Kassu 10 vuotta

Tänään 30.12.2010 maailman paras koira, Kassu, täyttää kymmenen vuotta.

Kassu on epäilemättä viisain ja tervepäisin koira, jonka olen koskaan nähnyt. Riistavietin kanssa on ollut vaikeuksia, samaten kovapäisyyden kanssa, mutta kun tapakasvatus saatiin taottua päähän, niin Kassu on ollut mitä loistavin koira, niin kotona kuin harrastuksissa.

Kassu on juuri sellainen koira, jossa on sitä minun kaipaamaa haastetta; agilityssä ja tokossa tehtävänämme on lähinnä ollut huvittaa yleisöä, mutta sitten kun asiat onnistuu, ne onnistuu loistavasti. Kassulta puuttuu se tietynlainen miellyttämisenhalu, mitä yleensä harrastuskoiralta vaaditaan, mutta yleensä tekemisen palo korvaa puuttuvan miellyttämiskyvyn. Muun muassa sen takia meidän tokoliikkeet eivät ole koskaan olleet mitenkään tarkkoja, Kassu ei vaan malta; pitäisi päästä heti tekemään kaikkea kivaa.

Ainoa asia, mistä huomaa kertyneet ikävuodet, on hieman harmaantunut naama. Mitkään vaivat eivät paina askelta ja kaikki hypyt ja loikat sujuvat yhtä hyvin kuin pentunakin, on kuin Kassu ei edes huomaisi hyppäävänsä esteiden ylitse.

Toivottavasti meillä on edessä vielä lukuisia yhteisiä vuosia.

Tavoitteita vuodelle 2011

Joulu on ohi ja uusi vuosi vielä edessä päin. Juuri sopiva aika kirjoittaa ylös tavoitteita vuodelle 2011.

Santeri: Keräsin tässä tuloksia agilitykiertopalkintoja varten ja tajusin, että me ei saatu edes kymmentä tulosta kokoon. Ja kuitenkin kisoja kierrettiin ihan kiitettävä määrä. Santeri alkaa olla jo vanhan herran iässä, huhtikuussa aloitetaan kaksinumeroiset luvut, joten kisakaudet alkaa olla vähissä. Pyrinkin saamaan kokoon enemmän tuloksia ja vähemmän hylkyjä. Ne puuttuvat sertit AVAutumiseen olisi myös kiva saada, mutta se ei ole pääasia.

Kassu: Toinen vanha herra onkin jo harrastusmielessä enemmän puoli jalkaa haudassa kuin Santeri. Kaikki tavoitteet, mitä olisin ikinä voinut asettaa Kassulle, on ylitetty reilusti. Me ollaan päästy kisaamaan niin tokossa kuin agilityssäkin, molemmissa jopa ylempiin luokkiin asti. Eihän se avoin luokka tokossa tai kakkosluokka agissa nyt niin hirveän suurta kaikille ole, mutta Kassulle kyllä. Lähtötilanne oli kuitenkin se, että Kassua ei pystynyt pitämään hetkeäkään irti. Nyt Kassu kulkee lähes aina irti, eikä tarvitse pelätä, että se karkaisi.

Voitaisiin käydä katsomassa vielä parit tokokokeet, mutta luulen että meidän tokoilut jää nyt satunnaisiin treeneihin. Kassu kyllä tykkää tehdä töitä, mutta omalla, ei niin tarkalla tavallaan. Me ei tulla saamaan liikkeitä hiotuksi niin tarkoiksi ja täsmälliseksi kuin ylemmissä luokissa vaaditaan. Mutta me siis tokoillaan omaksi iloksi.

Agilityssä käydään vielä kisaamassa kerran tai pari. Tärkeintä on saada kontaktitreenit valmiiksi ja suoritus varmaksi.


Paisti: Paisti kisaa ensi syksyn japsimestaruuksissa kolmosissa. Siinä on se suurin tavoite. Sitten kun ensin noustaan sinne ylimpään luokkaan, me aletaan keräämään nollia vuoden 2012 SM-kisoihin.

Kun Paisti oli pentu, ajattelin että en kyllä jaksa opettaa näin pienelle koiralle tokoa. Kaksi ja puoli vuotta pysyinkin päätöksessäni. Nyt kuitenkin olen tylsinä iltoina Asikkalassa alkanut opettaa Paistille tokoliikkeitä. Ollaan treenattu kaukokäskyjä ja perusasentoa. Paisti tietääkin joten kuten, mitä "sivu" tarkoittaa, mutta hiomista se vielä tarvitsee. En kuitenkaan uskalla ottaa vielä tavoitteeksi kisavalmiutta, joten sanotaan vaikka, että tokossa me treenataan alokasluokan liikkeet noin suurinpiirtein valmiiksi.

Wintry Remus kakkosiin.

Kirsi ja Remus saivat Purina-areenalla 7.11.10 Anne Viitasen hyppyradalta voittonollan ja samalla sertin kakkosluokkaan.

 

Heti ensimmäisissä kakkosluokan kisoissa Riihimäellä 13.11. Remus sai toiselta radalta nollan sijoittuen kolmanneksi. Osallistujamäärästä johtuen tämä ei kuitenkaan ollut luva-nolla.

 

Onnea Kirsi ja Remus!

Kuvia Paistista

Tässä muutaman viikon takaisia kuvia Paistista Asikkalan lenkkeilymaastossa.

Syysloman aikana olen vihdoinkin saanut tarhaprojektin alulle. Uuden, isomman tarhan perustuksille on nyt kaivettu paikka. Tarkoituksena on upottaa maahan isoja kiviä, joiden päälle aita sitten rakennetaan. Vaikka nykyiset koirat eivät kyllä ole kaivaneet oikeastaan yhtään kuoppia, on kuitenkin parempi rakentaa kaivamisen kestävä tarha. Pohja-materiaali on vielä hakusessa. Pohjan täytyisi olla hyvin vettä imevä, mutta kuitenkin kiinteä, ettei se kulkeudu heti valkoisten turkeissa pois.

Onnea Kirsi ja Wintry Remus!

Remus tuli kisaikään syyskuun puolessavälissä, ja viralliset kisat korkattiin 9.10. Riihimäellä. Odotin Remuksesta miniä, kun kerta Oona ja Paisti ovat molemmat minejä, mutta virallisen mittauksen jälkeen kilpailukirjassa on rasti medien kohdalla.

Kirsi ei ole tehnyt turhaa työtä, sillä Remus teki tuplanollan sijoittuen molemmilla radoilla toiseksi! Tämä koirakko ei varmasti viihdy kauaa alemmissa luokissa.

Kamalasti onnea onnistuneesta päivästä!

Mokia Nokialla 11.9.

Kisaonni ei ollut täysin puolellamme Nokialla, vaikka molemmat koirat tekivätkin loistavaa työtä. Kaikki radat tuomaroi Anne Huittinen.

Paistilla oli tajuton vauhti päällä, perässä ei meinannut pysyä millään radoista. Ensimmäisenä oli hyppyrata, joka mentiin virheettömästi melkein loppuun asti. Lopussa oli kolmen peräkkäisen putken sykkyrä, jossa ensimmäinen putki oli lähes suora ja jonka pää syötti suoraan keskimmäisen putken väärään päähän. Työnsin kyllä Paistin väärän pään ohi, mutta en ottanut haltuun, joten Paisti syöksyi kolmanteen putkeen, jonka pää oli keskimmäisen putken pään vieressä.

Toisella radalla vauhti jatkui samanlaisena, samoin virheettömyys. Melkein loppuun asti päästiin virheettömänä; radan loppupuolella oli muutaman hypyn suora, joka syötti lähtöhypylle, vaikka pitikin kääntyä putkeen. Tässä vaiheessa Paisti kadotti korvansa, eikä kuunnellut kääntökäskyä, vaan irtosi nätisti lähtöhypylle.

Kolmas rata – jälleen kerran loistavaa menoa, mutta lopetin ohjaamisen puolessavälissä rataa. Tämä oli Paistin päivän nopein rata, mutta sähläsin sen. Jäin puomilla pahasti jälkeen ja jouduin hyppäämään kontaktialueen yli, että sain Paistin kääntymään oikeaan päähän putkea. Ollaan sitä ennenkin hypitty puomin pään yli, mutta tällä kertaa menin siitä jotenkin niin hämilleni, että loppuradan ohjaus unohtui kokonaan.

Kassu löysi korvansa uudestaan, kun ehdin edellisenä päivänä vähän treenaamaan. Hyppyradalta tuloksena 5, miinusaikaa oli kymmenisen sekuntia. Pilvisyys ja hämäryys kostautui, kun putken pää jäi Kassun huonon silmän puolelle. Kassu ei vain yksinkertaisesti nähnyt sitä.

Toiselta radalta saatiin hylky, kun, yllätys yllätys, Kassu ei pysähtynyt kunnolla kontakteille, enkä ehtinyt ohjaamaan yhtä estettä, joka jäi sitten välistä.

Kolmannelta radalta tuloksena miinusaikainen kymppi. A:n ylösmenokontakti jäi ottamatta ja yksi hypyltä tuli kielto. Hyppy jäi Kassun huonon silmän puolelle.

Nyt Kassu on kisatauolla kevääseen asti, talven aikana opetellaan ylösmenolle pysähtyminen ja vahvistetaan alasmenokontaktia. Paistilla on vielä muutama startti tämän vuoden puolella, talven aikana treenataan kontaktit ja haltuunotto kuntoon.

Ei niin onnistunut mestaruuspäivä

4-5.9. kisattiin koko lauman voimin Jyväskylässä Jatin kisoissa. Lauantaina ratkottiin myös japaninpystykorvien agirotumestaruus erittäin vähälukuisen osanottajakunnan voimin. Sää oli hyvä, kenttä oli hyvä, radat olivat melko yksinkertaisia, mutta suorituksista paistoi läpi se, etten ollut nähnyt koiria moneen päivään, saati sitten päässyt treenaamaan. Siksipä viikonlopun tulossaldona on surkeat kuusi hylkäystä ja yksi nolla.

Tuomarina lauantaina Leena Rantamäki-Lahtinen ja sunnuntaina Elina Hannikainen

Aloitetaan Paistin suorituksilla. Ensimmäisellä radalla oltiin molemmat hieman hukassa. Paisti sekosi kepeillä tahdissa ja itse kompuroin ratkaisevissa paikoissa. Kompuroinnin takia en ehtinyt viemään rataa niin kuin suunnittelin, enkä edes vaihtanut suunnitelmaa lennossa kuten yleensä. Tämän takia Paisti loikkasi Aalle eikä sen alla olevaan putkeen, kuten olisi pitänyt.

Toisella radalla sujuikin jo paremmin. Paisti keskittyi, ja mikä tärkeämpää, minä keskityin. Saatiin radalta nolla, jolla voitettiin koko luokka (aika 30,16/-10,84) Paistin aika oli koko kakkosluokan toisiksi nopein. Pelottaa ajatellakin mitä vauhtia tuo kakara kulkee sitten kun ollaan harjoiteltu ohjauskuviot varmaksi ja ruvetaan hakemaan parempaa motivaatiota.

Kassusta näkee kaikista selvimmin, miten viikkojen poissaolo vaikuttaa koiriin. Radoilla Kassu veti hirveetä rallia, hyppi kontakteja eikä juuri muutenkaan kuunnellut. Kaikki radat oli siis hylkyjä. No, jos en näiltä radoilta saanut muuta, niin ainakin inspiraation treenata ylösmenokontaktit oikeasti varmoiksi. Aloitettiin jo treenit Leppävedellä Sepon kuistin rappusilla. Seis-käskyllä pysähdytään etukoivet kontaktilla ja vanhalla nami-käskyllä mennään kontaktille maahan.

Vanha Santeri alkaa oikeasti olla taas takaisin. Kyllähän se vanhuus alkaa jo painaa, mutta voi vitsit, siinä on koira, joka oikeasti kulkee. Vielä kun saataisin suunta samaksi kuin itsellä :) Ja tietysti se oma suunta samaksi kuin tuomari on suunnitellut. Ensimmäiselle radalle lähdettiin kunnon raivolla ja kepeille asti menikin hyvin. En oikein tiedä mitä itse sähläsin, videolta ei näy kovinkaan hyvin, mutta kuitenkin sähläyksen vuoksi Sam suikahti vasta toiseen väliin. Korjauksen jälkeen kepit olivat nopeat, mutta mitäs sitten tapahtui?? Oikaisin putken jälkeen jonkin verran, että ehdin vaihtaa puolen. Santeri lähti putkeen, mutta kääntyi takaisin. Olin jo seuraavan esteen toisella puolella, enkä päässyt korjaamaan, joten otettiin suosiolla hylky ja varmisteltiin kontaktit. Seuraavalla radalla Santeri ei enää ohjautunutkaan niin hyvin. Aan sijasta mentiinkin putkeen, jonka jälkeen törmättiin. Kolarin jälkeen rata olikin täydellinen, vauhti oli kuin nuoren koiran.


Tänään olin koirien kanssa pitkällä lenkillä metsässä, jossa ei tule koskaan ketään vastaan. No tänäänpä tulikin. Ottaa niin päähän, kun huomasin vastaantulevat hirvikoiran niin myöhään, että Santeri oli kadottanut korvat. Ei siinä mitään, Santeri ei tehnyt mitään, Paisti ei tehnyt mitään. Kassu provosoi hirvikoiraa ja hirvikoira provosoi Kassua, enkä tiedä kumpi loppujen lopuksi kävi ensiksi päälle. Kiskaisin Kassun valjaista pois tilanteesta ja hirvikoiran omistaja otti oman koiransa. Kaikki koirat olivat kunnossa, mutta Kassu onnistui vetämään kynsillään minun housunlahkeeseen japsinkokoisen reiän ja muutaman parikymmentäsenttisen naarmun reiteen. Nyt kävely on hiukan jäykkää, mutta toivottavasti pystyn jo ensi viikonloppuna juoksemaan.

Ehkä kaikista ärsyttävintä on oikeasti se, että jos saisin koirat mukaan Asikkalaan tai pystyisin käymään koulua kotoa, olisin pystynyt hallitsemaan koirat. Kassu kyseenalaistaa minun asemaa jatkuvasti, kun en pysty tekemään sen kanssa joka päivä jotain, ja Santeri menettää korvansa hyvin helposti, jos kierrokset vähääkään nousee. Nyt täytyy taas ottaa todellinen natsikuri käyttöön viikonloppuisin. En tykkää.

Jäähyväiset ykkösluokalle

Keräsin Paistille kasan kisoja syksylle, että ehdittäisiin siirtymään kakkosiin ennen japsimestaruuksia. Kisapäivästähän olisi tullut järjettömän pitkä, jos olisin joutunut olemaan paikalla miniykkösistä medikolmosiin asti. Koko syksyn ratojen tuloksena on aina ollut jostain typerästä virheestä johtuva vitonen. Typerällä vitosella aloitettiin kisapäivä myös Orivedellä 28.8. Leena Rantamäki-Lahtisen tuomaroimana.

A-rata oli melko yksinkertainen, radalla oli muutamia ansoja, joista selvittiin. Kolmannella esteellä Paisti kuitenkin hyppäsi suoraan riman päälle, josta siis tiputusvitonen. Tulos 5, aika 37,77 /-12,23 sija 3

B-rata olikin a-rata takaperin, vain muutamia estekulmia oli muutettu. Paisti lähti radalle hirveällä kiireellä, ja ehdin jo kuvitella, että kepit epäonnistuvat, kun vauhti pääsi kiihtymään suoralla melko kovaksi. Mutta ei, Paisti selvitti kepit täydellisesti. Rataan olen melko tyytyväinen, kaarrokset olivat hirmuisen laajoja ja kontakteja ei malteta vieläkään ottaa kunnolla, mutta puhdas rata on puhdas rata. tuloksena siis 0, aika 35,23/-13,77 sija 1 ja serti

Paisti siis nousi tavoitteiden mukaisesti kakkosiin ennen japsimestaruuksia. Viime vuonna hain Oonalle viimeistä nousunollaa syksyllä samoihin aikoihin ennen rotumestaruuksia. Oonan kanssa kävi samalla lailla kuin Paistinkin kanssa: nolla tuli viimeisistä kisoista ennen mestaruuksia. Nyt täytyy keksiä keino, jolla saisin samanlaisen onnistumispaineen muihinkin kisoihin, jotta pystyisin keskittymään täydellisesti ohjaamiseen.

Toko 22.8.2010 Luopioinen

Tänään oli vuoden kolmas tokokoe Kassun kanssa. Kesäkuun jälkeen ei olla tehty mitään tokon eteen ja se kyllä näkyi loppupisteissä.

Tuomarina tänään toimi Ossi Harjula

Paikalla makaaminen 9 Kassu meni reippaasti maahan, pysyi varmasti paikallaan, vaikka yksi koira lähtikin rivistä, sekä nousi perusasentoon nopeasti. Kun poistuin, piti pientä maukunaa, samaten silloin, kun karannutta otettiin kiinni. Pistevähennys siis ääntelystä.

Seuraaminen taluttimetta 7,5 Edistää yhä, tällä kertaa vähemmän kuin yleensä.

Liikeestä maahanmeno 9 Meni maahan hieman hitaasti, pysyi kuitenkin hyvin ja nousi vasta käskystä.

Luoksetulo 5 Pysähtyi hiiitaaaasti. Äänteli.

Liikkeestä seisominen 5 Pysähtyi hitaasti, lähti mukaan, kun siirryin taakse.

Nouto 7,5 Pysyi heiton ajan, lähti hirveällä vauhdilla noutoon, mutta leikki hetken, ennen kuin toi kapulan takaisin. Ennen perusasentoon siirtymistä koitti varastaa kapulan itselleen.

Kaukot 10 Mahtavat, Kassu oli hiljaa, ei edistänyt, eikä peruuttanut.

Hyppy 5 Hyppäsi vasta toisella tai kolmannella käskyllä. Muuten hyvä

Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä pisteitä 148, II palkinto ja sija 1.

Eli tällä hetkellä suurimmat ongelmat ovat Kassun äänekäs kommentointi, sekä oma laiskuus. Kassu menisi hyvin, jos vain viitsisi treenata.  Nämä olivat tämän syksyn viimeiset tokokokeet, kun joukkuepiirinmestaruuksiin ei huolitakaan sekarotuisia. Avoimesta on kerättynä ykköstulos, joten eiköhän talven aikana pitäisi lähteä opettelemaan voittajan liikkeitä. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni, kun iästä huolimatta Kassu on edelleen kuin yksivuotias kakara, jolla riittää energiaa ja intoa tehdä töitä.

Hyvät hyllyt (15.8. Tre)

Santerin vauhti on palannut, ainakin hetkellisesti, jes.

Eli siis oltiin sunnuntaina piirinmestaruuskisoissa takkujen kentällä. Ekalla radalla Santeri varasti, en sitten ehtiny yhtään sinne, minne halusin, enkä tietenkään saanut käännettyä putken edestä hypylle, jolle olisi pitänyt. Loppu rata meni loistavasti, mutta tuloksena hyl.

Toisella radalla menikin toisin päin, olisi pitänyt mennä putkeen, mutta Santeri menikin hypylle, kun en kertonut, että käännytään. Alku rata sujui hyvin, kepeillä tuli kielto, kun en vetänyt avokulmaan tarpeeksi tiukasti. Hylky tuli sitten kolmanneksi viimeisellä esteellä.

Vaikka tuloksina olikin hylkyjä, niin en voisi olla tyytyväisempi päivään. Santeri liikkui hyvin ja innokkaasti, mutta pystyi kuitenkin suurin piirtein kuuntelemaan.

Ennen japsimestaruuksia täytyy muistutella paikallaolosta.

Ainiin, ilmoitin Paistin nyt Oriveden kisoihin 28.päivä.

Tamskin agikisat 10.8.

Edelleen kisataan ykkösissä Paistin kanssa. Johanna Nyberg oli suunnitellut melko yksinkertaisen radan, jolla oli muutamia ansoja. Paisti meni lujaa, eikä vilkuillut yhtään ansaesteitä, mutta kaarrokset oli edelleen alussa laajoja. Kepit meni oikein ja reippaasti, mutta itse varmistelin viimeisillä kepeillä sen verran, että olin myöhässä seuraavassa käännöksessä, jossa Paisti juoksi hypystä ohi. Tuloksena 5, -11,63 ja sija 3. Lisäksi Paistilla oli koko kisan nopein aika. :)

Treenit 7.8. ja Lempäälän kisat 8.8.

Lauantai 7.8.


Salmelan Jari Tampereen koiraurheilijoista kävi eilen kouluttamassa meitä rakkimäessä. Oli mukava saada taas pitkästä aikaa ulkopuolisen näkökulmaa asioihin.

Sain Jarilta hyviä vinkkejä Paistin keppiongelmaan ja Kassun ylösmenokontakteihin.

Paistillahan on ollut ongelmia jarruttaa toiseen keppien toiseen väliin. Sisään mennään oikein, mutta toiseen väliin ei enää taivutakaan. Kassulla taas on yksinkertaisesti niin pitkä askel, että ylösmenokontaktit on vaikeat.

Sunnuntai 8.8.
 
Aamusta lähdettiin ajelemaan Lempäälään, vaikka kuuma päivä vähän arveluttikin.

Me ollaan kisattu Santerin kanssa viimeksi toukokuussa, ja ensimmäiset treenit kesäkuun jälkeen olivat eilen.

Startattiin kaikilla kolmella radalla ensimmäisenä. D-radan tuomaroi Heidi Viitaniemi. Alussa oltiin vielä vähän unessa molemmat. Otin Santerin haltuun vähän liian aikasin, jonka takia radalta kielto. Tuloksena siis 5, aika oli 44,05, -5,95. Sijoitus taisi olla 10.

E-radan tuomaroi Jari Tienhaara. Rata ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta puhtaasti kuitenkin, tuloksena 0, 46,15 ja -2,85. Sijoituttiin kolmanneksi. Oltaisiin saatu serti, jos olisi ollut yksi osanottaja lisää. Ehkä ens kerralla sitten...

Tiesin jo F-radan tutustumisessa, että tästä ei tule mitään. Huittisen Anne oli tehnyt kinkkisen radan, jossa olisi pitänyt olla itse todella nopea liikkumaan. Koiran olisi pitänyt olla hyvin hallussa, mutta kuitenkin irrota. Jos Santeri on hallussa, se ei irtoa, ja jos Sam irtoaa, se ei ole hallussa, joten... Hylky tuli kolmannella esteellä. En juuri ohjannut koko radalla, ja sen kyllä huomasi.

Alotetaas nyt.

Blogi on ollut suunnitelmissa jo iät ja ajat, nyt vihdoin sain aikaiseks.

Tarkotus olis kirjottaa meidän lauman treeneistä ja kisoista, päälajina agility, siinä sivussa toko sun muut.

Kisakalenteri näyttää tällä hetkellä tältä:

8.8. Lempäälä, Santerilla kolme agirataa
10.8. Tampere, Paistilla yksi agirata
15.8. Tampere, piirinmestaruus, Santeri
22.8. Luopioinen, Kassun toko
4.-5.9. Jyväskylä, japsimestaruudet
18.9. Tokon piirinmestaruudet