Tampere 16.8.

Omaperäiset otsikot oy:stä hyvää päivää. Elokuun toisia kisoja tuomitsemassa olivat Anne Viitanen (a) ja Kari Jalonen (b).

Sinänsä ihan hauskaa päästä vertailemaan omia koiria samalla radalla. Tällä reissulla oltiin oltu aamupäivästä asti - ja kisaamaan päästiin vasta pitkälti iltapäivän puolella. Se näkyi Paistin punteissa, joissa tuntui olevan kovasti muurahaisia. Videolla sanotaankin "Se sekos. Ei lupaa hyvää". Mutta rata oli oikeastaan tosi hyvä, mitä nyt otettiin pari ylimääräistä estettä mukaan. Kun sanoin, että kannatti ottaa edellisissä kisoissa kontaktit maltin kanssa, niin todella tarkoitin sitä. Näillä radoilla ei ollut pienintäkään epävarmuutta siitä, miten ne kuuluu suorittaa. Muutenkaan tältä radalta ei ole mitään pahaa sanottavaa, vaikka tuloslapussa lukeekin "HYL". Vaikka Paisti teki ylimääräisiä esteitä, se silti oli koko ajan herkillä siitä, mitä sanon ja teen. Se kuunteli kyllä.

Vattu taas oli vähän turhankin herkillä. Edellisenä päivänä muisteltiin treeneissä, mitä tehdään kontakteilla. Se näkyi heti toisella esteellä epävarmuutena: "en uskalla mennä putkeen." Arvasin, että Vattu ryntää A-esteelle takaani, eikä menekään seuraavaan putkeen. Sen jälkeen epävarmuus sen kuin kasvaa, toki ohjauskin on vähän huonoa. Tämäkin rata oli siis hylätty ja ärsytys varsin suurta. Koira osaa! Koira ei vain oikein tänään uskalla.

Toisesta radasta sanon, että se oli Paistin heikko kohta. Alussa on kaksi suoraa putkea vierekkäin ja niiden välissä pituus. Ensimmäisestä suorasta putkestä täytyi tietysti kääntyä sinne väliin pituudelle. Ja .tut me mitään käännytä. Loppurata olikin taas täydellinen, niin hienoja kontakteja ja käännöksiä saa kyllä hakemalla hakea Paistin kaikista suorituksista.

Ajattelin Vatun kohdalla tutustumisessa, että "minä vaikka kävelen, mutta tämä rata mennään läpi". Vattu paransi suoritustaan tälle radalle, se ei ollut enää niin suuri katastrofi. Lähetys ensimmäiseen putkeen oli samanlainen kuin aiemmalla radalla. Tällä kertaa sinne uskallettiin mennä. Sen jälkeen Vattu tuntui kulkevan reippaammin, joten otin hieman reippaamman liikkeen ja ohjauksen itselleni. Ennen keinua käännös sujui hienosti. Kepeille mentäessä kiusausta ei enää voitu vastustaa, vaan oli pakko kokeilla voisiko sen kivan keinun mennä uudestaan. Varovasti vain Vattu kävi ylösmenokontaktilla ja tuli nätisti luokse. Loppuradan kehuin kovasti, ettei mene sähläämiseksi. Tätä sen pitäisi olla epävarman, mutta osaavan koiran kanssa, mennään hitaasti ja kehuen, mutta mennään kuitenkin. Ei sellaista kun ekalla radalla.

Oli tarkoitus ottaa vielä kolmannetkin kisat elokuulle, mutta niinhän se ilmo-aika oli ehtinyt umpeutua ennen havahtumistani. Seuraavaksi siis kisataankin jo piirinmestaruuksista Nokialla syyskuun alussa. Ei kiinnostaisi ottaa Vattua mukaan, mutta näistä ongelmista ei pääse eroon millään muulla kuin kisaamalla.

2.8.14 Orivesi

Voi pojat - nyt äkkiä jonoa purkamaan ja päivitystä kehiin. Pari viikkoa sitten kisattiin Orivedellä koko perheen voimin. Vatun ensimmäisen radan tuomaroi Johanna Wüthrich ja kaikki loput Jari Helin. Vielä en ole saanut kiinni siitä, tykätäkö, vai eikö, Jarin radoista. Toisaalta simppeliä ja jouhevaa, toisaalta tuntuu, että juoksisi miinakentällä.

Vatun eka rata, ihan kiva, simppeli kakkosluokan rata. Alun pari hyppyä mentiin arpapelillä: ehkä hyppään, ehkä en. Kuskipa heitti malttivaihteen silmään ja odotteli rauhassa mitä sieltä tuleekaan. Rauhassa edeten ja kehuja heitellen päästiin rata maaliin asti loppujen lopuksi virheittä. Aikaa kului 40,86 (-7,14), tämä riitti kakkossijaan ja SERTiin!

Vatun toinen rata kisattiin siis kolmosissa, samalla radalla Paistin kanssa. Tällä kertaa päätin miettiä radan Vatun kannalta ja siitä sitten soveltaen Paistin kanssa. Hylky tuli heti alussa, ohjaaja ei osannut ohjata oikein. Ihan ok rata keinulle asti, josta juoksi läpi rynnien. Oletan siis, että kisoissa ei voi itse sijoittua vielä kovin kauas kontaktista. Palautin ja otin lyhennetyn loppusuoran.

Pitkään odottanut Paisti kisasi ensimmäisen ratansa samalla kartalla kuin Vattu viimeisen. Minä otin opikseni alun virheestä ja siitä päästiinkin virheittä. Hieman ajoituspuutteita ja pitkiä kaarroksia keinulle asti. Keinun jälkeen tuli kohta, jossa juostiin kovaa ja suoran päätteeksi pitikin kääntyä ansan edestä toisaalle. Toki ajattelin, että Paistin korvat olisivat jääneet häkkiin, kun Vattu oli mennyt vasta muutama koira aiemmin, eikä Paistin herättelyyn jäänyt ihan hirveitä aikoja. Vaan ei - sehän kuunteli niin kuin oltaisiin vasta vaihdettu patterit kuulokojeeseen. Ansaesteelle ei menty, eikä menty sille oikeallekaan. En jäänyt korjailemaan vaan jatkettiin rata loppuun muutamien "mitä mun pitäis tehdä"-pomppujen kera.  (Tällä radalla muuten meinasin juosta viimeistä estettä päin - huomaa hieno ninjaväistö.)

Koska edellisellä radalla kontaktien ottaminen oli vähän puolittaista, päätin jo ennen viimeisen tutustumista, että nyt otetaan ne pirun kontaktit kunnolla. Hylky tuli kolmannella esteellä, joten ei tullut edes paineita siitä, että mahdollinen kontaktien uusinta pilaisi nollan. Puomi meni hienosti, A:lla varmistin vielä kääntymällä eteen. Kun keinunkin kontakti oli moitteeton, jatkoin suoraan maaliin, enkä ottanut lopun kiemuroita. Tiesin, että putken jälkeen kääntyminen olisi Paistille vaikea juttu, niin päätin olla pilaamatta hienoja kontaktisuorituksia huonosti sujuvalla lopulla. Kyllä kannatti!