tiistai 29. lokakuuta 2013

186 p.

27.10. ajeltiin Orivedelle luonnetestiin Vatun (ja harrastuskavereiden koirien) kanssa. Tuomareina tässä koitoksessa toimi Irene Puputti ja Marco Vuorisalo. Vattu oli viikonlopun viimeinen koira ja siinä vaiheessa päivää jo varsin kypsä autossa odotteluun, ainakin äänestä päätellen. Testiin kävellessä kuulin huvittuneen kuuloista ääntä tuomareiden suunnalta. Minkä sille voi, hurja ja vaarallisen oloinen koirahan tuo on.

Leikkiminen - keppi ei ollut kovin kiva, kyllä sen suuhun pystyi silti ottamaan. Seuraava lelu, patukka ei ollut sen mukavampi, mutta solmuletin Vattu jo kelpuutti ja repikin ihan mukavasti tuomarin kanssa.

Kelkka - Ensin Vattu oli omissa ajatuksissaan, eikä huomannut lähestyvää vekotinta heti. Nähtyään sen, alkoi haukku. Melko lähelle kelkka pääsi niin, että Vattu tyytyi olemaan joko vierellä tai ihan takanani. Pari viimeistä metriä Vattu koitti päästä kauemmaksi kelkasta. Pysähtymisen jälkeen Vatulla meni hetki aikaa ennen kuin kävi haistelemassa - tätä ensimmäistä haistelua tuomarit eivät huomanneet vaan laittoivat minut kiertämään myös toiselle puolen, jossa Vattu kävi tutustumaan enemmän. Häntä ei laskenut koko osion aikana.

Hyökkäys - Vattu haukkui edessäni kunnes tuomari oli muutaman metrin päässä. Silloin Vattu siirtyi hieman taakseni ja jatkoi räkytystään sieltä. Kun hyökkääjä poistui, Vattu siirtyi takaisin eteeni. Toisella, ystävällisellä lähestymisellä siirtyi taas taakseni, mutta tunki heti tuomarin syliin, kun alkoi kuulumaan mukavia sanoja. Vattu lähti ongelmitta tuomarin matkaan. Tässä osiossa häntä laski - kun koira pelästyi perässä tulevaa hihnaa luoksetulon aikana.

Yllätys ja tynnyri - Meinasin liukastua juuri ennen sateenvarjoa. Varjon auettua Vattu loikkasi taaksepäin kiljahduksen kera. Pari kertaa vilkaisi taakseen, mutta jatkoi matkaa nätisti. Paluussa meni nurkan taakse ennen minua ja ihan seinän viertä. Tynnyriä vilkaisi ja väisti alta pois, ei muuta reaktiota.

Pimeä huone - Vattu hengaili tuomareiden kanssa hetken ja tutki huoneen "väärää puolta", kunnes sai hajun ja tuli nenä pystyssä luokseni. Tuomarit sanoivat, että pennun suoritus pimeässä huoneessa taisi olla viikonlopun paras.

Seinähyökkäys - haukkui taas paikallaan melko pitkään. Vähän koitti peruuttaa, kun tuomari tuli lähemmäksi. Viimeinen ilme videolla ennen hyökkäyksen loppua oli sellainen "et anna vaihtoehtoa, kohta saatan suuttua". Hyökkääjä oli taas kiva, kun tuli silittelemään. Vattu ei vaikuttanut hirveän ahdistuneelta, kun palasin takaisin: odotti rapsutukset loppuun ja tuli sitten katsomaan minua.

Laukaukset - Ei reaktiota

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton (kuulemma lähellä +2, olisi pitänyt puolustaa itseään aavistus pidempään)
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +2 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Hyväksytty, 186 pistettä

Tuomareiden sanoin, Vattu oli mukana huvipuistomeiningillä, ei mikään tuntunut vaikuttavan. Häntä ylhäällä koko ajan. Vattu oli kuulemma positiivinen yllätys asenteensa ja hiljaisuutensa kanssa. Tämä oli hauska kokemus.

torstai 24. lokakuuta 2013

Vire katossa Lahdessa

19.10. kisattiin Paistin kanssa Lahdessa Henri Luomalan radalla. Paisti meni koko päivän hienosti ja asenteella.

Ensimmäisen radan mokasin minä. Typerästi hidastin vauhtini keppien lopussa enkä tasaisesti koko keppien aikana. Paisti lopetti pujottelun siihen ja korjauksen takia olin väärässä paikassa ja väärässä asennossa jatkoa varten ja Paisti hyppäsi väärälle esteelle. Loppurata oli hyvä.



Toiselta radalta tuli nolla (viimeinen SM-mallinen) aikaan 39,10 (-8,9), sijoitus 6. Sinänsä typerä nolla, koska olisin pystynyt paljon parempaan. Heti alussa peitin keppien sisäänmenon ja Paisti kiersi pidemmän reitin kuin oli tarpeen. Puomin jälkeisessä käännöksessä en hakenut putken päästä vaan huutelin kauempaa, mikä pidensi kaarta siinä vaiheessa. Paisti ei pysähtynyt A:n kontaktille, joten seuraavassa ohjauksessa jättäydyin jälkeen ja lopetin ohjaamisenkin. Loppusuora meni hienosti!

No, nolla se oli kuitenkin, mutta parannettavaa jäi melkoisesti. Noista kolmesta mainitsemastani kohdasta olisi saanut kepeästi useita sekunteja lisää pois.



Kolmas rata oli huomattavasti parempi kuin keskimmäinen. Paisti kulki hienosti ja minä ohjasin hienosti. Unohdetaan alussa pieni kierros A-esteelle päin, radalla tilanne tosin näytti pahemmalta kuin videolla. Paisti pysähtyi A:n kontaktille, tosin vaihtoehdot olivat vähissä kun seisoin edessä. Puomilla taas jäin liian lähelle puomin päätä varmistelemaan, vaikka olisi pitänyt olla edempänä. Ei Paisti voi tehdä oikein, jos en luota siihen, että se niin tekee. Pysähdys ei ollut kovin hyvä ja koska olin väärässä kohtaa en saanut Paistia kääntymään hieman vaikeammassa kulmassa olleelle hypylle. Hylky tuli, mutta rata oli hyvä.


maanantai 14. lokakuuta 2013

Kouvola 12.10.

12.10. aamulla startattiin Paistin kanssa kohti Kouvolaa ja Johanna Nybergin hyppyrataa sekä Allan Mattssonin agiratoja.

Päivä alkoi hyppyradalla, joka oli suoraviivainen, mutta ansat olivat uponneet siihenkin. Maksit etenkin juoksivat niihin. Paisti ei. Rata oli oikein hieno ja virheetön, tapamme mukaan käännöksiin jäi varaa, mutta se nyt ei yllätä enää ketään. Tulos 0 aikaan 33,81 (-6,19), sijoitus 2. sekä SERT-H!!!

Nyt on sekin tili avattu ja tavoite täytetty. Ehkä Paistista sittenkin tulee joskus myös hyppyvalio; jotenkin sitä on ajatellut, että nuo hyppysertit karkaa kyllä taatusti käsistä aina. Mutta jos yksi jää hyppysiin, niin miksei loputkin? Eihän Paisti ole vielä edes ikäloppu, enemmänkin uransa huipulla.


Toinen rata oli sekin miellyttävä muutamine mietinnänaiheineen. Että mä sitten inhoon välistävetoja, ne ei onnistu koskaan nätisti! Onneksi niitä ei ollut kuin yksi ja sekin selvitettiin. Tämä rata lopeteltiin samankailtaisella rivillä kuin edellinenkin, eli  0, aika 36,61 (-3,39), sijoitus 2. Voittajakin oli sama kuin edellisellä. Ja kun taas keräillään noita nollia, niin mainittakoon, että nämä olivat numerot 5 ja 6. Yhtä vailla valmis, kenties ensi viikonloppuna?


No niin, taisin jo paljastaa, ettei keskittyminen riittänyt kolmanteen nollaan. Viimeinen rata pilaantui heti toisella esteellä, kun en kääntänyt Paistia riittävästi. Siispä yksi kieltäytyminen. Muuten rata meni ihan siististi lopun A-esteelle asti. Ajattelin, että käännynpä kunnolla vahvistamaan pysähdystä, kerta virheitä on jo alla. Paistipa ei tällä kertaa pysähtynyt kunnolla vaan jatkoi jo matkaansa kun vasta suunnittelin menosuuntaan kääntymistä. Yksi hyppy jäi suoralla välistä ja tämä rata hylkääntyi.

Painelimme suoraan sisätiloihin harjoittelemaan keinulla kontaktia, vaikkei siitä kisatilanteessa mitään hyötyä olekaan. Tulipahan kiusattua.


Vielä ensi viikonloppu olisi pyhitetty ykköskoiralle, sen jälkeen olisi hetkeksi tarkoitus vaihtaa pentupuolelle. Lähiaikoina olisi tarjolla Vatulle niin agikisaa kuin luonnetestiäkin, jonka tuloksesta ei ole pienintäkään ennakkokäsitystä (toisin kuin Paistin MH - silloin tiesin tasan tarkkaan mitä koira tekee milloinkin. Vattu on vähän erilainen, se saattaa samassa tilanteessa toimia joka kerta eri tavalla)

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Yllättävä onnistunut ohitus

Kun tein päätöksen kouluttaa valkoiset kulkemaan vapaana lenkit myös paikoissa, joissa liikkuu muita, ajattelin, että kaikki muu onnistuu vapaana, mutta hevosten tullessa kohdalle laitan koirat kiinni. Ei sen takia etteikö sekin tulisi "onnistumaan", vaan hevosten ja ratsastajien takia.

Pitkään päästiin ilman tätä kohtaamista, mutta tänään se tapahtui. Oli jo hämärtämässä ja käännyin risteyksetä kotia kohti. Tien päästä kuului tömpstömpstömpstömpstöms. Kolme islanninhevosta ratsastajineen lähestyi melkoisen reippaasti. Päässä ehti pyörähtää, hevosia, kohdalla kohta, koirat kiinni. Mutta ei siinä ehtinyt lopulta muuta kuin istuttaa Paistin reunaan, ottaa Kassun lyhyelle ja Vattu rapsuteltavaksi kun hevoset olivat melkein kohdalla. Ilmeisesti ratsastajat eivät havainneet meitä heti, kun tulivat koko tienleveydeltä niinkin lähelle. Siirtyivät kyllä toiseen laitaan ja hidastivat meidän kohdalla käyntiin.

Ei koiria hevoset kiinnostaneet. Kassu kitisi pysähdystä kesken kotimatkan, ruoan saantihan siinä viivästyy. Vattu ja Paisti toljottivat minua vähän kummissaan. Taisin käyttäytyä hieman kummasti niiden mielestä, eihän me koskaan pysähdytä vastaantulijoiden takia. Hevosten mentyä ohitse jatkettiin matkaa, eikä Vattu edes vilkaissut taakse. Pentukin osaa yllättää välillä, se ei ole kovin useasti nähnyt hevosia ja niinä kertoina ne on olleet varsin kummia otuksia Vatun mielestä.

Nyt ei tarvitse jännittää sitäkään, ei tule taatusti myöhemminkään ongelmia - toivottavasti ehtisin kuitenkin seuraavalla kertaa ottaa valkoiset hihnaan.