tiistai 13. maaliskuuta 2012

Nytkö se alkaa, lähtölaskenta?

Koska töissä ehtii aina ajatella kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, iski tajuntaani eilisessä auringonpaisteessa, että se on kevät. Kevät tarkoittaa sitä, että kohta on kesä. Se taas tarkoittaa sitä, että kohta on SM-kisat. Aikalailla  tasan kolmen kuukauden päästä pitäisi olla paletti kasassa.

Paisti ei ole parhaimmassa kunnossaan tällä hetkellä. Se taas vaikuttaa nopeuteen ja nopeus vaikuttaa minuun. Tämä on asia on kohtuullisen helppo korjata, eikä vielä kannata kiirehtiä, tai ehdin hoitaa asiat niin, että kunto alkaa jo laskea ennen näytön paikkaa.

Minä en todellakaan ole parhaimmassa kunnossani tällä hetkellä. Tämäkin on korjattavissa, mutta työtä on jokseenkin enemmän kuin Paistin kanssa. Kestävyyskunto on kohtuullinen, mutta nopeat juoksusuoritukset ei vain onnistu. Kohta pääsee onneksi juoksemaan, tiet on jo osittain sulia. Kolme kuukautta on sen verran pitkä aika, että ehdin tekemään vaikka mitä, mutta kuitenkin niin lyhyt, että takaraivossa jyskyttäessään se motivoi rääkkäämään itseä esimerkiksi kestoinhokillani, kuntopyörällä.

Kunnonkohotuksen lisäksi on pieniä muitakin keskeneräisiä asioita, mm. itsenäiset kontaktit ja pienemmät kaaret. Nopeuttakaan ei ole koskaan liikaa.

SM-valmistautumisen lisäksi olen ajatellut käyttää nuorisoa näyttelyssä tai parissa. Täytyisi siis opettaa jonkinlaista kehäkäyttäytymistäkin. Eiköhän näiden operaatioiden parissa saa kevään kulumaan mukavasti.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Agilityhehkutusta

Tänään oli jälleen treenit Lempäälässä. Tällä kertaa vetäjänä oli tuntemattomaksi jäänyt mies.

Olin ajoissa paikalla ja syystä x sain ohjattavakseni myös australiankelpie Konstan. Myönnettäköön, etten ole ollut kovin vakuuttunut Konstan tähänastisista suorituksista, enkä odottanut, että radasta tulisi yhtään mitään. Mutta Konstahan meni hyvin. Kouluttaja jaksoi muistuttaa monesti käsien asennosta, liikkeen suunnasta ja ennen kaikkea kaiken oikea-aikaisuudesta. Olin totaalisen myöhässä ja tein vääränlaisia liikkeitä, mutta kun kärsivällisesti jaksoin yrittää ja yrittää kerran toisensa jälkeen, onnistuin. Olen niin tyytyväinen Konstaan, joka meni koko radan, mutta ennen kaikkea itseeni. Niin pieniä asioita, johon ei ole ennen kiinnitetty samalla lailla huomiota, ja muutos koirassa oli valtaisa.

Paistin kanssa mentiin hieman pidempää rataa. Aluksi kaarrokset olivat valtavia, mutta jälleen kerran pienillä asioilla saimme ne pienenemään. Täysin tyytyväinen suoritukseen en ollut, sillä Paisti ehti hieman väsähtää, ennen kuin todella tajusin, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Käsiä pitäisi laskea alemmas, omaa liikettä ja ennakointia pitäisi lisätä. Kaiken kaikkiaan hyvä harjoitus myös Paistille.

Mukana oli myös Vattu. Vatun kanssa mentiin myös koko rataa. Vaikeuksia tuotti se, että Vattu kääntyy huomattavasti paremmin kuin Paisti, eikä se myöskään irtoa niin hyvin esteille. Luotin siis liikaa koiraan väärissä paikoissa. Mutta Vattu meni niin hyvin. Senkin kanssa täytyy laskea käsiä alemmas; meno parani huomattavasti, kun koiran ei tarvinnut vilkuilla niin ylös, vaan se pystyi keskittymään esteisiin. Hienointa on, että vaikka Vattu menee kovaa, se pystyy tekemään uskomattoman pieniä kaarroksia.
Saimme myös kepit sujumaan paremmin kuin ikinä, niinkin yksinkertaisella tempulla kuin antamalla koiralle tilaa. Tämän treenin jälkeen sanoisin, että hieman lisää varmuutta ja Vattu on valmis kisakentille.

Olin jokseenkin kuollut, kun kaikki koirat olivat menneet, mutta tämän tyytyväisempi harjoituksiin en voisi olla. Niin paljon uusia asioita, joista tuntui olevan todella paljon apua. Nostan hattua ihmiselle, jolla riittää kärsivällisyyttä kertoa jokainen epäkohta ja myös vaatia loppuun asti sitä oikeaa suoritusta. Minunlaiseni puupään kanssa siihen menee nimittäin aikaa. Parhaat treenit aikoihin