maanantai 28. maaliskuuta 2011

Kisakausi avattu Jyväskylässä 26.-27.3.2011

Vuoden ensimmäisissä kisoissa mukana vain Paisti. Kassu ei näe halleissa ja Santeri toipuu vielä jalkaansa.

Onnistuin saamaan jokakeväisen flunssani taas kisaviikonlopun ajaksi, joten jouduin jälleen juoksemaan radat lähes äänettömänä. Kovasti kyllä koitin kähistä, mutta kun ääni ei kulje, niin se ei kulje.

Lauantain radat tuomaroi Paistin aikoinaan mitannut Tuija Kokkonen. Ensimmäisenä ratana oli hyppäri. Radalla oli muuttama tiukempi käännös ja loput pelkkää suoraa. Puolessa välissä rataa oli suora putki, jolta käännyttiin takaisin päin, ja jonka edessä oli ansahyppy. Vaikka kuinka koitin ohjata ja huutaa Paistia ajoissa, pääsi se melko pitkälle putkesta, ennen kuin kääntyi. Tosin eri suuntaan kuin missä olin. Pyysin Paistin pidempää kautta seuraavalle hypylle ja juoksin loppuradan niin kovaa kuin vain kipeänä kykenin. Tuloksena 0, -8,35, sijoitus 2 ja luva. Hävittiin voittajalle vain noin kaksi sekuntia, vaikka karkeasti videolta arvioituna putken väärältä puolelta kiertäminen toi suoritukseen 4-5 sekuntia lisäaikaa.

Toinen rata aloitettiin myöskin tajuttomalla vauhdilla, ja melkein loppuun asti päästiinkin virheettömästi. Ennen puomia oli loiva muutaman hypyn suora, enkä tajunnut kuinka kovaa Paisti oikeasti tuli suoralta, joten en kääntänyt tarpeeksi, joten ensimmäinen kielto tuli, kun Paisti ei vain yksinkertaisesti pystynyt korjaamaan linjaansa. Puomin jälkeen tehtiin luvattoman laajoja kaaria, eikä löydetty putken suuta. Tuloksena radalta 13,08, sijoitus 5.  Ihan hyvä tietää, että tiukkoja käännöksiä täytyy treenata vielä paljon lisää, vaikka harjoituksissa ei enää juurikaan koikkelehdita hitaasti laajoja kaaria.

Hyvin nukutun yön jälkeen hieman kuumeinen olo oli kadonnut, mutta ääni oli edelleen poissa. Sunnuntain radat tuomaroi Kari Jalonen. Ensimmäinen rata sujui ihan hyvin, koitin keskittyä ohjaamiseen ja hiljaa olemiseen, mutta kumpikaan ei oikein onnistunut.Keppejä ennen ollut putki syötti koiraa hieman toiseen väliin, enkä jostain syystä luottanut Paistin keppien hakuun, joten pyysin keppejä jo hakevan Paistin lähemmäs itseäni, jonka Paisti ilmeisesti tulkitsi niin, että kepeille ei saa mennä. Pyysin Paistin takaisin, jotta voisin lähettää kepeille, mutta A-este oli edessä, joten radalta tuloksena HYL.

Viimeiselle radalle keräsin loput äänen rippeet ja keskityin vain ja ainoastaan rataan. Tällä kertaa en ajatellut rataantutustumisessa sitä miten esteet on sijoiteltu suhteessa toisiinsa, vaan sitä, miten Paisti on koulutettu ja mitä se osaa. Keskittyminen kannatti, sillä radalla ei ollut mitään ylimääräistä. Tulos 0, -7,86, sijoitus 2 sekä SERT ja siirto 3. luokkaan. Voittajan aika oli -11,07

Viikonloppu olisi ollut erittäin hyvin onnistunut terveeltäkin ohjaajalta, kipeänä ja äänettömänä tulokset ovat vielä hienompia. Mihin me oltaisikaan pystytty täysissä voimissa? Kaikista tyytyväisin olin kontakteihin: Paisti otti ne niin kuin on opetettu, vaikka A-esteelle tuntui olevan hieman haastavaa jarruttaa. Mahtavaa.

Ja vielä, Vattu on niin huvittava pieni koira. Miten joku voi olla niin innoissaan pelkästään 2on2off-asennossa seisomisesta? Pennusta on kyllä kasvamassa varsin täpäkkä toveri. Katsotaan kuinka pitkälle päästään koulutuksessa ennen kuin joudun taas viikoiksi Asikkalaan.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Suorastaan hämmästyttäviä oppimissuorituksia

En ole treenannut Kassun kanssa yhtään marraskuun jälkeen. Silti, silläkin uhalla, että koko homma menee pelleilyksi, otin Kassun eilen toiseksi koiraksi Lempäälän treeneihin. Santeri loukkasi oikean takajalkansa pentujen kanssa ja on nyt sairaslomalla, joten vaihtoehtoja toiseksi koiraksi ei edes olisi ollut.

Pientä koikkelehtimista oli havaittavissa, mutta suurimman osan ajasta Kassu oli kuulolla ja teki mitä pitikin, kaiken lisäksi vielä melko pienin kaarroksin. Suurin ylpeydenaihe oli kuitenkin kontaktit, Kassu otti ne kaikki niin kuin oli opetettukin. Jopa ylösmenojen pysähtymiset, joita ei ehditty treenaamaan muuta kuin yksittäisenä esteenä ennen treenitaukoa. Syksyllä pysähtyminen ei ollut varma edes ilman muita esteitä, nyt Kassu näytti siltä, että ylösmenokontaktit on kuulunut ottaa näin aina. Tauko teki siis taas tehtävänsä Kassun kanssa, eilinen todisti mulle sen, että saatan uskaltaa jopa kisaamaan ennen syksyä.

Kassu ja Paisti menivät molemmat hyvin, mutta itse saan kyllä suuria moitteita. Tein molemmilla koirilla samat virheet samoissa kohdissa, ja vielä moneen kertaan. Vasta viimeisellä kerralla onnistuin radan vaikeimmassa kohdassa ensiyrittämältä.

Tänään aloitin vihdoinkin kouluttamaan seitsemänkuista japsinpentua, Vattua, jolle on tähän mennessä opetettu luoksetulo ja erittäin hatara istuminen ja maahanmeno. Koiran mielentila ei oikein ollut istumisen opettamiseen sopiva, joten aloitettiin kontaktien alastulon harjoittelu. Päätin opettaa alasmenon samalla tavoin kuin Paistillekin. Mitä tekee pieni japaninpystykorva? Alkaa jo muutaman toiston jälkeen miettiä, miten sen palkan saa. Tähän mennessä kouluttamilleni japseille tarvitsisi tehdä toistoja lähemmäs sata ennen kuin ne edes tajuavat, että palkka tulee jostain tietystä toiminnasta.

Olin henkisesti valmistautunut erittäin vaativaan koulutusoperaatioon, joka kuluttaisi hermot loppuun, mutta alkuhan sujui varsin vaivattomasti. Töitä on kuitenkin vielä tehtävä valtavasti, joten en vielä uskalla muuttaa käsitystäni japsien oppimiskyvystä.