Normaalista poikkeava pihatreeni

Tänään olin kuumuuden enisestään laiskistama, enkä jaksanut mennä jokaisen koiran kanssa erikseen pellolle treenaamaan hyppykuvioita, vaan rakensin kontaktien täsmätreenaukseen soveltuvan A-esteen lappeen kopinkatosta ja parista puupöllistä. Hieman mielisin takaisin lainassa olevaa pikku-A:ta, mutta näillä mennään tällä kertaa.

Kassu treenasi ylösmenon pysäytyksiä. Minä seisoin kauempana ja heittää lätkäyttelin lihanpaloja "kontaktin" puoleen väliin, ja Kassu juoksi innoissaan edestakaisin. Tämänhetkisessä tilanteessa ko. treenistä ei ole juuri hyötyä, mutta tulipahan ainakin vahvistettua käskysanaa ja virkistettyä papan mieltä.

Santerille lätkäisin kontaktin eteen kosketusalustan, kun kerta sellaisen olen sille opettanut. Sillä sain ylikierroksilla käyvän vaarin pysähtymään oikeaan kohtaan. Santerille treeniin lisättiin myös idioottipyörimistä minun ja vesiämpärin ympärillä. Hölmö vanha ukko, sanon minä.

Paisti treenasi nopeaa 2on2offia. Hieman oli jarruissa vikaa liukkaan treenialustan takia, vaan kylläpä koira silti pysähtyi.

Vattu, no Vatun kanssa riitti, että se ottaa kontaktin ja pysyy siinä lupaan asti. Ottaa ja pysyy, jes.

Santeri, joka ei ole aikoihin käynyt kuumuuksissaan kenenkään päälle nappasi tänään kohteekseen viimeisenä treenanneen Vatun. Vattu kiljui kuin syöttöporsas, ja vasemmassa etukoivessa oli melko iso verinen läntti, mutta pesun ja tutkiskelun jälkeen jalassa oli vain parin millin reikä. Eipä tuo näyttänyt enää alkujärkytyksen jälkeen koiraa haittaavan.

Harjoituskisat

Tänään Johanna Wüthrich saapui Rakkimäkeen tuomaroimaan haukkujen harjoituskisoja ja samalla katsottiin esteet kuntoon ja harjoiteltiin kisapäivän tehtäviä. Omista koirista ilmoitin radoille Kassun, mutta paikanpäällä ilmoitin, että Paisti lähtee toisella radalla nollakoirana.

Ensimmäisellä radalla Kassu pysähtyi puomille, mutta oli niin vinossa, ettei päässyt jatkamaan suoritusta. Uusintayrityksellä Kassu pysähtyi yhtä hienosti, molempiin päihin. A:n ylösmenoon ei maltettu pysähtyä ja jouduin ottamaan Kassun kaksi kertaa takaisin, alakontakti meni hyvin. Keinulle pysähtyi ylösmenolle, mutta ei kuunnellut alastulokäskyä, joten lähdimme tiukassa seuraamisessa pois radalta. Toisen radan kontaktit sujuivatkin sitten erittäin hyvin.

Paisti taas, Paisti meni kovaa, teki pieniä kaarroksia ja otti kontaktit. Eipä siitä voi muuta sanoa.

Ennen ja jälkeen kisaratojen harjoittelin hieman Vatun kanssa. Ennen kuin muut tulivat otin esille kolme hyppyä, joiden kanssa harjoiteltiin takaakiertoja, pakkovalsseja ja jopa muutamaa persjättöä. Kun muutkin esteet olivat kentällä, me otettiin keinua, keppejä sekä putkea. Tästä tulee vielä hyvä koira.

Vapaa sielu, mahtava metsämies

Tänä viikonloppuna vuorossa oli perinteinen haukkujen koiraleiri Rajalansaaressa. Jälleen kerran oltiin reissussa koko joukkion voimin. Vattua hieman jännitti veneessä kulkeminen, mutta kaikki sujui hyvin. Saaressa oli parhaimmillaan yli kymmenen koiraa, uroksia ja narttuja, leikattuja ja leikkaamattomia, eikä riitoja syntynyt taaskaan, vaikkakin Santerin täytyi tapansa mukaan alistaa muita.

Saaressa on aina mukavaa, koirat saa mennä ihan miten tykkäävät ja itse saa vain olla. Viikonlopun jälkeen koirat ovat aina ihan rättiväsyneitä, mutta niin tyytyväisiä. Tänä vuonna kaiken muun lisäksi valkoiset takkukasat palasivat kotiin siisteinä ja kammattuina, kiitoksia vaan Maria ja Jenniina!

Joka ikinen vuosi perjantai-iltaisin Kassu on innoissaan hyppäämässä veneeseen ja heti kun sen päästää saaressa irti, se katoaa omille teilleen syömään mätiä ruuantähteitä metsiköstä ja pyörimään pahoissa hajuissa. Lauantaina se lähtee muiden mukaan lenkille kiertämään saarta, mutta katoaa puolessa välissä tutkimaan paikkoja, joihin muut ei halua. Loppupäivän se nukkuu mökin portailla, hyvällä tuurilla Kassu tulee seuraamaan leirikisaa. Niin innokas kun Kassu onkin lähtemään saareen, Sunnuntaiaamuna sen täytyy seurata ihmisiä kuin hai laivaa, ettei se vaan pääse unohtumaan saareen.

Tänäkin vuonna Kassun leiriviikonloppu oli hyvin samankaltainen: perjantaina myöhään se ilmestyi rantaan pahanhajuisena ja joutui yöpymään ulkona. Lauantaina, kun muut olivat alhaalla rannassa pelaamassa, Kassu jäi ylös mökin portaille nukkumaan. Kuulin alas Kassun ajohaukun ja lähdin katsomaan, mitä se näki. Kun löysin Kassun, se oli napannut supin ja ravisteli sitä ammattilaisen ottein. Kassu oli ihan muutamien metrien päästä mökistä, mutta minulta meni sen verran aikaa päästä paikalle, että supi oli jo kovin huonossa hapessa. Hain lähimmän tarkoitukseen sopivan välineen - halon, ja varmistin että supi ei jää kitumaan. Kun Kassu vihdoin irroitti, sille lankesi loppuleirin ajaksi hihnakoiran virka. Tero auttoi hautaamaan saaliin, eli siis Tero kaivoi ja minä katselin.

Kuviakin tuli otettua, lisään niitä blogiin - jotta voisin pitää lupaukseni - joskus.

Kultainen keskitie kadoksissa

Tänään kävimme Paistin kanssa koittamassa onneamme Ritva Herralan tuomaroimilla radoilla Riihimäellä.

Molemmat radat olivat hyvin virtaavia ja melko yksinkertaisia omista ansoistaan huolimatta.

Ensimmäinen rata oli sisällä hallissa. Paisti lähtikin yllättävän reippaasti ja estehakuisesti liikkeelle. Viidentenä esteenä oli puomi, jolta Paisti sai kiellon, kun se ei pystynytkään kääntämään itseään tarpeeksi. Puoleen väliin asti Paisti pysyi hanskassa ja rata sujui hyvin, kunnes yhden putken jälkeen en osannut varautua Paistin intoon tarpeeksi ajoissa ja Paisti pääsi väärälle hypylle. Kun Paisti ohjauksesta ja suullisesta kehoituksesta huolimatta lähti uudelleen puomille putken sijaan, lähdin radalta hieman ennakkoon. Loistavat puomin kontaktit, muuten. Hieman olisin halunnut nähdä miten A:n kontakti otetaan tällä hetkellä kisoissa, kun treeneissä vauhti tuppaa ajamaan Paistia välillä turhan alas.

Hyppyradalle siirryttiin ulos paahtavaan auringonpaisteeseen.Rata oli oikein loistava, kohtuullisen pienet kaarrokset ja reipas liikunta. Harmi vain että oman mokan vuoksi tämäkin rata hylkääntyi.

Ajattelin, että minulla on hirveä kiire, että ehdin työntää Paistin putkeen, joten jätin ohjaamisen kesken ja keskityin juoksemiseen. Paisti lähti perääni eikä hypännytkään kolmoshyppyä. Koska itsellä oli hyvä vauhti päätin jättää kiellon korjaamatta. Hyvä että jätin, loppurata sujui niin hyvin. Jos olisin palannut takaisin päin, loppuradan käännökset olisivat olleet löysemmät ja Paistin vauhti todennäköisesti huomattavasti hitaampi.

Nyt ollaan siis etsimässä sitä kuuluisaa kultaista keskitietä: koiraa, joka kuuntelee käskyjä ja menee sinne minne ohjataan, mutta ei kuitenkaan kiellä esteitä, jotka ovat sen edessä. Tai vaihtoehtoisesti ohjaajaa, joka muistaa myös ohjata ja käskyttää.

Paisti on niin hyvä.