sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Vuosikertavattua

Vattu puoli vuotta sitten:
 30.7. pieni tättähäärä täytti vuoden. Kakara se on, todennäköisesti aina. Vattu on koira, joka ei rakasta kaikkia, mutta joka on sitä mieltä, että kaikki rakastavat häntä. Vattu sanoo vastaan jopa Kassulle, jos tarve vaatii. Se on koira, jonka mielestä kaikki on kivaa, paikallaan istuminen on niin mahtavaa, että sukat pyörivät jaloissa. Harjaaminen on hauskaa, kun joku huomioi. Agility on kivaa, kuten myös lelujen, halkojen ja ruohonkorsien kantaminen. Ja Paistin kiusaaminen. Kaikista parasta on esitellä kaikkia ihania aarteita ihmisille, joskus harvoin joku saattaa jopa huomata pienen pennun.

Agilityä ollaan otettu vähän. Vattu on nopea ja innokas. Kontaktit ovat erittäin hyvällä mallilla, niille haluan vain nopeutta. Keppien harjoittelu on jäänyt vähemmälle, joten niillä on havaittavissa pientä epävarmuutta.  Kisavalmis se ei ole vielä puolen vuoden päästä, mutta ei se mitään.

Kaikenlaisia kipurajoja

Eilen kisattiin Orivedellä Harri Huittisen ja Salme Mujusen radoilla valkoisten kanssa.

Harri oli tehnyt mineille mukavat ansoja sisältävät radat. Ensimmäisellä radalla Paisti lähti alusta jonkun hajun perään ja kielsi ensimmäisen esteen. Ansoihin meinattiin astua, molemmat olivat hieman hämmentyneitä alun takia. Paisti kielsi yhden putken ja yhdellä hypyllä ei hypännytkään minua vasten vaan juoksi ohitse. En jäänyt korjailemaan vaan jatkoin. A:n ja keinun kontaktit vähän valuivat, puomilla otettiinkin sitten hieman tarkkuutta.

Toisella radalla otettiin lentävä lähtö, ettei Paisti jäisi hajujen perään. Ei auttanut, ennen ensimmäistä hyppyä nenä meinasi taas viedä, tällä kertaa ensimmäinen hyppy onnistui heti. Radalla oli yksi kohta, jossa esteet olivat melko tiheässä ja putkesta tullessa seuraavan hypyn molemmin puolin oli erittäin houkuttelevat ansat, joihin koira menisi pienestä käden heilautuksesta. Paisti ei mennyt, tosin ei se hypännyt myöskään oikeaa hyppyä, vaan juoksi jaloille. Ennen puomia Paisti bongasi yleisöstä jotakin kivaa, eikä pystynyt kääntämään itseään enää esteelle. Tulos radalta 15 ja yliaikaa.. Radan jälkeen Paisti ontui etujalkaansa, johon Santeri puri ikävän vekin viikko sitten. Kaksi rataa kivituhkalla sai jo hyvin parantuneen haavan aukeamaan hieman. Siispä jäin nukkumaan hyppyradan ajaksi.

Santeri - ensimmäinen rata oli aika upea. Vaikkakin hylätty, keinun jälkeen rata jatkui kohti keinun lähtöä ja Santerin mielestä olin kovin lähellä, joten suoritti puoli keinua takaisin päin. Kepeillä sählättiin, kun suora putki osui mukavasti silmiin, mutta Santeri on viime aikoina ylikuumennut kepeillä, niin ei alettu korjailemaan. Olen niin tyytyväinen, Santeri kulki kovaa, mutta kuunteli kuitenkin käskyt, eikä mennyt ansaesteille!! Ja itse liikuin hyvin. :)  Toisella radalla omat aivot olivat jo hieman unten mailla, toisin kuin Santeri, joka ylikuumeni. Hyppyradalta nopea poistuminen takavasemmalle. Kyllä se vain taitaa olla kaksi rataa vähän liikaa Santerille. Hyvinä päivinä menee, mutta tästä lähtien taitaa olla silti maksimina se yksi startti.

Aamulla ennen kisoja koirat oli pihassa vapaana, niin kuin aina kun hääräilen ulkona jotain. Harjailin Santerin takkuja auki, kun Vattu ja Paisti katselevat tielle ja murisevat hieman. Kassu ei reagoi mitenkään. Jokusen hetken päästä Kassu ampaisee tielle ja minä juoksen melkoista vauhtia perässä, hieman kovaäänisemmin kuin koirat. Yksi mökkiläinen ulkoilutti koiraansa, jota Kassu ei voi syystä tai toisesta sietää. Nappasin niskakarvoista Kassun pois ja lyhyen keskustelun jälkeen vein lauman pihaan. Siellä Kassu tajusi, että pitelen sitä niskavilloista ja kävi pureksimaan kättäni. Heitin Kassun tarhaan ja kävin tutkimaan vammoja. Vasemmassa kädessä oli hampaanjälkiä sormista hieman ranteen yläpuolelle, rystyset ja etusormi vuosivat verta. Käsi on hieman kipeä, muttei enää turvonnut. Tällä tempulla Kassu menetti hetkeksi oikeutensa ulkoilla vapaana yhtään missään.

Kävin sitten tänään vielä puhumasssa tämän mökkiläisen kanssa. Pikkukoiralla oli korvassa pieni hampaanjälki, mutta onneksi ei sen suurempaa vahinkoa. Pahoittelin ja lupasin pitää koirani kurissa. Ja niin totta vie aion, minä en aio olla se, jota käsketään varomaan kun koiraihmiset puhuvat pitkin kyliä.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Jyväskylä-kirous on murrettu

Olin ilmoittanut Kassun ja Paistin Mikkeliin agikisoihin, mutta lauantaina oli niin kovin kuuma, joten Kassu ei kisannut. Sunnuntaina lähdimme hieman viileämmässä säässä kokeilemaan Paistin kanssa onneamme Minna Räsäsen radoille.

Ensimmäisenä oli hyppyrata, jolle Paisti lähti aika mahtavalla vauhdilla. Kepeillä numerolappu meinasi kiinnostaa, Paisti koitti korjata mokansa, muttei pystynyt enää taipumaan keppien ensimmäiseen väliin. Keppien vieressä oli samansuuntaisesti putki, joka suoritettiin samasta suunnasta kuin kepit, toisin sanoen koira piti kuljettaa putken ja keppien välistä. Olin niin kovin hidas, etten ehtinyt toteuttamaan suunnitelmaani, joten Paisti kielsi putkella, tosin tästä kiellosta tuomari ei nostanut kättään. Radalta tuloksena 5, aika 39,90 : -2,10. Sijoitus taisi olla yhdeksäs.

Toiselle radalle lähdin huomattavasti uneliaampana, omaa vuoroani odotellessa en syystä tuntemattomasta keskittynyt lainkaan rataan, tunnelma kehässä olikin sen mukainen. Viimeiset esteet käskytin lauseella: "hahah, ei vitsi mitä ohjausta taas." Kaikenlaisesta sähläyksestä ja läheltäpiti-tilanteista huolimatta selvittiin radalta virheittä ja jopa alle ihanneajan. Kiitos Paisti, kun korjaat mun mokat.Tulos -0,78 sijoitus 2 kaiken lisäksi radalta myös serti!! Nyt siis valioitumisesta puuttuu enää yksi serti, joka saadaan ottaa vastaan 9.5.2012 Hyppysertejä saadaan vielä metsästää, jostain syystä me ei Paistin kanssa onnistuta noilla hyppiksillä.

Viimeiselle radalle koitin hieman tsempata, mutta leveälle jäänyt käsi heitti Paistin väärälle esteelle jo muutaman esteen jälkeen. Loppuradalla juostiin kovaa, ja suoritettiin sama väärä este, kuin jo aiemmin, uudelleen paikassa jossa sitä ei kuulunut suorittaa. Tämän takia A:n käskytyksenä toimi perinteisen "alas"-käskyn sijaan "Aijaa, sä menit taas sinne, hieno poika".

Olen tyytyväinen kaikkiin ratoihin, kaikkein surkein oli oikeastaan tuo nollarata. Tein erittäin typeriä ohjausvirheitä viimeisellä radalla, mutta en silti jäänyt naureskelemaan, vaan koitin suorittaa radan tehokkaasti ja vauhdilla loppuun. Tuli myös todistettua, että kyllä niitä nollia saa muualtakin kuin Jyväskylästä.

Seuraaviksi kisoiksi olen suunnitellut 30.7. Orivettä. Ajattelin, että Kassu saisi jäädä kotiin ja kolmosluokan konkarit pääsevät kokeilemaan onneaan. Paisti kolmelle radalle ja Santeri kahdelle. Katsellaan.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Leirikuvia

Hilla:
 Paisti:
 Tandem-kontaktitreeniä:
 Kira:
 Vattu ja karvat, kiitos Maria!:
 Älä jätä:
 Browny:
Kuten sanoin, kuvia tulee joskus. Yllättävän äkkiähän tämä kävi...