Jyväskylässäkin pyörähdettiin

Edellisen viikonlopun tunnelmat jatkuivat Jyväskylässä 17.-18.11.

Lauantaina Paisti kisaili kahdella Minna Räsäsen ja yhdellä Pertti Siimeksen radalla.

Ensimmäisellä agilityradalla Paisti mm. juoksi suoraan nenän edessä olleen putken ohitse, vaikka viime viikonloppuna kaikki edessä olevat putket olivat ylitsepääsemättömän ihania. Oma ohjaus oli radan alussa hieman kankeahkoa, tämä yhdistettynä korvattomaan koiraan aiheutti pitkiä kaarroksia ja yleisön vilkuilua. Radan loppupuolella oli välistäveto, ei edes tiukin mahdollinen, eikä Paisti siihen kääntynyt, vaikka videon mukaan tässä kohtaa ohjauksessani ei ollut mitään vikaa. Rata siis hylätty.

Toisena oli hyppyrata, jossa oli paljon ansaesteitä lähellä toisiaan. Alun päällejuoksussa sain todella juosta päälle, Paistia ei paljon kiinnostanut. Hieman normaalia haastavampi takaaleikkaus kepeille sen sijaan sujui hyvin. Tämä kuvasti rataa muutenkin: osan kohdista Paisti kulki käsikädessä ohjauksen kanssa ja sitten hetken perästä tehdään mitä halutaan, vaikka ohjaus näyttää selkeästi että EI sinne.
Rata hylkääntyi puolessa välissä, kun Paisti astui putkenpään lähellä olleeseen ansahyppyyn, eikä kääntynytkään mukaani oikeaan suuntaan.

Hyppärillä Paisti kulki - ja minä ohjasin - paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta edelleen oli havaittavissa kuulo-ongelmia.

Viimeinen, Siimeksen tuomaroima agirata olikin sitten se päivän paras suoritus. Vähän oli edelleen havaittavissa turhia koikkelehtimis-kaarroksia, mutta pääasiassa meno oli ihan hyvää. Kontaktit oli hienot! Toiseksi viimeisellä esteellä, putkella, Paisti olikin jo lähdössä suorittamaan, mutta päättikin jatkaa jalkojeni mukana esteen ohitse. Tältä radalta tuloksena 5, 45,98 (-2,02) ja sijoitus 10.


Koska viime viikonlopun korvattomuus jatkui edelleen, eikä syy tällä kertaa voinut olla odottelusta nousseet kierrokset, täytyi syytä miettiä hieman tarkemmin. Kyllähän se aika selkeä sitten olikin, vaikkei sitä osannutkaan ottaa huomioon ennen "oireita". Santerihan nimittäin muutti sisälle asumaan pari viikkoa sitten, kun muut jäivät vielä ulkoruokintaan. Tällä hetkellä Paistilla ei ole ketään katsomassa pahasti, kukaan ei kyykytä. Sen lisäksi Paisti taitaa kuvitella, että Vattu on sen narttu... Pikkupoika siis kuvittelee olevansa todellisuutta isompi kaveri. Sopiihan sitä kuvitella kaikenlaista, nyt täytyy näyttää, että mikään ei ole todellisuudessa muuttunut, vaikka yksi raihnainen vanhus asuukin muualla.



Sunnuntaina oli Vatun vuoro loikkia Siimeksen hyppyradalla ja Räsäsen agiradalla.

Ensinnä kokeiltiin onnea hyppiksellä. Melkein heti alussa tuli tyypillinen aloittelevan koirakon virhe, numerolapun tsekkaus. Tosin tuomari ei tästä virhettä antanut. Yhden putken Vattu kielsi, kun oikaisin vähän turhan paljon. Pitäisi muistaa, että ne putket eivät ole Vatunkaan lemppareita. Takanaleikkaus sujui hyvin, vaikka niitä on harjoiteltu kovin vähän. Radalta tuloksena 5, 38,02 (-2,98), sijoitus 7.

Jälleen kerran, Vattu kulki reippaasti, vaikkakin edelleen hieman epävarmasti. Pääsimme alle ihanneajan, vaikka putken kiellossa kului ainakin 5-6 sekuntia

Agiradalla Vattu teki sille epätyypillisen laajoja kaaria, edelleen epävarmuus yhdistettynä Paistiohjelmoituun kuskiin. Itsellä menee varmaan taas ikuisuus, ennen kuin sitä muistaa ohjata aloittelevaa koiraa sille sopivalla tyylillä.

Suoritus oli reipasta ja melko varman oloista yli puolen välin, kunnes suoraan nenän edessä oleva putki täytyi kieltää. Video on kuvattu sellaisesta kulmasta, etten pysty sanomaan ohjasinko vajaasti vai oliko se enemmänkin taas uskalluksen puutetta. Tuloksena 5, 46,41 (-5.59) sijoitus 4.
 Tänä vuonna on vielä yhdet kisat Paistin kanssa, sen jälkeen pidetään taas noin kuukauden tauko. Tämän ja edellisen kisaviikonlopun jälkeen ei ainakaan ole epäselvää, mitä meidän täytyy treenata, kun sellaiset puuhat taas aloitetaan.

Kuopiota 10.-11.11.

Kuopio 10.11.

Vattu starttasi Kuopiossa ensimmäisissä virallisissa kisoissaan. Tai ylipäätään ensimmäisissä kisoissaan, ei me olla käyty epävirallisissakaan.

En ilmoittanut Vattua kuin kahdelle radalle, ettei tottumaton koira väsähdä liikaa kaikesta jännittävyydestä. Kyllä sen illalla huomasi, että koira oli väsynyt: se veti koko illan hirsiä pitkin pituuttaan, eikä juuri reagoinut muiden tekemisiin. Radat tuomaroi Johanna Nyberg.

Ensin kisattiin agiradalla, joka oli suoralinjainen, tyypillinen ykkösluokan rata. Vattu pelästyi hieman outoa, rämähtävää keinua ja sen takia puomillakin piti varoa ja mennä hitaasti. En muista, koska olisin kimittänyt koiralle sillä tavalla, kun koitin rohkaista Vattua jatkamaan.

Kontaktit olivat hienot. Ja tulos, ensimmäiseltä kisaradalta 0, 40,68 (aikavirhe -7,32), sijoitus 1. Tämä oli itseasiassa kaikkien kokoluokkien nopein nolla.

Toisella radalla (hyppis) huomasi jo vähän paremmin, että itseluottamusta voisi olla enemmän, sillä esteille täytyi saattaa ja siitä huolimatta yksi putki kiellettiin. Ja toiselta käännyttiin väärään suuntaan ja kierrettiin pidemmän kaavan mukaan seuraavalle esteelle. Tältä radalta tuloksena 5, 37,36 (-5,64), sijoitus 4. Täytyy vain todeta, että kaikesta epävarmuudesta ja kielloista ja sähläämisestä huolimatta Vattu on pirun nopea koira. Mitä tapahtuu, kun kisat eivät olekaan enää niin jännä juttu?

Kuopio 11.11.

Paisti pisti koko jutun leikiksi alusta alkaen kaikilla kolmella radalla. Ensimmäinen rata oli Johanna Wüthrichin tuomaroima hyppyrata. Jos koiralla olisi kädet ja viisi sormea, Paisti olisi näyttänyt isosti sitä keskimmäistä. Ainoa kohta, missä se kuunteli, oli alku: sieltä ei varastettu. Ensimmäisen esteen jälkeen sitten pisteltiin menemään miten sattuu ja minne sattuu. Eikä luonnollisesti sinne päinkään, mihin ohjataan. Yllättäen, rata oli hylätty.

Seuraavat kaksi agilityrataa tuomaroi Nyberg. Ensimmäisellä agiradalla meno oli jo hieman siistimpää ja suunta oli suurimmaksi osaksi sama minun ohjaukseni kanssa. Mutta kontaktit roiskittiin miten sattuu ja eteenpäin painatettiin minkä jaloista pääsi. Kun koira, joka ottaa aina kontaktit, ei yhtäkkiä pysähdykään puomille, niin ohjaaja ei ehdi haastavaan takaakiertoon ja samainen rakki ehtii pujahtamaan putkeen. Putkeen! Joka on ällöttävä ja epämiellyttävä este, joka olisi normaalisti kiva jättää menemättä.

Toiselle agiradalle mentiikin kontaktien muistuttelun ja korvien aukaisun kautta. Radalla varmistelin vielä oikeaa suoritustapaa murisemalla ennen pysäytyskäskyä. Rata oli hieno, hieno, hieno. Sekä myös nopea. Ja hylätty, kun upean radan jälkeen pelle päättää, että ajanottolaitteen johtoa suojaava teippaus onkin rima, eikä se tylsä keppi siinä suoraan nenän edessä.


Ajattelin, että pelleily johtui siitä, että koko edellisen päivän Paisti makoili autossa ja keräili kierroksia. Se tiesi tasan tarkkaan, missä oltiin ja mitä siellä olisi kuulunut tehdä, mutta sitten sinne radalle ei kuitenkaan päästy. Seuraavana päivänä se sitten purkautui korvat kadoksissa -intoiluna.