sunnuntai 30. elokuuta 2015

Tauko

Nyt on aika laittaa blogi pois päiväjärjestyksestä, ainakin toistaiseksi. Videot on ladattuna youtubeen päivityksiä varten, päässä on ideoita kirjoituksista, mutta mikään ei pääse pihalle paksusta kallosta. Pelkkä ajatuskin ideoiden ylös rustaamisesta tuntuu vastenmieliseltä.

Ehkä jossain vaiheessa palaan asiaan ja tuotan tekstiä muiden luettavaksi, siihen asti: näkemiin.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

17.5. Takut

Toukokuun puolessavälissä käytiin hakemassa kisarutiinia Tampereelta Kari Jalosen radoilta.

Ensimmäisellä radalla minulla oli vähän ajoitusongelmia, mistä johtuen tuli melko rumia kaarroksia.
Radalla sattui myös meille harvinainen tapaus: kielto, josta ei seurannut hylkyä. Oletin Paistin irtoavan putkeen ja lähdin jatkamaan matkaani. Radalta tulokseksi tuli 5 aikaan 43,26 (etenmä 3,81m/s, -2,74) Sijoitus 9.




Samaisella radalla Vatulle iski taas keppien epäröinti, josta kielto. Radan loppupuolella ohjasin Vattua puomin alla olleeseen putkeen reilusti sivusta, jottei se olisi karannut kontaktiesteelle. Sivuunohjaamisen seurauksena Vattu bongasikin radan laidalla muiden esteiden takana olleen A-esteen ja lähti sitä kohden juuri sen verran, että kentän rajat tulivat vastaan. Rata siis hylkääntyi.


Toisella radalla alettiin löytää yhteinen sävel, kääntymiset sujuivat paljon nätimmin, eikä Paistin tarvinnut kysellä ihan hirveästi mihin ollaan menossa. Tuloksena radalta 0 aikaan 35,62 ( -4,38 4,07m/s) sijoitus 4. Tulosten valossakin rata meni hyvin, yhden käännöksen Paisti luki väärään suuntaan ja kiersi esteen pitempää tietä, jolloin aikaakin kului hieman enemmän. Ilman tätä oltaisiin saatettu sijoittua korkeamminkin, sillä seuraavaan sijaan oli matkaa vajaa kaksi sekuntia.


Vattu lukitsi toisella radalla puomin yhtä estettä liian aikaisin, vaikka ohjaaja kovasti puhuikin ja yritti vienosti ohjatakin toisaalle. Alun hylkääntymisen jälkeen minusta alkoi tuntua, kuin käsissä olisi väärä koira. Ikään kuin Vatun päässä olisi naksahtanut palaset kohdilleen: tämä on se sama juttu mitä tehdään aina omalla treenikentälläkin. Se liikkui nopeaan ja teki takanaleikkauksia ja esteidenhakuja kuin vanha konkari. Videolta katsottuna (aikaa en ole vilkuillut, vain omaa liikettä) näyttää, kuin meno olisi nopsempaa kuin Paistin kanssa.


tiistai 26. toukokuuta 2015

Japsimestaruudet 9.5.15

Toukokuun alussa kisasimme japsimestaruuksista Jyväskylässä Sisko Pulkkisen radoilla.

Paisti lähti ensimmäiselle radalle muurahaisia housuissaan, Paistin taulukon mukaan aivan kierroksilla. Vauhti oli sen mukaista, korvat pysyivät silti hyvin kyydissä. Melkein jo lopussa luulin tekeväni valssia, Paisti luki toisin (tosin videolta näkee, että Paisti teki juuri niinkuin ohjasinkin). Jäin hetkeksi miettimään pysynkö suunnitelmassani vai ohjaanko esteen toiselta puolen. Se hetki kesti liian kauan, sillä Paisti ratkaisi tilanteen hyppäämällä esteen uudelleen. Tuloksena siis hyl.



Vattukin oli jotenkin epätyypillinen odotellessa. Radalla oli hyvinkin tyypillistä Vattua: Vattu oli menossa puomille, mutta välissä olisi ollut putki. Vattu siis tuli putkelle viistosti ja päätti hypätä sen päälle keikkumaan. Puomin jälkeen oli taas putki, josta Vattu niin ikään juoksi ohitse moikkaamaan numerolappua ja sen jälkeen löysin koiran keikkumasta taas putken päältä. Seuraavaan putkeen Vattu irtosi hieman turhankin hyvin, sillä se olisi kuulunut suorittaa toiseen suuntaan. Hylätty rata siis tämäkin.

Sitä tuntee itsensä välillä kovin huonoksi kouluttajaksi ja ohjaajaksi, kun ei osaa ohjata epävarmaa koiraa sen vaatimalla tavalla tai kun ei aina tiedä missä se ongelma sillä kertaa on. Treeniä treeniä.


Toiselle radalle lähdin nollankuvat silmissä. Ilmeisesti onnistuin jakamaan näkemykseni ohjauksen kautta myös koiralle, sillä tällä radalla ei virhepisteisiin johtavia mokia tullut. Aikaa radalla kulutettiin 41,74 ja sillä päästiin sijalle 5. Näillä tuloksilla Paisti nappasi japsimestaruuksien toisen sijan.


Vattukin sai osansa nollankuvista. Sen kohdalla aika vaan ei ihan riittänyt, yliaikaa tuli 0,22 (muistaakseni, tuloksia ei ole netissä, eikä lappujakaan ole enää tallella). Sen olisi saanut otettua takaisin monessa paikkaa, helpoiten ehkä puomia edeltävällä putkella. Vattu oli siis sen ihan pienen hetken menossa puomille väärään aikaan. Vatun tulokset riittivät mestaruuksien kolmanteen sijaan.

maanantai 11. toukokuuta 2015

2xHYL, 2x0

Oletko koskaan kuullut ohjaajasta, joka tekee yhdellä kisaradalla kahden koiran kanssa identtiset virheet? Kohta ainakin olet.

Tämän vuoden kisaamiset aloitettiin Hattulassa 25.4. Ensimmäisenä radalle pääsi Paisti. Keppien jälkeen Paisti ajautui hypyn väärälle puolelle huonon hartialinjani seurauksena. Hetkeä myöhemmin tuli kielto putkelta ja Paisti ratkaisi tilanteen hyppäämällä puomille. Kerran jos toisenkin. Huvittavaksi tämän hylkyjen riemuradan tekee, ettei sihteeri ollut merkannut moista lappuun, vaan tuloslistassa meidän kohdalla lukee nolla, 3,22 sekunnin yliajalla. Menin toimistoon valittamaan ja pyytämään hylkyä meille, mutta tuloksiin jäi silti tuo yliaikanolla.


Toisena radalle pääsi Vattu. Keppien jälkeen Vattu ajautui hypyn väärälle puolelle huonon hartialinjani seurauksena. Hetkeä myöhemmin tuli kielto putkelta ja Vattu ratkaisi tilanteen hyppäämällä puomille. Kerran jos toisenkin. Huvittavaksi tämän radan tekee se, kuinka samanlainen se oli Paistin rataan verrattuna.


Toinen rata oli kuvitelmistani huolimatta myös agilityrata. Eipä tuo menoa haitannut. Paisti taas ekana radalle. Pidemmittä puheitta, tältä radalta saatiin oikeastikin nolla. Miinusta tuli -5,06 etenemällä 4,06 ja päästiin sijalle 6.


Vatun toinen rata ei ollut aivan niin identtinen edelliseen verrattuna, mutta likellä kuitenkin. Puomin jälkeen oltiin hetki menossa eri suuntiin, mutta löydettiin kuitenkin samalle kartalle. Vatulle myös nolla  (-2,69  3,82m/s sij. 8)


maanantai 30. maaliskuuta 2015

Rähinä ja puhina

Pikainen päivitys liittyen erityisesti Vatun rähinöintiin, mutta kenties myös muuhunkin.

Lähtötilannehan oli vuodenvaihteessa se, että käyttäytyminen toisia koiria kohtaan oli muuttunut puhinasta ja tietyille koirille murisemisesta lähes kaikille "rähisemiseen". Enää ei ollut väliä sillä, oliko vastaantuleva ystävällinen, väliinpitämätön, jännittynyt vai rähisevä. Eikä sillä, minkä kokoinen tai näköinen tämä oli.

Ensimmäinen johtopäätökseni oli se, että lisääntynyt hihnalenkkeily oli huonontanut otettani koiriin, eivätkä ne olleet enää niin hyvin hallussa. Tästä pohdinnasta seurannut korjaustoimenpide oli alkaa kuljettaa koiria uudelleen vapaana myös muualla kuin metsässä. Annoin koirien kulkea vapaana, mutta käskyn alla tiettyjä tiepätkiä, ensin silloin kun ei ollut ketään näkyvissä. Siihen lisäsin pelkkien ihmisten ohituksen vapaana. Jokunen kerta on nyt tullut vastaan myös koiria, jolloin olen varmuuden maksimoimiseksi ottanut koirat vielä tiukempaan haltuun jo hyvissä ajoin ja vastaantulijan lähestyessä istuttanut ne maahan. Ollaankohan me nyt päästy kerran tai kahdesti ohittamaan vapaana toinen koirakko pysähtymättä.

Ilmeisesti johtopäätökseni oli hyvin pitkälti oikeansuuntainen, sillä tällä hetkellä tilanne on se, että rähinää kuuluu harvoin, pelkkää puhinaa ja huohotusta huomattavasti enemmän kuin muutama kuukausi sitten. Vielä on matkaa täysin rentoihin ohituksiin, mutta hyvässä vauhdissa ollaan.


Muilta osin elämä on tänäkin vuonna jatkunut samoilla urilla - lenkkeillään, käydään treeneissä, kotiharjoitellaan harvakseltaan (vaikka pitäisi enemmänkin)... Treeneissä tuntuu, että molemmat ovat menneet eteenpäin. Minäkin olen taas oppinut ties kuinka monetta kertaa samat asiat: kuinka käännöksen ajoittaminen vaikuttaa kaarrosten laajuuteen, kuinka Vattu ei irtoa samalla lailla kuin Paisti, kuinka omaa kuntoa täytyisi taas alkaa kehittämään...

Vattu on ihan täpinöissään koko treenipaikasta, se on ryntäämässä ovelle ja suoraan kentälle heti, jos antaa yhtään löysää. Esteet se menee hienosti ja rohkeasti, eteneminen on paljon varmempaa ja irtoamistakin tapahtuu aina välillä upeasti.

Paisti taas on ottanut paikan "helppona ohjattavana". Treenit sujuvat hienosti niin kauan kun muistan mitä olen tekemässä ja jaksan ohjata samalla kun juoksen. Hyvin pienillä muutoksilla olen saanut kaarrokset taas kohtuullisiksi ja vauhdin tasaisemmaksi. Paistin tekemisintoon toki vaikuttaa myös se, että treenaan Vatun kanssa ensiksi, jolloin Paisti joutuu katselemaan kehän laidalta ja keräämään painetta kattilaan. Kuten myös se, että olen jo oppinut Vatun kanssa mikä toimii ja mikä ei. Vaikka Vattua täytyy ohjata ja viedä enemmän, ovat ne kuitenkin melko samanlaiset: saman ohjauksen pystyy tekemään molemmille, Paistille vain hieman kauempaa kuin Vatulle.



Helmikuussa sain muistutuksen Paistin siltakammosta. Paisti siis kammoksuu siltoja, joiden alla on vettä. Tien yli menevät sillat eivät ole kamalia ja ne voidaan ylittää ihan reunassa. Olimme viikonloppureissulla Kotkassa ja kävimme Kotkansaaressa kävelyllä. Siellä ylitimme yhden ruuhkaisan sillan: oli laskiaissunnuntai ja liikenteessä oli autoja, lapsia, koiria... Paisti meni lähestulkoon paniikkiin sillalla, ja riuhtoi itseään keskelle siltaa, vaikka tilaa ei olisi ollut. Tapahtuneen jälkeen kotona ylitimme sitä ainoaa veden yli kulkevaa siltaa. Paisti ei reagoinut mitenkään.

Samaisella reissulla tapahtui myös mielenkiintoinen tilanne. Olimme aamulenkillä Karhunvuoressa ja juuri menossa metsikköön. Koirat olivat vielä kiinni, kun pusikosta niskaan ryntäsi pari bordercollieta ja yksi groenendael. Ne eivät tehneet muuta, kuin tulivat hieman jäykähkösti hännät pystyssä haistelemaan, jonka jälkeen poistuivat omistajansa luokse. Molemmat omista pysyivät tilanteeseen nähden rentoina lähellä minua ja katsoivat koiria "ei voisi vähempää kiinnostaa"-ilmeellä, vaikka itseä vähän jännittikin miten erityisesti Vattu reagoi.
Lenkin jatkuessa saavuimme taas hihnalenkkeilyä vaativalle alueelle ja ohitimme koirapuiston, jossa oli pari bokseria leikkimässä. Huomatessaan meidät ne tulivat aidan viereen seuraamaan meidän kulkua. Tästä sen sijaan Vattu sai rähinäkohtauksen. Ehkä edellisen tilanteen hallinta oli vienyt mehut ja nyt se ei enää kyennyt hillitsemään suustaan pääseviä sanoja.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Leuka rintaan ja kohti uusia...

...haasteita.

Viime vuoden tavoitteet olivat pitkälti treenien puolella: halusin päästä ylipäänsä eteenpäin, kisamenestyksestä huolimatta.

Paisti osallistui SM-kisoihin (hyl), keräsi seuraavan vuoden SM-nollat kasaan ja sai kuin saikin hyppysertin numero 2. Sen lisäksi tehtiin meille ennätyksellinen seitsemän nollan putki, johon mahtui kaksi tuplanollaa sekä yksi triplanolla. Treenipuolella sain oivalluksia ja jatkossa yritän pitää niistä oivalluksista kovasti kiinni.

Paisti täyttää keväällä seitsemän vuotta ja alkaa kohta siis olla kisauransa ehtoopuolella. Takana viisi vuotta kisaamista - edessä hieman vähemmän. Paistin kanssa on huomannut eri lailla kuin Kassun ja Santerin kanssa, että tässä lajissa ei voi olla koskaan valmis. Paisti on hyvä koira, enkä minäkään nyt ihan surkea ohjaaja ole, mutta silti jatkuvasti löytyy kehitettävää (heh, ne samat asiat vuodesta toiseen) ja aina oppii uutta lajista, koirasta ja itsestään.

Vuonna 2015 me Paistin kanssa
  • Hyppyvalioidumme
  • Osallistumme SM-kisoihin ja saamme piru vie sen nollan sieltä!
  • Käymme omaehtoista uimakoulua
  • Kuntoilemme

Vattu nousi kaiken takeltelun jälkimainingeissa kolmosiin ja sai jopa ensimmäisen nollansa. SM-kisoihin koirasta ei vielä ole, vaikka se ihmeen kaupalla saisikin nollat kasaan, joten se tavoite viime vuodelta unohdettiin kokonaan. Yksi näyttelykäyntikin vuoteen mahtui (EH). Tärkein asia Vatun vuodessa oli itsevarmuuden saaminen ja pakko myöntää, että sillä saralla edistyttiin kovasti, vaikka työtä on vielä tehtävä.

Vuonna 2015 Vattu
  • Saa lisää varmuutta agilityssä, niin treeneissä kuin kisoissakin
  • Käy omaehtoista uimakoulua
  • Kuntoilee
  • Lopettaa kovalla vauhdilla kasvattamansa koirainhon

Minä itse kuntoilen ja pidän suhteeni koiriin hyvänä.