Pari kuvaa

Sain vihdoinkin purettua kuvia kamerasta ja tietystikin osa kuvista oli jo ehtinyt kadota jonnekin. Muistan nimittäin tasan tarkkaan ottaneeni paljon enemmän kuvia Pellossa, kuin mitä kamerasta löytyi. Jyväskylän japsimestaruuksissa koitin ottaa wintryläisten osanottajista yhteiskuvaa, mutta koska kameran pienen ruudun läpi koirat näyttivät paremmalta kuin ne todellisuudessa olivat, parhaimmissakin kuvissa vähintäänkin yksi valkoinen näyttää idiootilta. Kuitenkin kuvia oli ihan hyvä määrä, koirat eivät vain olleet kuvauksellisia ;D

Kassu Pellossa odottamassa kisavuoroaan:

Vasemmalta oikealle: Wintry Remus, Polar Speed Bianca Oona, Kannibalen's Fleetwood Mac, Polar Speed Santeri

Perhepotretti, vasemmalta oikealle: Oona, Remus, Paisti

Kolme viikkoa, neljä päivää

Tänään sain vihdoin kavennettua kujaa viimeisen kerran. Perjantaina koitin kentällä suoria keppejä, mutta silloin Vattu ei vielä niitä mennyt. Tänään meni, useampaankin kertaan, joten pelkkä vahinko se ei ollut. Paisti oppi kepit noin kahdeksassa viikossa, mutta silloin en treenannut niin intensiivisesti kuin nyt. Vatulla on hyvä tekniikka, vaikkakin varmuutta tarvitaan vielä reilusti lisää, luonnollisesti.

Tein tänään jännän huomion, avoimet kulmat sujuvat Vatulta paljon paremmin kuin umpikulmat. Tai oikeastaan tällä hetkellä umpikulmat eivät suju ollenkaan, vaikka kuvittelin treenaavani myös lähetystä eri kulmista. Avokulmasta Vattu hakee melko hyvin, vaikka koiran linja syöttäisi kolmanteen väliin, niin Vattu korjaa ja hakee oikean lähdön. Kovinkaan tiukkoja kulmia en vielä tee.

Esteopetuksen painopiste saa olla vielä jokusen hetken kepeissä, harjoitellaan varmuutta ja erilaisia kulmia. Seuraavana operaationa voisi olla vaikka erilaiset hypyt. Rengas sujuu jopa kehikon kanssa, muita ei olla harjoiteltu juurikaan.

Kassu tottelee?

Oltiin 15.5. oman seuran tokokisoissa, Kassu edelleen avoimessa luokassa. Tuomarina Riitta Räsänen. Typerää haahuilua, mutta muutama onnistuminenkin. Kassu siis katseli maailman variksia ja olisi halunnut lähteä metsälle, sen lisäksi liikkuri tunki koko ajan käsiään taskuun ja Kassu kuvitteli saavansa sieltä herkkuja.

Paikalla makaaminen: 9 -Kassu taisi hieman maukua.
Seuraaminen taluttimetta: 7,5 - Paikka oli melko hyvä, pientä hakemista oikean puolen taskulle. Perusasennot ällöttävän vinot, mutta tällä kertaa Kassu sentään istui.
Maahanmeno: 7 - Kaksoiskäsky, hidas
Luoksetulo: 5 - Ei minkäänlaista reaktiota käsimerkkiin. Hö, harjoitellessa pysähtyi jo varsin nätisti. Olisin ajatellut, että enemmänkin pysähtymisestä jatkaminen olisi ollut ongelma, Kassu on nimittäin seissyt kuin tatti pysähtymispaikassa sivu-käskyistä huolimatta.
Seisominen: 8 - Pysähtyi hitaasti ja ennakoi istumista, ei edes suunnitellut mukaani lähtöä taakse siirtymisessä.
Noutaminen: 9 - Melkein osuin tuomariin, ilmeenikin jo vääntyi valmiiksi, mutta tuomari siirtyi alta pois. Väljä luovutus ja vino perusasento.
Kaukot: 6,5 - Ensimmäiseen nousuun kolme käskyä, muuten hyvä.
Hyppy: 0 - Leiskautti äänitehosteiden saattelemana piiitkän hypyn ja juoksi esteen ohi takaisinpäin ja istui vasta sitten. En edes yrittänyt saada hyppäämään vaan pyysin suoraan sivulle.
Kokonaisvaikutus: 7,5 - Kassulla on kivaa, mutta kun ei malta. Kassu huutaa edelleen, muttei niin paljoa, taisi olla niin kovin ajatuksissaan.

Yhteensä 132 pistettä ja 3-tulos, sijoitus 3. Katsellaan syksyllä uudestaan, jos viitsitään.

Kepit, kaksi viikkoa

Kun keppitreenin aloittamisesta on kulunut kaksi viikkoa, olemme nyt siinä vaiheessa, että kuja on auki kämmenen leveyden verran. Vattu suorittaa estettä varsin rytmikkäästi ja muutenkin hyvällä tekniikalla. Omaan silmään Vatun tekniikka on huomattavasti parempi kuin mitä Paistilla treenin tässä vaiheessa, mutta tilanne voi vielä kehittyä mihin suuntaan tahansa. Vadelma hakee koko ajan paremmin erilaisia kulmia, mutta menee vielä varsin helposti sekaisin, jos vauhtia on liikaa.

Käytiin eilen muistelemassa Vatun bravuuriestettä keinua. Vattu ampaisi keinulle parinkymmenen metrin päästä, heti kun tajusi minne päin ollaan menossa. Otin myös ohjelmistoon uuden esteen, putken. Tarvittiin yksi suurin avuin suoritettu tunneli ennen kuin Vattu alkoi hakea putkeen itse.

Sylkkärit sujuu jo melko hyvin, samoin selän takaa kiertäminen ja poispäin kääntö. Takaakiertoja ei olla muistettu harjoitella hetkeen, mutta kokeilin huvikseni lähteekö Vattu kiertämään koirankoppia. Lähti se. Tämän pennun koulutus alkaa käydä tylsäksi, haasteet ovat vielä varsin pieniä.

Jälleen Jyväskylässä

Tällä kertaa japsimestaruuksien merkeissä. Mukaan pakkasin Santerin ja Paistin, Vattu ei päässyt turistikoiraksi parhaitten päiviensä takia. Olin kovin epäileväinen päivän onnistumisen suhteen, sillä pojat olivat olleet todella levottomia viimeiset päivät, ja ajattelin, että ajatukset ovat totaalisesti jossain muualla kuin agilityssä. Kyllähän kaikkia valkeita koiria kohtaan osoitettiin suurta mielenkiintoa, mutta jonkinlainen keskittymiskyky pysyi koko ajan.

Päivän radat tuomitsi Sisko Pulkkinen, joka oli suunnitellut pääpiirteiltään varsin suoralinjaiset radat, joilla oli tiukat ihanneajat. Juuri kukaan kolmosen koirakoista ei päässyt paria sekuntia enempää ihanneajan miinuspuolelle.

Santeri ehti treenaamaan yhden kerran ennen kisoja, joten ajattelin, että se käy suorittamassa jokaisen ansaesteen. Mutta ei, me päästiin ensimmäisellä radalla melkein puoleenväliin, ennen kuin homma riistäytyi käsistä. Ensin Sam lähti A:lta (jonka kontakti oli muuten täydellinen!) toiseen suuntaan kuin minä ja suoritti väärän esteen, ja hieman sen jälkeen korvat katosivat, kun putken väärä pää ilmestyi näkökenttään.

Toisella radalla kuulolaite oli jo huomattavasti paremmilla taajuuksilla, sillä me suoriuduttiin radasta yhdellä kiellolla ja hippusella yliaikaa. Santeri ampaisi keinulta tapansa mukaisesti lähimmälle (väärälle) esteelle, mutta kääntyi kuitenkin takaisin ennen kuin suoritti sen. Pienten mutkien kautta sain Santerin takaisin oikealle reitille ja loppurata menikin loistavasti, tuloksena 6,44

Santeri kulki ensimmäisellä radalla hieman kankeahkosti, mutta raati kuitenkin kertoi, ettei jalassa näy enää mitään kankeutta loukkaantumisen jäljiltä. Luultavasti kankeus johtui vain siitä, että odottelimme vuoroamme jokusen hetken, enkä antanut Santerin riehua, vaan pidin sen paikallaan kierroslukuja pienentääkseni.

Paisti bongasi ennen omaa suoritustaan Oonan, joka kisasi kahta numeroa aiemmin kuin me. Ensimmäisen radan lähtö oli hieman jäykkä; Paistilla oli naiset mielessä ja minä olin varma, että se karkaa radalta. Tyhmä minä, ihan kuin pieni lapanen sellaista uskaltaisi tehdä. Jäykistelystä huolimatta teimme puhtaan radan ajalla -0,06 ja sijoituttiin neljänneksi. Tarkka kaveri, ei voi muuta sanoa. Upeat kontaktit, nyt se oikeasti taas suorittaa ne niin kuin pitääkin, ensimmäinen kerta ei ollut vahinko.

Toiselle radalle lähdettiinkin jo rennommilla mielin, tosin meno oli vieläkin hidasta verrattuna siihen mihin me oikeasti pystyisimme. Radassa ei ollut hirveästi huomauttamista, muutama mutka meni hieman pitkäksi, muuten oikein hyvä, puhdas rata tuloksella -0,56. Tällä hienoisella ihanneajan alituksella me voitettiin miniluokka ja saatiin ensimmäinen agiserti!!! En tiedä pitäisikö unohtaa Paistin kanssa kaikki muut kisapaikat ja jatkaa vain Jyväskylässä; viisi viimeisintä nollaa on tehty Jyväskylässä.

Paistin tuplanollalla päästiin myös rotumestaruusmittelön kärkeen ja kotiintuomisiksi saatiin valtava mestaruuspokaali.

Mittelöihin osallistui myös muita Wintrylän koiria, Oona ja Sirpa saivat ensimmäiseltä radalta yliaikavitosen ja toiselta radalta yliaikakympin. Vasta luokkaa vaihtaneet Remus ja Kirsi hylkääntyivät ensimmäisellä radalla, mutta paransivat tulosta huomattavasti seuraavalle radalle, josta tuloksena 3,33. Japsimestaruuden ulkopuolella kisasi myös siphus Rentukka, joka sai molemmilta radoilta hylätyn, vaikka hyvin kulkikin.

Pienen pennun agitreenit, osa kepit

Kun keinu kerran alkaa sujua, päätin siirtyä seuraavaan haasteeseen, vaikka alkuperäisenä ajatuksena oli jättää keppien harjoittelu vielä myöhäisemmäksi.

Viikko sitten keskiviikkona siis kaivoin kujakepit esiin ja kokosin kuuden kepin kujan pihaan. Ensimmäinen päivä ei ollut kovin tuloksekas, piti opettaa koira pysymään hetken paikallaan, sen jälkeen piti saada innosta ympäriinsä sinkoileva pentu ymmärtämään mistä se palkka tulee. Edelleenkin näyttää vahvasti siltä, että Vatulla saattaa olla jonkinnäköiset aivot, sillä kyllä se oikea tapa alkoi löytyä.

Seuraavana päivänä lisäsin loput kuusi keppiä kujaan ja keskityttiin lähinnä saamaan varmuutta siihen, mistä kuuluu kulkea.

Sunnuntaina treenit jatkuivat, vuorossa oli kujan kavennus. Kuten pitäisikin, Vattu ei huomannut ollenkaan kaventumista, vaikka kujan leveydestä lähti puolet pois. Maanantaina kavensin jälleen hieman kujaa, mutta pääasiassa keskityin lähinnä itsenäiseen suoritukseen.

Tiistaina jätin kavennuksen tarkoituksella pois ja harjoiteltiin erilaisia lähestymiskulmia. Vattu alkoi jopa hakea kujalle niin hyvin, että sain tehtyä onnistuneen takanaleikkauksen. Loppuviikko on sen verran kiireistä, että hyvään vaiheeseen tullut keppitreeni joutuu tauolle, mutta ensi viikolla pitäisi olla taas aikaa. Tätä menoa näyttää siltä, että Vattu oppii kepit Paistia nopeammin.

Pikku-Remus kolmosiin

Tänään 4.5. Remus ja Kirsi osallistuivat kotikisoihinsa Orimattilassa hyvin tuloksin. Remus nimittäin teki heti ensimmäisellä radalla nollan, jolla he voittivat luokkansa ja nousivat kolmosiin.

Tässä video onnistuneesta suorituksesta:

http://www.youtube.com/watch?v=Q6zw7kYyxFM

 Ja vielä kisan tulokset:

http://p-hau.net/attachments/tuloslista_2lk_Ckisa_3.5.2011.pdf

Onnea!