tiistai 26. huhtikuuta 2011

Voi kauhistus, keinu

Tämä oli Vatun mielipide kun alettiin harjoitella kyseistä kapistusta. Valtsu on kuitenkin ihan rohkea koira ja kunhan se vain ensin tajusi, mistä laudan kiikkaus johtui, alkoi myös keinu sujua. Ensimmäisillä kerroilla kaikki oli niin kovin jännää, että jätettiin kontaktiharjoittelu pois, mutta varsin pian sekin saatiin liitettyä keinun harjoitteluun.

Nyt ollaan otettu kolmena päivänä keinun tehotreenausta, palkkana superherkkupossua. Ero sunnuntain ja tämän päivän välillä on suorastaan huima. Sunnuntaina Vattu jäi odottelemaan keinun laskemista niin lähelle keskiosaa, kun vaan mahdollista, ja lähti kontaktilta heti, jos olin vähänkin kauempana käskyttämässä. Tänään kun harjoiteltiin, Vattu haki keinua, vaikka olin itse kauempana, se tuli lähemmäs keinun päätä odottamaan laskeutumista ja otti kontaktin, vaikka olin kauempana.

Tänään harjoiteltiin hieman myös sylkkäreitä ja takaakiertoja. Aivojen olemassaolo alkaa vaikuttaa melko varmalta, sillä jälleen jo muutaman harjoituksen jälkeen käsiapuja saattoi vähentää reilusti.

Pääsiäinen Pellossa

Kassulla oli kivaa. Kassu sai haistella ihania poronjälkiä ja myyränsyömiä ojanpenkereitä, ja saipa herra jopa saalistakin - yhden ison myyrän. Herkkupala jäi tosin tällä kertaa ojanpohjalle, ettei maha olisi ollut täysi hetken päästä kisaradalla.

Kisaradoillakin oli kivaa, toisin sanottuna hylkyjä on jälleen kaksi kappaletta enemmän. Perjantain agirata oli erittäin lähellä nollaa: toiseksi viimeiseltä hypyltä matka jatkuikin yhteen ylimääräiseen putkeen viimeisen hypyn sijaan. Kassu meni kovaa - ihan liian kovaa sellaisten rotujen risteytykseksi, joita ei pitäisi kiinnostaa pätkääkään agilityrata. Kontaktit, voihan kisavarmuuden puute. Tiesin, että kontaktit ei ole täysin kisakunnossa, enkä sen takia ilmoittanutkaan Kassua kaikille radoille. Eiväthän ne olleetkaan. Ensimmäinen pysähdys, jes hyvä, toinen pysähdys ei ollutkaan enää pysähdys, vaan enemmänkin hidastus. Tassut kuitenkin osuivat kontaktille.

Lauantai, toinen rata. Hyppyrata, kovia suoria, tiukkoja käännöksiä, vääriä putken päitä ja ennen kaikkea ansaesteitä. Neljä ensimmäistä estettä oikein, sitten putken jälkeen täyskäännös kepeille. Tosin, mainitsin jo, että Kassu meni kovaa, joten yllätys, yllätys, Kassu ei kääntynytkään tiukkaa käännöstä kepeille vaan hyppäsi ansahypyn ja kääntyi vasta sitten. Keppien jälkeen hyppy ja väärä putken pää, kylläpä meni hyvin, äänikään ei kohonnut huudoksi. Sen jälkeen kaahailtiin suoraa ja pussin jälkeen taas tiukka käännös ei-linjassa olevalle hypylle. Kassulla tosin jäi suoran kaahailu päälle, joten kiellon jälkeen matka jatkui sylkkärillä, loistava irtoaminen putkeen, onnistunut jaakotus ja ansaputken ohitus. Kivaa oli, Kassulla. No, en voi myöntää ettenkö olisi ylpeä koulutukseni tuloksesta, kyllä se siitä rauhoittuu kun vain hieman vanhenee.

Paisti oli hieman muissa maailmoissa - Miska aloitti juoksun kesken reissun.

Perjantaina tuloksina hylky ja yliaikanolla. Molemmat radat olivat hyviä, hallin matto ei ollut tosin kovin pitävä ja minun myöhään ajoitetut käännöskäskyt menettivät tehoaan, kun Paisti ei uskaltanutkaan kääntyä kovin tiukasti. Totesinpa myös, että Paisti kykenee täydelliseen välistävetoon, missä ei ole senttiäkään ylimääräistä, tosin tämä välistäveto tuli kohtaan, johon se ei oikeasti kuulu. Toisen radan yliaika tuli kohdassa, jossa Paisti ei taipunutkaan käännösyritykseeni, vauhti pysähtyi ja koira katosi, aikaa meni hetki jos toinen.

Lauantaina jälleen molemmat radat olivat hyviä, ensimmäisen radan hylky tuli vain siitä, että jäin seisoskelemaan silloin, kun olisi pitänyt juosta. En siis ehtinyt tekemään putken jälkeen persjättöä, minkä suunnittelin, enkä saanut Paistia kääntymään välistävetoon. Höh, eilen tuli täydellinen välistäveto, koska olin myöhässä, nyt samantyyppisessä kohdassa tuli hylky, koska en saanut tehtyä välistävetoa, vaikka olin myöhässä. Hyppyradalla oli kauneusvirheitä, omaa varmistelua ja huolimattomuutta lähinnä. Virheetöntä rataa lähes loppuun asti, viimeiseltä putkelta kielto, en tainnut käskeä mitään, juoksin vain ja oletin. Aikakin olisi riittänyt; kiellon kanssa jäätiin viitisen sekuntia ihanneajan alapuolelle.

Laitan muutamia kuvia reissusta, kun saan ne purettua koneelle.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Vanha ja viisas

Tai ainakin vanha, Santeri 10 vuotta.

Santeri on mieleltään yhä edelleen pieni pentu. Agiradalla virtaa riittää muutamalle muullekin. Ainoat vanhenemisen merkit alkavat näkyä silmissä: Sam ei näe enää kaikkea niin tarkasti kuin ennen ja ohjaamisessa saa olla tarkkana, ettei tule liian tiukkoja kulmia ja näin ollen esteisiin törmäämisiä.

Tässä vielä tyylinäyte Santerin agilityuran alkuajoilta useiden vuosien takaa:

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Päivänpaisti

Tästä pienestä pallosta...:
...on kasvanut tällainen iso pallo:
Lauman kakara jatkaa aikuistumistaan, ja tänään onkin aika luovuttaa kakaran titteli sellaiselle, jolle se todella sopii.

Paisti saa hepuleita, innostuu aina leikkimään yksinään pienellä risulla ja on muutenkin varsin nuorekas, kuten vielä kuuluukin. Kuitenkin viimeisen reilun puolen vuoden aikana Paistista on kasvanut oikea koira, eikä se ole enää pelkkä Santerin kynnysmatto. Kun otin Paistin mukaan Asikkalaan en osannut kuvitellakaan kuinka paljon se tulisi muuttamaan Paistia. Ainoana koirana Paistin itseluottamus kasvoi varsin mittaviin ulottuvuuksiin, jopa sellaisiin mittoihin, että jopa minun sanaani uskalletaan kyseenalaistaa aika ajoin. Ylpeänä voin kuitenkin sanoa, että luonteeltaan se on kuitenkin edelleen varsin fiksu otus.

Tänään siis toivotamme Paistille hyvää 3-vuotispäivää.