sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kun kisapäivä putkeen meni

Allan Mattsson oli suunnitellut taas mukavia ratoja iloksemme Hattulan kisoihin 27.4. Suoraviivaisia, helppojakin, mutta kuitenkin ansoja sisältäviä kaahausratoja. Oma tunnelma kisapaikalle tullessa oli hajamielinen, minulle nykyään hyvin tyypillinen "ai, tulinko tänne kisaamaan"-olo. Onneksi kuitenkin ensimmäistä rataantutustumista odotellessa pääsin kisaamisen makuun kiinni ja radalle päästiin ilman sen suurempia mentaaliharjoituksia.

Ensimmäinen rata - tavoitteena kontaktit, jotka otetaan kunnolla. Alussa minulla oli pieniä ongelmia käskyjen ajoituksessa, eli parit turhan laajat kaaret tuli juostua. Mutta kontakteille pysähdyttiin hienosti ja monien muiden kohtaloksi koitunut ansaputkikin oli meille ilmaa. Kokonaisuutena rata oli upea. Kuten tuloskin. 0, -4,13 (39,87), sijoitus 3. SERT-A --> FI AVA

Minun laumani ensimmäinen valio. Ensimmäinen pennusta asti kokonaan itse koulutettu koira on nyt agilityvalio! Kun ajattelin rataa, niin se oli helppo, niin helppo, ettei pitäisi olla mitään mahdollisuuksia. Kun katselin rataa, totesin, ettei niitä tuloksia hirveästi synny. Kun epävirallisista tuloksista näki, että ollaan kolmansia laskin lähtölistaa: riittäisikö osallistujamäärä poissaolijoiden jälkeen. Sen jälkeen mietin, että voikohan toiseksi tullut vastaanottaa sertejä. Kaikki sujui niinkuin pitikin, tällä kertaa serti ei tullut sähläämällä, vaan hyvältä radalta.


Toinen rata oli, jos mahdollista, vielä parempi kuin edellinen. Ei kaarreongelmaa, ei kontaktiongelmaa. Ainoa ongelma oikeastaan oli yksi haukahdus lähdössä. Tulos oli toki tunnelman mukainen 0 aikaan 36,93 (alitusta meille melkoisen hurja -8,07) sijoitus 1. Sinänsä hauska yhteensattuma valioitua ensimmäiseltä radalta pronssisijalta ja voittaa sen jälkeen seuraava rata. Ainakin tuli todistettua, että kyllä se vihreäpunainen ruusuke tuli oikeaan osoitteeseen.


Kolmas rata oli hyppyrata, jonka profiili oli tyyliltään juostaan kovaa ja sitten käännytään. Samaa sarjaa edellisten kanssa, helppo/piilovaikea. Minussa oli jo iso nälkä sekä keskittymisen kato. Ensimmäisen suoran jälkeinen käännös oli hieno, samoin kepeille haku. Pussin jälkeen ohjasin melkolailla oikeaan suuntaan, mutta en katsellut missä koira menee, jonka takia Paisti valitsi suoraan edessä olevan muurin, eikä sitä oikeaa estettä.



Nämä oli vuoden ensimmäiset ulkokisat, mietittiinkin tässä, voisiko sillä olla Paistiin vaikutusta. Sen olemus oli nimittäin täysin erilainen kuin viimeaikoina kisoissa.


Valionarvon vahvistusta odotellen,
Enni

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Röyhkeimmät kisavirheet

Paisti pistää taas parastaan, osittain kirjaimellisesti, osittain pelleilyn puolella. Mutta voinhan laittaa törkeän kontaktiloikan ja lähdöstä _melkein_karkaamisen toimivan selän tuottaman mielihyvän piikkiin? Koirasta näkee radalla niin selkeästi, kuinka sillä on taas kivempaa kuin aikoihin. 14.4. kävimme Lempäälässä Heidi Viitaniemen radoilla harrastelemassa.

Ensimmäinen agirata meni ihan hienosti, mitä nyt yksi käännös valui kielloksi asti. Koira haluaa mennä eteenpäin ja ohjaaja on myöhässä. Radalta tuloksena siis 5 aikaan 44,07 (-3,93), sijoitus 25. Muutoin radalla ei ollut mitään ihmeellistä, normaalista menosta poikkeavaa. Kontakteilla pelleillään ja minä ohjaan huolimattomasti, tyypillistä menoa siis.



Toisella agiradalla tehtiinkin lisää tyyppivirheitä, jos niitä virheiksi voi sanoa. Eli siis käännytään esteen väärältä puolen. Ensimmäinen, ennen A:ta, oli oma, aikaa polttava moka. Hartialinja pitäisi olla menosuuntaan paljon pidempään. Seuraava ei vaikuttanut menoon mitenkään, sillä radan jatkon kannalta Paistin reitti oli loogisempi kuin minun valintani. Paisti loikkasi törkeän korkealta A:n alastulokontaktilta ja olin myöhässä kääntämässä. Tämä rata meni, ärsyttävää kyllä, virheettömästi aikaan 42,17 (-2,83) Sijoituksena 11.
Ja jottei menisi pelkäksi haukkumiseksi, toisen esteen ympärikäännös oli upea! 



Viimeisenä oli hyppyrata, jolta ei ole videomateriaalia, kun unohdin kameran autoon. Totesin vain, että virheet tiedän ilman videotakin ja hyväkin rata menee pilalle, kun näen itseni juoksevan kuin tahmassa. Kuten jo aiemmin vihjasin, Paisti todellakin oli lähdössä ennen lupaa, tosin en jaksanut sillä hetkellä välittää asiasta vaan lähdin menemään. En usko, että yhdestä kerrasta tulee ongelmaa. Suorasta putkesta kääntäminen meni reilusti pitkäksi, kun en tehnyt asian eteen juuri mitään. Kepeillä Paisti liukastuu toisen välin ohitse ja korjaamisen jälkeen pelleiltiin loppurata hälläväliä-tyyliin. Radalta tuli siis vitonen ja 2,38 yliaikaa, eli 7,38. Sijoitus oli jossain kolmenkymmenen lähimaastossa.


Tiistaina oli viimeiset treenit Lempäälässä, Paisti meni hyvin ja otti hienoja kontakteja, niihin pitäisi taas kiinnittää huomiota, kun kahden kuukauden päästä olisi se vuoden huipennus. Myös Vattu menee hyvin, sillä on hieno eteenpäin pyrkivä ilme päällä ja jos ohjaan jäykästi ja huonosti, se tekee oman valinnan. Kehityksestä huolimatta se on kovin epävarma, etenkin, kun ohjaaja hermostuu virheistä. Tuossa vaiheessa olevan koiran ohjaaminen on vaikeaa: pitäisi olla koko ajan tukemassa, mutta pitäisi myös luottaa ja antaa vain mennä. Vatun kanssa treenattavaksi tulee alussa pysyminen sekä keppikulmat.


 
 












lauantai 6. huhtikuuta 2013

Iloa ja onnistumista

Nyt voisi olla aika kirjoittaa lyhyesti niistä kivanoloisista piristeistä, jotka mainitsin aiemmin.

Ensimmäisenä voisin mainita Kassun. Ulkoilusäät on olleet aika mahtavat ja Kassu nauttii sydämensä kyllyydestä, kun se saa juosta jäällä pilkkimiesten jättämiltä kalanraadoilta toisille. Pelkkä Kassun säntäilyn katseleminen tuo hyvän tuulen. Harmi, että uskaltauduin jäälle vasta niin myöhäisessä vaiheessa, alkaa vapaanajuoksut papan osalta taas vähenemään.

Toiseksi, aurinko on saanut muitakin lähtemään ulos ja me ollaan saatu paljon harjoitusta ihmisten ja jopa koirien näkemisessä. Me ollaan kyetty ohittamaan vieraat koirat ilman ongelmia ja niinkin, että valkoiset on irti.

Vattu on alkanut hakea esteitä. Nimittäin ansaesteitä, putket on edelleen ongelmallisia, jos joudun hidastamaan omaa vauhtia. Ylpeä saan olla siitä, kuinka muutamassa viikossa myös linjasta pois olevat esteet ovat alkaneet vetää Vattua puoleensa. Selän takaa on sujahdettu niin renkaalle kuin myös pelottavaan putkeen, eikä vain kontaktiesteille. Estevarmuus alkaa lisääntyä, kohta uupuu enää kisavarmuus. Kun saadaan SM-kisat pois alta, niin voin hetkeksi keskittyä Vattuun.


Ilon ja onnistumisen ohitse täytyy mainita, että Paisti kävi hierojalla saamassa hoitoa selkäänsä. Peitsaamista on edelleen, meidän rytmit eivät sovi yhteen, mutta olen huomannut myös pitkiä ravipätkiä. Oletan saavani tämän ongelman käsittelyyn kunnolla nyt kun juoksukausi on alkamassa ja pääsen kulkemaan Paistiystävällisempää vauhtia. Viimeistään sitten, kun pääsee uittamaan ja kehittämään lihaksia sillä tavalla. Nyt kun se on sanottu ääneen, täytyy oikeasti myös opettaa Paisti uimaan. Niin hölmö en kuitenkaan ole, että kuvittelisin koko ongelman poistuvan, helpotusta kuitenkin toivon.