Mikkelissä 21.9.14

Kun tämän vuoden tulostilasto vaikutti paranevan kertaheitolla yhden kisapäivän aikana, päätettiin uskaltautua naamannäyttöön myös kaukomaille. Kisamatkan päämääränä oli tällä kertaa Mikkeli, jossa käsiään tuomitsevasti heilautteli Sari Mikkilä. Näissä radoissa oli yhtälailla sellaista jouhevuutta ja samalla haastavuutta, kuin Nokiallakin.

Ensimmäisellä radalla Paisti suikautteli verrattain reippaan suorituksen. Koirasta ei löydy mitään sanottavaa, ohjaaja sekoili hieman, mutta mitäpä Paisti siitä häiriintyisi? Tulos 0, aika 38,64 (-2,36, etenemä 3,86 m/s), sijoitus 9.

Ensimmäiselle radalle pääsi myös junioriosasto. Vattu hylkäytti meidät jo toisella esteellä, kun käteentulo tuntui niin kaukaiselta ajatukselta. Muuten rata sujui melko rohkeasti ja paikoitellen melkein jopa treenivauhdillakin.

Toinen rata oli myös agilityrata. Ei siitäkään paljoa sanottavaa ole. Tulos 0 aikaan 41,54 ( -6,46, etenemä 4,21), sijoitus 4.

Viimeisenä ratana hyppis, jolla näkyin jo ohjaajan ja koiran hieman keskeneräiseksi jäänyt kuntokuuri. Hyvien ratojen pilaaminen turhalla analysoinnilla ei nyt innosta, joten sanotaan suoraan: me tehtiin TRIPLANOLLA! (0, aika 37,21, - 4,79, etenemä 4,09, sijoitus 4.) Siis 5/7 SM-nollasta on jo taskussa, vaikka kieltämättä ehdin jo elokuun puolella manailla, ettei varmaan saada nollia lainkaan kasaan ensi vuoden kisoihin. Paisti toimii nyt hyvin. Kuntoilemaan päästään toki molemmat, mutta agility kulkee selkeästi ilmankin. Seuraavaksi vuorossa japsimestaruudet, joissa Vatunkin olisi tarkoitus juosta kokonaista kaksi rataa, jännittävä nähdä mitä käy.

Piirinmestaruudet Nokialla 7.9.14

Kauheaa, miten jälkeenjäänyttä tämä minun kirjoitteluni taas on. Videotkin on ollut ladattuina nettiin jo ikuisuuden, mutta tekstiä ei synny sitten millään. Samaa oli nähtävissä myös koulutehtävien kanssa: ideoita ja tietoa löytyisi muillekin, mutta teksti on tönkköä ja tylsää. Piti oikein palautteeseen ja itsearvioon kirjoittaa, kuinka tekstin laatu hävettää. Mutta se siitä, nyt asiaan.

Kuukausi takaperin 7.9. kisattiin Pohjois-Hämeen piirinmestaruuksista Nokialla. Ensimmäinen rataantutustuminen oli 8:00, oli kylmää ja sumuista. Tuomarina oli Anders Virtanen, jonka radoista tykkään kerta toisensa jälkeen enemmän.

Ensimmäisenä oli hyppyrata, joka vaikutti alkuun hieman haastavalta, mutta pidempään katsottuna totesin, että tämä on ihan mahtava rata. Niinhän se olikin, vauhtia lukuunottamatta. Paisti kääntyi juuri niinkuin ohjasin, teki kaiken niinkuin piti! Tulos 0, aika 37,43 (-3,57, etenemä 4,06m/s), sijoitus jaettu seitsemäs sija. Etenemästä pääteltynä vauhti ei ollut ihan niin tahmea, kuin miltä tuntui, mutta kyllä me hitaasti mentiin. Totesin radan ulkopuolella, ettei Paisti oikein halua juosta, mutta hieroin sen auki seuraavaa rataa odotellessa. Se kyllä piristi otusta, joten uskalsin seuraavalle radallekin lähteä "katsotaan"-mielentilassa.

Agirata oli ihan yhtä mahtava rata - niin profiililtaan kuin suoritukseltaankin. Yksi pitkittynyt käännös, joka johtui täysin myöhässä olevasta ohjauksesta. Tuloksena niin ikään 0 aikaan 48,75 (-1,25, etenemä 3,61m/s), sijoitus 13. Näiden ratojen yhteistuloksella pääsimme piirinmestaruuskisassa sijalle 6. Meitin ennätys! SM-nollatilikin avattiin ja tuplanollavaatimus tuli täytettyä.

Hidashan se oli, tällä radalla myös etenemänkin puolesta. Paljastui se syykin, kun kankusta löytyi mätivä paise. Ennin lääkäripalvelusta diagnoosiksi arvottiin ampiaisenpisto, josta kiinnijäänyt piikki piti poistaa vihertävällä mönjällä. Parin päivän hoidon jälkeen koira oli loppujakin kunnossa.