keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Talvikauden treenit


Onko jotenkin jäänyt kirjoittaminen vähälle? Välillä suorastaan hävettää, kuinka harvoin sitä tulee päivitettyä blogia, vaikkei edes olisi juuri mitään päivitettävää. Nyt, ennen kisakauden avaamista on ehkä hyvä miettiä, onko talven treeneistä ollut meille mitään iloa.


Vatun kanssa lähdettiin vuoden alussa liikkeelle siitä, että koira suoritti rataa tosi epävarmasti ja varoen, syksyn aikana Vattu oli jostain syystä mennyt takapakkia. En tiedä, käytiinkö liiaksi kisoissa, tehtiinkö liian vaikeita harjoituksia, vai ohjasinko vain väärin nuorta koiraa. Pointti on kuitenkin se, ettei Vattu toiminut niin hyvin, kuin se kykenisi.

Mentiin rataa varsin lyhyissä pätkissä ja palkattiin paljon, sekä treenattiin erikseen irtoamista. Hiljalleen koirasta alkoi taas löytyä iloa toimia. Yhdellä kerralla Vattu jopa haki vaikeasti ohjatun vaikean keppikulman paremmin kuin Paisti!! Sitten jouduin sairaslomalle ja parin viikon tauon jälkeen Vattu oli taas epävarmempi. Tosin epäilen sen johtuvan enemmän siitä, etten pystynyt liikkumaan kunnolla, kuin varsinaisesta takapakista. Lähinnä se muistutti, että Vattu on edelleen varsin herkkä ja epävarma agilityssä: tekemistä pitää vahvistaa kunnolla ja keskittyä siihen ohjaamiseen!


Paistin kanssa ongelmat olivat niitä samoja, jo usean vuoden takaa tuttuja kaarroksia ja hidasteluja. Tänä talvena keskityin pieniin asennonmuutoksiin ja rytmityksiin, joilla niitä käännöksiä ja vauhtiin uudelleen kiihdyttämistä saadaan paremmiksi. Niiden lisäksi otettiin joka kerta erikseen itsenäisiä kontakteja ja keppejä. Vauhdin ylläpito ja käännökset paranivat omaan silmään huomattavasti talven aikana - tosin niin on käynyt ennenkin, mutta kesän ja syksyn aikana valutaan taas vanhoihin kaavoihin. Koitan välttää tätä ajattelutapaa, pitää vain muistaa keskittyä asiaan - saa potkia, jos huomaa lipsumista. Sen sijaan tuntuu, että kontaktit ja kepit junnaa paikallaan, tai välillä jopa huonommalla tasolla. Eipä sitä kai voi syyttää kuin itseään. Niskasta kiinni ja sillä lailla, huoh!






Itseinhon täyteisten soimausten lopputulemana on, että jonkinlaista edistystä on tapahtunut. Voi vain edelleen miettiä, kuinka paljon sitä voisi edetä enemmänkin, jos vain...

Mutta, ensi kuussa tapahtuu!