maanantai 30. joulukuuta 2013

Kasimir 13

Tänään meillä juhlitaan, sillä Kassu on päässyt miehen ikään. Kassu tuli meille heti pentuna, mutta silti se ehti seikkailla jo ennen sitä. Ryhmä rämä oli lähtenyt seikkailemaan ja saanut köniinsä naapurin lapinkoiralta. Reissusta muistona Kassulla on ilmeisesti jonkinasteisesta murtumasta johtuva lommo kallossa ja huonosti näkevä vasen silmä.

Kassun maailmaa ei moiset huonot kokemukset hetkauta, ei tuo ensimmäinen, eikä myöhemmin sattuneet. Kassu on sellainen oman tiensä kulkija, tehdään niinkuin parhaaksi nähdään ja mennään minne huvittaa. Kun haimme Kassun ja päästin sen pihassa autosta ulos, se lähti heti omille teilleen tutkimaan pihaa, eikä kulkenut vieraassa paikassa perässä niinkuin esimerkiksi Paisti.

Kun käytiin hakemassa Kassu, se ei ollut ensimmäinen pentu johon kiinnitin huomiota. Kassulla oli komea, tumma velipoika, mutta se oli menossa muualle ja isä oli valinnut ehkä hieman tylsänkin näköisen pennun meille tulevaksi. Ehkä paras näin, olisi ollut mahdollista, ettei siitä tummasta pennusta olisi kasvanut näin fiksua koiraa.

Skannerikuvat Kassusta pentuna
Pentuna Kassu vielä jaksoi tutkia muurahaispesiä ja kaivaa hullunkiilto silmissä rantaan kuoppaa, joka sitten täyttyi vedellä. Nuorena myös viitsittiin kaivaa myyränonkaloa loputtomiin, jos siellä vain oli haju. Sittemmin Kassu viisastui, eikä moiset turhuudet enää kiinnostaneet. Oravat ja fasaanitkin menettivät merkityksensä, kun Kassu huomasi ensimmäisten kiipeävän puuhun ja jälkimmäisten lähtevän lentoon.

Kassusta on paljon pieniä muistoja, jotka syystä tai toisesta lämmittävät mieltä. Kerran Kassu keräsi lenkillä valtavan rähinän vastaantuleville koirille ja minä pikkuinen harasin kaikilla voimilla vastaan. Vastaantulijat huikkasivat, että menevät tähän risteykseen odottamaan että päästään ohitse. Se oli ehkä se ainut kerta, kun Kassu sai sellaisen kohtauksen. Muitakin kertaluonteisia edesottamuksia oli, kerran Kassu lähti kyläilemään minun mummulle ja vaarille. Mentiin sisään ja päästettiin irti. Kassu sutii itsensä vauhtiin ja loikkaa rivitaloasunnon toisessa päässä olevalle ruokapöydälle, joka onneksi oli tyhjänä. Sitä en tiedä, mikä ajatuskatkos koiralle tuli.

Nuorena herrana Kassu oli intohimoinen varas. Yksi vastapaistettu piknikpaisti ryövättiin pöydältä, tosin äiti sai Kassun kiinni itseteossa ja kertoi niin tehokkaasti pöydältä varastamisen olevan kiellettyä, ettei toista kertaa ole tarvinnut muistuttaa. Yhtenä vuonna haukkujen kesäleirillä Kassu kävi tyhjentämässä kanssaleireilijän repusta eväskeksit. Karkurireissujen päätteeksi Kassu sai aina saalista, kerran se juoksi kotiin puolikas reikäleipä suussaan.

Aina ei ollut Kassun kanssa helppoa, se karkaili ja veti hihnassa (toisin kuin valjaissa, puoliksi vetokoira ei suostunut vetämään yhtään valjaat päällä) ja totteli silloin kuin huvittaa. Kaikesta siitä huolimatta Kassusta kasvoi varsin upea ilmestys. Niin fiksua ja tervepäistä (tervettä ja hyvännäköistä, hyväkäytöksistä...) saa hakea ja hakea. Koulutuksellisista vaikeuksista saavutettiin vanhemmalla iällä suuria, Kassu nousi agilityssä kakkosluokkaan ja sai tokossakin avoimesta luokasta ykköstuloksen. Tarkemmin kun ajattelee, nuoren Kassun kanssa se olisi ollut silkka mahdottomuus.

Aika kultaa muistoja ja saa unohtamaan vaikeudet. Kävisin ne kaikki silti uudelleen läpi, jos niiden alta kuoriutuisi toinen yhtä mahtava toveri. Kassu on kiistatta maailman paras koira.

Muistelevissa tunnelmissa toivotan 13-vuotiaalle Kassulle paljon onnea ja pitkää ikää!


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Kehikko ensi vuodelle

No niin, jos sitä laittaisi ylös tavoitetta, jota kohden pyrkiä koiraharrastuksessa.

Aloitetaan vanhuspuolesta, Kassu pyritään pitämään virkeänä ja vetreänä. Oon pyrkinyt katsomaan, että Kassu juoksisi edes muutaman metrin päivässä ja se on ehkä hyvä tavoite ensi vuodellekin. Tuskinpa Kassun kanssa tulee tehtyä muuta.

Paistin kanssa perinteiset, SM-kisoihin osallistuminen ja seuraavan vuoden nollien keräämisen aloittelu. Hyppysertiäkin metsästetään, mutta ennen sitä täytyisi saada kuntoon ne tässä tekstissä mainitut seikat. Ehkä se suurin tavoite onkin enemmän treeni-, kuin kisapuolella.

Vattu nousee kolmosiin ja aloittaa syksyllä SM-nollajahdin. Muutoin pidetään tavoitteet aiemmin linkitetyn tekstin asioissa. Voisipa sitä sen lisäksi käydä yksissä näyttelyissä, ehkä.

Molemmille yhteisenä tavoitteena olkoon terveys ja tottelevaisuus: mukava olo.

Minä treenaan itseni kuntoon ja lopetan  vähennän laiskottelua. Teen jotain tavoitteiden täyttymisen eteen.







Tämän ikivanhan kuvan saattelemana toivotan vauhdikasta vuotta 2014!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Katsaus menneeseen

Taas alkaa olla se aika vuodesta, kun voi koota yhteen vuoden kommellukset. Tämäkään vuosi ei mennyt niin kuin suunnitelmiin oli kirjattu, mutta eteenpäin tarvotaan edelleen. Mitä sitten pitikään tänä vuonna tehdä ja mitä oikeasti tapahtui?

Kassun ja Santerin kanssa piti elellä tavallista elämää ja pitää mieli virkeänä.

Santerin virkeys ei riittänyt tälle vuodelle ja Sam siirtyi vehreämmille agilitykentille heti tammikuun puolivälissä. Tiedä sitten minkä hetkellisen paluun pappa on tehnyt, kun selvästi on lenkeillä mukana ollut viime aikoina, yhtä lailla kuin unissakin.

Kassu on elellyt tavallista elämää, mieli virkeänä ja ruumis laiskana. Yksi tokokoe käytiin höntsäilemässä, siinä on vuoden harrasteet Kassun osalta. Ruumiin laiskuudesta - alkuvuodesta Kassu katosi lumihankirämpimisen alkuvaiheilla ja löytyi lenkin jälkeen autolta odottamasta, oli päättänyt palata lepäämään. Juosta ei viitsitä, ellei ole ruokaa odottamassa ja tarhaan mennään heti ruoan jälkeen, mahdollisesti jopa kupin kanssa. Kassun näkö ja kuulo on heikentynyt. Jos huutaa Vattua, niin Kassu tulee luokse, mutta vain jos huutaa, puheäänellä totellaan vain omaa nimeä, jos huvittaa.

Paistin tavoitteena oli käydä SM-kisoissa, valioitua ja saada hyppyserti. Tehty, tehty ja tehty: kerrankin! Täsmätreenit sen sijaan on jääneet tekemättä. Paisti pärjäsi kisoissa tänä vuonna hyvin, palkinnoilla ollaan oltu meidän normaaliin tasoon nähden monesti ja SM-nollatkin on ollut jo pitemmän aikaa koossa. Rotumestaruus pysyi edelleen meidän hallussamme.


Vattu kaipasi tälle vuotta itsevarmuutta asioihin. Jonkinlainen itseluottamus koiralta löytyy, kun luonnetestistä päästiin läpi 186 pisteellä. Agilityssä noustiin kakkosiin japsimestaruuksissa ja saatiin myöhemmin syksyllä kaksi LUVA-nollaakin. Tekemistä vielä riittää, mutta alku on hyvä.

Minä taas en saavuttanut mitään tavoitteistani. Omalta osalta kevät meni päin kuusia ja honkia: Helmikuussa päästin itseni ylikuntoon ja itkin kahdenkymmenen minuutin lenkin lopulla, kun en olisi jaksanut kävellä kotiin asti. Enkä oppinut siitä, vaan poltin itseni vielä pahemmin loppuun, niin että makasin kesäkuussa kaksi viikkoa, enkä jaksanut siirtyä kuin sängystä sohvalle nukkumaan. Loppukesästä otin sitten viiden viikon loman ja sen jälkeen on taas elämä alkanut mennä oikeille urille.


Tämän vuoden tavoitteet täyttyi kaikesta huolimatta hienosti ja joiltain osin ne on jopa ylitettykin. Pikakelauksella katsottuna harrastusvuosi on ollut meille suosiollinen. Kun päästään joulutohinasta, alan miettiä vuotta 2014.