin edelleen varsin fiksu otus.

Tänään siis toivotamme Paistille hyvää 3-vuotispäivää.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Kisakausi avattu Jyväskylässä 26.-27.3.2011

Vuoden ensimmäisissä kisoissa mukana vain Paisti. Kassu ei näe halleissa ja Santeri toipuu vielä jalkaansa.

Onnistuin saamaan jokakeväisen flunssani taas kisaviikonlopun ajaksi, joten jouduin jälleen juoksemaan radat lähes äänettömänä. Kovasti kyllä koitin kähistä, mutta kun ääni ei kulje, niin se ei kulje.

Lauantain radat tuomaroi Paistin aikoinaan mitannut Tuija Kokkonen. Ensimmäisenä ratana oli hyppäri. Radalla oli muuttama tiukempi käännös ja loput pelkkää suoraa. Puolessa välissä rataa oli suora putki, jolta käännyttiin takaisin päin, ja jonka edessä oli ansahyppy. Vaikka kuinka koitin ohjata ja huutaa Paistia ajoissa, pääsi se melko pitkälle putkesta, ennen kuin kääntyi. Tosin eri suuntaan kuin missä olin. Pyysin Paistin pidempää kautta seuraavalle hypylle ja juoksin loppuradan niin kovaa kuin vain kipeänä kykenin. Tuloksena 0, -8,35, sijoitus 2 ja luva. Hävittiin voittajalle vain noin kaksi sekuntia, vaikka karkeasti videolta arvioituna putken väärältä puolelta kiertäminen toi suoritukseen 4-5 sekuntia lisäaikaa.

Toinen rata aloitettiin myöskin tajuttomalla vauhdilla, ja melkein loppuun asti päästiinkin virheettömästi. Ennen puomia oli loiva muutaman hypyn suora, enkä tajunnut kuinka kovaa Paisti oikeasti tuli suoralta, joten en kääntänyt tarpeeksi, joten ensimmäinen kielto tuli, kun Paisti ei vain yksinkertaisesti pystynyt korjaamaan linjaansa. Puomin jälkeen tehtiin luvattoman laajoja kaaria, eikä löydetty putken suuta. Tuloksena radalta 13,08, sijoitus 5.  Ihan hyvä tietää, että tiukkoja käännöksiä täytyy treenata vielä paljon lisää, vaikka harjoituksissa ei enää juurikaan koikkelehdita hitaasti laajoja kaaria.

Hyvin nukutun yön jälkeen hieman kuumeinen olo oli kadonnut, mutta ääni oli edelleen poissa. Sunnuntain radat tuomaroi Kari Jalonen. Ensimmäinen rata sujui ihan hyvin, koitin keskittyä ohjaamiseen ja hiljaa olemiseen, mutta kumpikaan ei oikein onnistunut.Keppejä ennen ollut putki syötti koiraa hieman toiseen väliin, enkä jostain syystä luottanut Paistin keppien hakuun, joten pyysin keppejä jo hakevan Paistin lähemmäs itseäni, jonka Paisti ilmeisesti tulkitsi niin, että kepeille ei saa mennä. Pyysin Paistin takaisin, jotta voisin lähettää kepeille, mutta A-este oli edessä, joten radalta tuloksena HYL.

Viimeiselle radalle keräsin loput äänen rippeet ja keskityin vain ja ainoastaan rataan. Tällä kertaa en ajatellut rataantutustumisessa sitä miten esteet on sijoiteltu suhteessa toisiinsa, vaan sitä, miten Paisti on koulutettu ja mitä se osaa. Keskittyminen kannatti, sillä radalla ei ollut mitään ylimääräistä. Tulos 0, -7,86, sijoitus 2 sekä SERT ja siirto 3. luokkaan. Voittajan aika oli -11,07

Viikonloppu olisi ollut erittäin hyvin onnistunut terveeltäkin ohjaajalta, kipeänä ja äänettömänä tulokset ovat vielä hienompia. Mihin me oltaisikaan pystytty täysissä voimissa? Kaikista tyytyväisin olin kontakteihin: Paisti otti ne niin kuin on opetettu, vaikka A-esteelle tuntui olevan hieman haastavaa jarruttaa. Mahtavaa.

Ja vielä, Vattu on niin huvittava pieni koira. Miten joku voi olla niin innoissaan pelkästään 2on2off-asennossa seisomisesta? Pennusta on kyllä kasvamassa varsin täpäkkä toveri. Katsotaan kuinka pitkälle päästään koulutuksessa ennen kuin joudun taas viikoiksi Asikkalaan.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Suorastaan hämmästyttäviä oppimissuorituksia

En ole treenannut Kassun kanssa yhtään marraskuun jälkeen. Silti, silläkin uhalla, että koko homma menee pelleilyksi, otin Kassun eilen toiseksi koiraksi Lempäälän treeneihin. Santeri loukkasi oikean takajalkansa pentujen kanssa ja on nyt sairaslomalla, joten vaihtoehtoja toiseksi koiraksi ei edes olisi ollut.

Pientä koikkelehtimista oli havaittavissa, mutta suurimman osan ajasta Kassu oli kuulolla ja teki mitä pitikin, kaiken lisäksi vielä melko pienin kaarroksin. Suurin ylpeydenaihe oli kuitenkin kontaktit, Kassu otti ne kaikki niin kuin oli opetettukin. Jopa ylösmenojen pysähtymiset, joita ei ehditty treenaamaan muuta kuin yksittäisenä esteenä ennen treenitaukoa. Syksyllä pysähtyminen ei ollut varma edes ilman muita esteitä, nyt Kassu näytti siltä, että ylösmenokontaktit on kuulunut ottaa näin aina. Tauko teki siis taas tehtävänsä Kassun kanssa, eilinen todisti mulle sen, että saatan uskaltaa jopa kisaamaan ennen syksyä.

Kassu ja Paisti menivät molemmat hyvin, mutta itse saan kyllä suuria moitteita. Tein molemmilla koirilla samat virheet samoissa kohdissa, ja vielä moneen kertaan. Vasta viimeisellä kerralla onnistuin radan vaikeimmassa kohdassa ensiyrittämältä.

Tänään aloitin vihdoinkin kouluttamaan seitsemänkuista japsinpentua, Vattua, jolle on tähän mennessä opetettu luoksetulo ja erittäin hatara istuminen ja maahanmeno. Koiran mielentila ei oikein ollut istumisen opettamiseen sopiva, joten aloitettiin kontaktien alastulon harjoittelu. Päätin opettaa alasmenon samalla tavoin kuin Paistillekin. Mitä tekee pieni japaninpystykorva? Alkaa jo muutaman toiston jälkeen miettiä, miten sen palkan saa. Tähän mennessä kouluttamilleni japseille tarvitsisi tehdä toistoja lähemmäs sata ennen kuin ne edes tajuavat, että palkka tulee jostain tietystä toiminnasta.

Olin henkisesti valmistautunut erittäin vaativaan koulutusoperaatioon, joka kuluttaisi hermot loppuun, mutta alkuhan sujui varsin vaivattomasti. Töitä on kuitenkin vielä tehtävä valtavasti, joten en vielä uskalla muuttaa käsitystäni japsien oppimiskyvystä.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Tuusniemi RN 19.2.11

Tuomari: Marja Talvitie
"Hyvän tyyppinen. Hieman pitkä kuono-osa. Leveälle sijoittuneet korvat. Hyvä pigmentti. Kovin löysät kyynärpäät. Hyvä kaula. Voimakkaat takakulmaukset. Hieman alas kiinnittynyt, löysästi kannettu häntä. Hyvä karvanlaatu, ei täydessä turkissa. Liikkuu kovin löysästi edestä."
AVO EH

Eli meni ihan hyvin, kuitenkin niin händleri kuin koirakin on vielä kokemattomia kehässä pyörimisessä. Vähän treeniä ja vähän varmuutta, niin varmasti alkaa häntäkin pysymään ylhäällä. Karvaa ei Paistille todennäköisesti tuon enempää tule koskaan kasvamaankaan, mutta liikkeisiin voi ehkä saada hieman jämäkkyyttä treenillä. Korvat ehkä pysyy pystymmässä, kun Paisti tajuaa, ettei se kehä olekaan niin jännä paikka.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Kohti näyttelykehää , osa 2

Tänään oli viimeisin päivä, kun minulla olisi aikaa pestä Paisti ennen näyttelyä, joten koulun jälkeen pakkasin shamppoot, pyyhkeet, sakset ja kammat, valmistauduin henkisesti saamaan keuhkot täyteen koirankarvoja, ja lähdin koulun pieneläintilaan. Koululla on hyvät, koirien pesuun suunnitellut tilat sekä trimmipöytä ja kasa kunnollisia föönejä.

Kaikki sujui ihan hyvin, pesun ajan Paisti seisoi paikallaan ja oli oikeastaan lähdössä vasta, kun aloin kuivata pientä imuria muistuttavalla tehokuivaajalla. Epämiellyttävä, mutta varsin tehokas kapistus. Kuivasin sillä suurimman osan ja loppukuivaamisen hoidin normaalilla föönillä, joka ei ollut pelottava.

Leikeltiin hapsottavat karvat tassuista ja korvista ja harjattiin takut auki. Nyt Paisti muistuttaa hyvin paljon valkoista vanupalloa, toivottavasti toi pöyhkeys ei ehdi kadota turkista, aikatauluun ei oikein enää mahdu turkinpöyhintää.

Lauantain arvosteluja odotellen,

E.

torstai 10. helmikuuta 2011

Kohti näyttelykehää, osa 1

Paistin ensimmäinen esiintyminen näyttelykehän sisäpuolella ei ollut mitenkään päin kehuttava suoritus. Händleri oli pihalla ja karvatonta japaninpystykorvaa kiinnosti vain ja ainoastaan kehän ulkopuolella olevat koirat.

Tässä talven aikana olen katsellut, että Paisti on kasvattanut melko komean turkin, ja päätin ilmoittaa Paistin näyttelyyn vielä ennen kuin se putoaa pois. Nyt ollaan sitten harjoiteltu paikallaan seisomista, hampaiden katselua ja hihnassa nätisti kulkemista. Harmi vaan, että häiriökoiria on ollut tarjolla niin kovin vähän, joten todennäköisesti näyttelypaikalla nämä yksin suoritettuna hyvin onnistuvat toimenpiteet eivät onnistukaan niin mallikelpoisesti. Tällä kertaa ei ainakaan voi sanoa, ettenkö olisi tehnyt jotain esiintymisen parantamiseksi.

Ensi viikolla pitäisi katsoa vieläkö tuon harmaanruskean karvan alta löytyy valkoinen pystykorva. Korvia ja tassuja voisi myös hieman siistiä koiramaisemmiksi. Sitä ennen voisi kuitenkin opiskella uudet näyttelysäännöt.

Paistin esiintyminen tapahtuu siis Tuusniemellä 19.2.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Operaatio kauniit kontaktit

Lisätään "sitten seuraavan koiran kanssa" -listaan kohta
  • Kontaktit otetaan kisoissakin loppuun asti
Kassun ja Santerin jälkeen opin kyllä sen, että kontaktit täytyy opettaa alusta asti kunnolla, vaan en sitä, että ne vaatia kisoissa samalla lailla kuin treeneissäkin. Minä vielä typeränä kannustin Paistia jatkamaan nopeammin kontakteilta, vaikka koira olisi halunnut ottaa kontaktit kunnolla, niin kuin on opetettukin.

Ongelma ei ole siinä, etteikö Paisti ottaisi edelleenkin kisoissa kontakteja, vaan se, että ne otetaan niin kuin hätäinen ohjaaja meni ikään kuin vahingossa opettamaan. Eli ei pysähdytä, vaan loikataan kymmenisen senttiä ennen maahan osumista.

Me ollaan oltu kisatauolla syyskuusta asti ja koitettu unohtaa väärä tapa suorittaa kontaktit. Treeneissä vaadin oikeaa suoritustapaa ja palkkaan siitä. Ollaan käyty myös Kanavan koirakillan epävirallisissa kisoissa aina silloin tällöin kokeilemassa, miltä ne kontaktit näyttää. Joka kerta, kun kontaktit otettiin epävirallisissa huonosti, kontaktieste otettiin uudestaan ja pysähdyttiin kunnolla. Eilen 7.2. käytiin taas testaamassa kontaktitreenien edistyy.

Ensimmäisellä radalla puomin kontakti sujui hyvin, mutta A-esteellä ei enää maltettukaan pysähtyä. Muutenkin ensimmäinen rata oli hieman haahuileva. Toinen rata sujuikin jo paremmin. Ja Paisti pysähtyi kaikille kontakteille! Tämähän tarkoittaa sitä, että vähän lisää kontaktitreeniä, ehkä muutamat epäviralliset kisat, niin Paisti on taas valmis kisakentille. Kaikki muu sujuukin niin hyvin, että kolmosiin nousu ei todennäköisesti ole mitenkään hirveän työn takana.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Pulkkapiskit kissanpäivillä 22.1.11

Viime vuoden puolella meidän opettaja kysyi onko kellään koiria, jotka voisivat tulla koulun avoimiin oviin vetämään lapsia pulkassa. Lupasin koiran/koiria ja sain joululoman ajaksi koululta pulkan lainaan, että pääsen harjoittelemaan.

Pestiin valittiin Inkkari ja Tönteri, koska ne ovat tarpeeksi isoja ja tarpeeksi avoimia. Kotipihassa treenikertoja tuli ehkä kolme, vaikka olisi pitänyt harjoitella paljon enemmän, ei siksi, etteikö koirat olisi vetäneet, vaan koska pulkan rottinkiaisat olivat niin jännittävät, varsinkin käännökset olivat hankalia.

Eilen aamulla pakkasin siis Inkkarin ja Tönterin yariksen perään ja lähdin ajelemaan lumipöperössä kohti Asikkalaa. Asikkalassa lähdin lenkittämään koiria ja jo muutaman sadan metrin jälkeen Tönterin panta katkesi, joten lenkki jäi lyhyeksi, kun piti lähteä etsimään varapantaa.

Pulkkailuvuoron aloitti Tönteri, joka sai meidän opettajan koiran pannan lainaan. Olin yllättynyt kuinka vähän aisat häiritsivät, koska kotona Tönterillä oli ollut käännöksissä ongelmia. Aisoja enemmän tottumatonta koiraa häiritsi se ihmismäärä. Tönteristä huomasi, kuinka sillä olisi ollut vielä vaikka kuinka intoa tehdä, mutta ympärillä juoksevat lapset väsyttivät pienen koiran pään melko pian.

Tönteri lähti autoon lepäämään ja Inkkari valjastettiin pulkan eteen. Ja voi että, kuinka hauskaa sillä olikaan. Kun kyydissä oli pienempiä, Inkkari kulki nätisti käyntiä ja kun kyytiin istui isompia ja rohkeampia, Inkkari kulki reipasta ravia. Makupalojen ja rapsutuksien voimalla Inkkari olisi jaksanut juosta sitä samaa ympyrää vielä muutaman tunnin lisääkin.

Lapset tykkäsivät ja kaikille taisi jäädä päivästä hyvä mieli.