Kassu 10 vuotta

Tänään 30.12.2010 maailman paras koira, Kassu, täyttää kymmenen vuotta.

Kassu on epäilemättä viisain ja tervepäisin koira, jonka olen koskaan nähnyt. Riistavietin kanssa on ollut vaikeuksia, samaten kovapäisyyden kanssa, mutta kun tapakasvatus saatiin taottua päähän, niin Kassu on ollut mitä loistavin koira, niin kotona kuin harrastuksissa.

Kassu on juuri sellainen koira, jossa on sitä minun kaipaamaa haastetta; agilityssä ja tokossa tehtävänämme on lähinnä ollut huvittaa yleisöä, mutta sitten kun asiat onnistuu, ne onnistuu loistavasti. Kassulta puuttuu se tietynlainen miellyttämisenhalu, mitä yleensä harrastuskoiralta vaaditaan, mutta yleensä tekemisen palo korvaa puuttuvan miellyttämiskyvyn. Muun muassa sen takia meidän tokoliikkeet eivät ole koskaan olleet mitenkään tarkkoja, Kassu ei vaan malta; pitäisi päästä heti tekemään kaikkea kivaa.

Ainoa asia, mistä huomaa kertyneet ikävuodet, on hieman harmaantunut naama. Mitkään vaivat eivät paina askelta ja kaikki hypyt ja loikat sujuvat yhtä hyvin kuin pentunakin, on kuin Kassu ei edes huomaisi hyppäävänsä esteiden ylitse.

Toivottavasti meillä on edessä vielä lukuisia yhteisiä vuosia.

Tavoitteita vuodelle 2011

Joulu on ohi ja uusi vuosi vielä edessä päin. Juuri sopiva aika kirjoittaa ylös tavoitteita vuodelle 2011.

Santeri: Keräsin tässä tuloksia agilitykiertopalkintoja varten ja tajusin, että me ei saatu edes kymmentä tulosta kokoon. Ja kuitenkin kisoja kierrettiin ihan kiitettävä määrä. Santeri alkaa olla jo vanhan herran iässä, huhtikuussa aloitetaan kaksinumeroiset luvut, joten kisakaudet alkaa olla vähissä. Pyrinkin saamaan kokoon enemmän tuloksia ja vähemmän hylkyjä. Ne puuttuvat sertit AVAutumiseen olisi myös kiva saada, mutta se ei ole pääasia.

Kassu: Toinen vanha herra onkin jo harrastusmielessä enemmän puoli jalkaa haudassa kuin Santeri. Kaikki tavoitteet, mitä olisin ikinä voinut asettaa Kassulle, on ylitetty reilusti. Me ollaan päästy kisaamaan niin tokossa kuin agilityssäkin, molemmissa jopa ylempiin luokkiin asti. Eihän se avoin luokka tokossa tai kakkosluokka agissa nyt niin hirveän suurta kaikille ole, mutta Kassulle kyllä. Lähtötilanne oli kuitenkin se, että Kassua ei pystynyt pitämään hetkeäkään irti. Nyt Kassu kulkee lähes aina irti, eikä tarvitse pelätä, että se karkaisi.

Voitaisiin käydä katsomassa vielä parit tokokokeet, mutta luulen että meidän tokoilut jää nyt satunnaisiin treeneihin. Kassu kyllä tykkää tehdä töitä, mutta omalla, ei niin tarkalla tavallaan. Me ei tulla saamaan liikkeitä hiotuksi niin tarkoiksi ja täsmälliseksi kuin ylemmissä luokissa vaaditaan. Mutta me siis tokoillaan omaksi iloksi.

Agilityssä käydään vielä kisaamassa kerran tai pari. Tärkeintä on saada kontaktitreenit valmiiksi ja suoritus varmaksi.


Paisti: Paisti kisaa ensi syksyn japsimestaruuksissa kolmosissa. Siinä on se suurin tavoite. Sitten kun ensin noustaan sinne ylimpään luokkaan, me aletaan keräämään nollia vuoden 2012 SM-kisoihin.

Kun Paisti oli pentu, ajattelin että en kyllä jaksa opettaa näin pienelle koiralle tokoa. Kaksi ja puoli vuotta pysyinkin päätöksessäni. Nyt kuitenkin olen tylsinä iltoina Asikkalassa alkanut opettaa Paistille tokoliikkeitä. Ollaan treenattu kaukokäskyjä ja perusasentoa. Paisti tietääkin joten kuten, mitä "sivu" tarkoittaa, mutta hiomista se vielä tarvitsee. En kuitenkaan uskalla ottaa vielä tavoitteeksi kisavalmiutta, joten sanotaan vaikka, että tokossa me treenataan alokasluokan liikkeet noin suurinpiirtein valmiiksi.