Kassu ja Santeri: ollaan, tehdään tavallisia juttuja. Ei treenata varsinaisesti mitään, ehkä jotain pientä hyvän päivän sattuessa. Pidetään paikat kunnossa ja mieli sopivan virkeänä. Eletään päivä kerrallaan, etenkin Santerin kanssa.
Paisti: Osallistutaan SM-kisoihin, AVAudutaan ja saadaan ensimmäinen hyppyserti. Katsotaan kuinka hyvin tällä kertaa onnistutaan. Työskentely kaipaa jonkinlaista täpäkkyyttä, täytyy siis ottaa täsmätreenejä mm. käännöksiin ja kontakteille. Voi kun olisin joskus valoisaan aikaan kotona!
Vattu: Kaikennäköisten varmuuksien kasvattamista: itsevarmuutta, estevarmuutta, kisavarmuutta. Noustaisiinko jopa kakkosiin ennen japsimestaruuksia?
Kaiken alku ja juuri: Täytyy taas oppia luottamaan koiraan, ettei tule turhia ylilyöntejä ohjauksen kanssa. Kunto ja aktiivisuus on edelleen parannettavia ominaisuuksia. Kestävyystreenin lisäksi nopeutta.
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
torstai 20. joulukuuta 2012
Tavoitteiden (epä)täyttymys 2012
Santeri: tarkoituksena oli pysyä yhteisymmärryksessä ja sulassa sovussa. Santeri on vanhennut vuosia viime talvesta. Sillä on synnynnäinen peräsuolen laajentuma, joka on jostain syystä vanhoilla päivillä alkanut vaivaamaan suuresti. Maallikkomielipide on, että ruoansulatus on rikki, sillä sopivassa lihassa pysyminenkin tuotti suuria ongelmia (nyt Santeri on lihava kuin syöttöporsas). Jonain päivinä pappa on ollut selkeästi kipeä ja toisina päivinä oma vanha itsensä. Ollaan monasti mietitty viimeisen matkan tekoa, mutta lokakuun jälkeen suunta on ollut ylöspäin. Santerista on tullut kokopäiväinen sisäkoira, joka osaa jopa rauhoittua sisälle. Ja hypätä sohvalle nukkumaan heti kun valot sammuvat ja sänky narahtaa painoni alla.
Kassu: Kassu on edelleen elossa, vaikkakin dementoitunut. Välillä unohdetaan, että tästä polunhaarasta ei olla koskaan käännytty muualle kuin oikealle ja välillä houkutellaan toisia leikkimään. Onhan se vanha, mutta Kassun pitäisi olla ikuinen.
Paisti: Tavoitteista 1/3 onnistui. Eli osallistuimme SM-kisoihin, karsintaradalta nolla hienoisella yliajalla, sijoitus 56. Ei finaalipaikkaa, vaikka lähelle meni.
Sertit olivat melkein hyppysissämme, oli ihan hyviä sijoituksia sekä agility- että hyppyradoilla. Ne antavat nyt odottaa itseään. Täytyy varmaan treenata vähän lisää.
Vattu: Treenataan kisavalmiiksi (lähestulkoon), startataan virallisissa kisoissa (tehty, neljästi), osallistutaan japsimestaruuksiin (juoksut...), noustaan kakkosiin (one down, two to go).
Me todella startattiin virallisissa, ja saatiin jopa ensimmäinen nolla ensimmäiseltä radalta, mutta kaukana kisavalmiista ollaan edelleen. Minun määritelmäni mukaan koira tarvitsee kisavalmiuteen muutakin kuin esteiden oikeaoppisen suorittamisen.
Minä itse: kunto on kohonnut ja aktiivisuustaso noussut, vaikka se ei näy blogissa.
Kassu: Kassu on edelleen elossa, vaikkakin dementoitunut. Välillä unohdetaan, että tästä polunhaarasta ei olla koskaan käännytty muualle kuin oikealle ja välillä houkutellaan toisia leikkimään. Onhan se vanha, mutta Kassun pitäisi olla ikuinen.
Paisti: Tavoitteista 1/3 onnistui. Eli osallistuimme SM-kisoihin, karsintaradalta nolla hienoisella yliajalla, sijoitus 56. Ei finaalipaikkaa, vaikka lähelle meni.
Sertit olivat melkein hyppysissämme, oli ihan hyviä sijoituksia sekä agility- että hyppyradoilla. Ne antavat nyt odottaa itseään. Täytyy varmaan treenata vähän lisää.
Vattu: Treenataan kisavalmiiksi (lähestulkoon), startataan virallisissa kisoissa (tehty, neljästi), osallistutaan japsimestaruuksiin (juoksut...), noustaan kakkosiin (one down, two to go).
Me todella startattiin virallisissa, ja saatiin jopa ensimmäinen nolla ensimmäiseltä radalta, mutta kaukana kisavalmiista ollaan edelleen. Minun määritelmäni mukaan koira tarvitsee kisavalmiuteen muutakin kuin esteiden oikeaoppisen suorittamisen.
Minä itse: kunto on kohonnut ja aktiivisuustaso noussut, vaikka se ei näy blogissa.
tiistai 18. joulukuuta 2012
Kisakauden päätös 1.12.12
Kirjoittaja on laiska, eikä ole aiemmin viitsinyt saati ehtinyt muistella viimeisintä Jyväskylän reissua joulukuun alussa. Kävimme siis juoksentelemassa vuoden viimeiset kisaradat Leena Rantamäki-Lahtisen tuomaroimana.
Paisti, joka on viimeisen kuukauden aikana saanut ei-niin-mairittelevia lisänimiä, yllätti kulkemalla ohjauksen kanssa yhteiseen suuntaan. Taisin kyllä uhata teettää koirasta karvalakin joululahjaksi, jos näin ei kävisi.
Ensin agiradalle. A:n alta kulkeva putki syötti suoraan keppien toiseen väliin, joten käänsin vartaloani aika jyrkästi kepeistä pois päin, joka sai oikeaan väliin juoksevan Paistin tekemään ylimääräisen pyörähdyksen keppien alussa. Virhettä ei tullut, mutta aikaa paloi luonnollisesti turhaan. Radalta tuloksena 0 aikaan 39,14 (-3.86), sijoitus 5. Sm-nolla 6/7. Ei siis päästä lusmuilemaan keväällä, kun täytyy yksi aginolla vielä noukkia tassuihin.
Jaksan kerta toisensa jälkeen ärsyyntyä näistä videoista, kun en liiku mihinkään, vaikka tiedän painavani täysillä jaloilla. Tällä radalla tosin ne jalat painoivat normaalia enemmän, oli kylmä ja en lämmitellyt itseäni riittävästi.:
Hyppyradalla mentiin hienosti. Loppupuolella tehtiin meidän tyyppivika: ohjaan liikaa ja käännän koiraa myöhässä, eli juostaan pitkää reittiä esteen "väärältä puolen". No, nolla sekin oli, aikaan 34,69 (-4,31), sijoitus 3.
"Kiinnitä huomiosi näihin ensi vuonna" -listaan voi tämän viikonlopun jäljiltä lisätä palluran "yliohjaus ja koiraan luottaminen"
Paisti, joka on viimeisen kuukauden aikana saanut ei-niin-mairittelevia lisänimiä, yllätti kulkemalla ohjauksen kanssa yhteiseen suuntaan. Taisin kyllä uhata teettää koirasta karvalakin joululahjaksi, jos näin ei kävisi.
Ensin agiradalle. A:n alta kulkeva putki syötti suoraan keppien toiseen väliin, joten käänsin vartaloani aika jyrkästi kepeistä pois päin, joka sai oikeaan väliin juoksevan Paistin tekemään ylimääräisen pyörähdyksen keppien alussa. Virhettä ei tullut, mutta aikaa paloi luonnollisesti turhaan. Radalta tuloksena 0 aikaan 39,14 (-3.86), sijoitus 5. Sm-nolla 6/7. Ei siis päästä lusmuilemaan keväällä, kun täytyy yksi aginolla vielä noukkia tassuihin.
Jaksan kerta toisensa jälkeen ärsyyntyä näistä videoista, kun en liiku mihinkään, vaikka tiedän painavani täysillä jaloilla. Tällä radalla tosin ne jalat painoivat normaalia enemmän, oli kylmä ja en lämmitellyt itseäni riittävästi.:
Hyppyradalla mentiin hienosti. Loppupuolella tehtiin meidän tyyppivika: ohjaan liikaa ja käännän koiraa myöhässä, eli juostaan pitkää reittiä esteen "väärältä puolen". No, nolla sekin oli, aikaan 34,69 (-4,31), sijoitus 3.
"Kiinnitä huomiosi näihin ensi vuonna" -listaan voi tämän viikonlopun jäljiltä lisätä palluran "yliohjaus ja koiraan luottaminen"
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
Jyväskylässäkin pyörähdettiin
Edellisen viikonlopun tunnelmat jatkuivat Jyväskylässä 17.-18.11.
Lauantaina Paisti kisaili kahdella Minna Räsäsen ja yhdellä Pertti Siimeksen radalla.
Ensimmäisellä agilityradalla Paisti mm. juoksi suoraan nenän edessä olleen putken ohitse, vaikka viime viikonloppuna kaikki edessä olevat putket olivat ylitsepääsemättömän ihania. Oma ohjaus oli radan alussa hieman kankeahkoa, tämä yhdistettynä korvattomaan koiraan aiheutti pitkiä kaarroksia ja yleisön vilkuilua. Radan loppupuolella oli välistäveto, ei edes tiukin mahdollinen, eikä Paisti siihen kääntynyt, vaikka videon mukaan tässä kohtaa ohjauksessani ei ollut mitään vikaa. Rata siis hylätty.
Toisena oli hyppyrata, jossa oli paljon ansaesteitä lähellä toisiaan. Alun päällejuoksussa sain todella juosta päälle, Paistia ei paljon kiinnostanut. Hieman normaalia haastavampi takaaleikkaus kepeille sen sijaan sujui hyvin. Tämä kuvasti rataa muutenkin: osan kohdista Paisti kulki käsikädessä ohjauksen kanssa ja sitten hetken perästä tehdään mitä halutaan, vaikka ohjaus näyttää selkeästi että EI sinne.
Rata hylkääntyi puolessa välissä, kun Paisti astui putkenpään lähellä olleeseen ansahyppyyn, eikä kääntynytkään mukaani oikeaan suuntaan.
Hyppärillä Paisti kulki - ja minä ohjasin - paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta edelleen oli havaittavissa kuulo-ongelmia.
Viimeinen, Siimeksen tuomaroima agirata olikin sitten se päivän paras suoritus. Vähän oli edelleen havaittavissa turhia koikkelehtimis-kaarroksia, mutta pääasiassa meno oli ihan hyvää. Kontaktit oli hienot! Toiseksi viimeisellä esteellä, putkella, Paisti olikin jo lähdössä suorittamaan, mutta päättikin jatkaa jalkojeni mukana esteen ohitse. Tältä radalta tuloksena 5, 45,98 (-2,02) ja sijoitus 10.
Koska viime viikonlopun korvattomuus jatkui edelleen, eikä syy tällä kertaa voinut olla odottelusta nousseet kierrokset, täytyi syytä miettiä hieman tarkemmin. Kyllähän se aika selkeä sitten olikin, vaikkei sitä osannutkaan ottaa huomioon ennen "oireita". Santerihan nimittäin muutti sisälle asumaan pari viikkoa sitten, kun muut jäivät vielä ulkoruokintaan. Tällä hetkellä Paistilla ei ole ketään katsomassa pahasti, kukaan ei kyykytä. Sen lisäksi Paisti taitaa kuvitella, että Vattu on sen narttu... Pikkupoika siis kuvittelee olevansa todellisuutta isompi kaveri. Sopiihan sitä kuvitella kaikenlaista, nyt täytyy näyttää, että mikään ei ole todellisuudessa muuttunut, vaikka yksi raihnainen vanhus asuukin muualla.
Sunnuntaina oli Vatun vuoro loikkia Siimeksen hyppyradalla ja Räsäsen agiradalla.
Ensinnä kokeiltiin onnea hyppiksellä. Melkein heti alussa tuli tyypillinen aloittelevan koirakon virhe, numerolapun tsekkaus. Tosin tuomari ei tästä virhettä antanut. Yhden putken Vattu kielsi, kun oikaisin vähän turhan paljon. Pitäisi muistaa, että ne putket eivät ole Vatunkaan lemppareita. Takanaleikkaus sujui hyvin, vaikka niitä on harjoiteltu kovin vähän. Radalta tuloksena 5, 38,02 (-2,98), sijoitus 7.
Jälleen kerran, Vattu kulki reippaasti, vaikkakin edelleen hieman epävarmasti. Pääsimme alle ihanneajan, vaikka putken kiellossa kului ainakin 5-6 sekuntia
Agiradalla Vattu teki sille epätyypillisen laajoja kaaria, edelleen epävarmuus yhdistettynä Paistiohjelmoituun kuskiin. Itsellä menee varmaan taas ikuisuus, ennen kuin sitä muistaa ohjata aloittelevaa koiraa sille sopivalla tyylillä.
Suoritus oli reipasta ja melko varman oloista yli puolen välin, kunnes suoraan nenän edessä oleva putki täytyi kieltää. Video on kuvattu sellaisesta kulmasta, etten pysty sanomaan ohjasinko vajaasti vai oliko se enemmänkin taas uskalluksen puutetta. Tuloksena 5, 46,41 (-5.59) sijoitus 4.
Tänä vuonna on vielä yhdet kisat Paistin kanssa, sen jälkeen pidetään taas noin kuukauden tauko. Tämän ja edellisen kisaviikonlopun jälkeen ei ainakaan ole epäselvää, mitä meidän täytyy treenata, kun sellaiset puuhat taas aloitetaan.
Lauantaina Paisti kisaili kahdella Minna Räsäsen ja yhdellä Pertti Siimeksen radalla.
Ensimmäisellä agilityradalla Paisti mm. juoksi suoraan nenän edessä olleen putken ohitse, vaikka viime viikonloppuna kaikki edessä olevat putket olivat ylitsepääsemättömän ihania. Oma ohjaus oli radan alussa hieman kankeahkoa, tämä yhdistettynä korvattomaan koiraan aiheutti pitkiä kaarroksia ja yleisön vilkuilua. Radan loppupuolella oli välistäveto, ei edes tiukin mahdollinen, eikä Paisti siihen kääntynyt, vaikka videon mukaan tässä kohtaa ohjauksessani ei ollut mitään vikaa. Rata siis hylätty.
Toisena oli hyppyrata, jossa oli paljon ansaesteitä lähellä toisiaan. Alun päällejuoksussa sain todella juosta päälle, Paistia ei paljon kiinnostanut. Hieman normaalia haastavampi takaaleikkaus kepeille sen sijaan sujui hyvin. Tämä kuvasti rataa muutenkin: osan kohdista Paisti kulki käsikädessä ohjauksen kanssa ja sitten hetken perästä tehdään mitä halutaan, vaikka ohjaus näyttää selkeästi että EI sinne.
Rata hylkääntyi puolessa välissä, kun Paisti astui putkenpään lähellä olleeseen ansahyppyyn, eikä kääntynytkään mukaani oikeaan suuntaan.
Hyppärillä Paisti kulki - ja minä ohjasin - paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta edelleen oli havaittavissa kuulo-ongelmia.
Viimeinen, Siimeksen tuomaroima agirata olikin sitten se päivän paras suoritus. Vähän oli edelleen havaittavissa turhia koikkelehtimis-kaarroksia, mutta pääasiassa meno oli ihan hyvää. Kontaktit oli hienot! Toiseksi viimeisellä esteellä, putkella, Paisti olikin jo lähdössä suorittamaan, mutta päättikin jatkaa jalkojeni mukana esteen ohitse. Tältä radalta tuloksena 5, 45,98 (-2,02) ja sijoitus 10.
Koska viime viikonlopun korvattomuus jatkui edelleen, eikä syy tällä kertaa voinut olla odottelusta nousseet kierrokset, täytyi syytä miettiä hieman tarkemmin. Kyllähän se aika selkeä sitten olikin, vaikkei sitä osannutkaan ottaa huomioon ennen "oireita". Santerihan nimittäin muutti sisälle asumaan pari viikkoa sitten, kun muut jäivät vielä ulkoruokintaan. Tällä hetkellä Paistilla ei ole ketään katsomassa pahasti, kukaan ei kyykytä. Sen lisäksi Paisti taitaa kuvitella, että Vattu on sen narttu... Pikkupoika siis kuvittelee olevansa todellisuutta isompi kaveri. Sopiihan sitä kuvitella kaikenlaista, nyt täytyy näyttää, että mikään ei ole todellisuudessa muuttunut, vaikka yksi raihnainen vanhus asuukin muualla.
Sunnuntaina oli Vatun vuoro loikkia Siimeksen hyppyradalla ja Räsäsen agiradalla.
Ensinnä kokeiltiin onnea hyppiksellä. Melkein heti alussa tuli tyypillinen aloittelevan koirakon virhe, numerolapun tsekkaus. Tosin tuomari ei tästä virhettä antanut. Yhden putken Vattu kielsi, kun oikaisin vähän turhan paljon. Pitäisi muistaa, että ne putket eivät ole Vatunkaan lemppareita. Takanaleikkaus sujui hyvin, vaikka niitä on harjoiteltu kovin vähän. Radalta tuloksena 5, 38,02 (-2,98), sijoitus 7.
Jälleen kerran, Vattu kulki reippaasti, vaikkakin edelleen hieman epävarmasti. Pääsimme alle ihanneajan, vaikka putken kiellossa kului ainakin 5-6 sekuntia
Agiradalla Vattu teki sille epätyypillisen laajoja kaaria, edelleen epävarmuus yhdistettynä Paistiohjelmoituun kuskiin. Itsellä menee varmaan taas ikuisuus, ennen kuin sitä muistaa ohjata aloittelevaa koiraa sille sopivalla tyylillä.
Suoritus oli reipasta ja melko varman oloista yli puolen välin, kunnes suoraan nenän edessä oleva putki täytyi kieltää. Video on kuvattu sellaisesta kulmasta, etten pysty sanomaan ohjasinko vajaasti vai oliko se enemmänkin taas uskalluksen puutetta. Tuloksena 5, 46,41 (-5.59) sijoitus 4.
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Kuopiota 10.-11.11.
Kuopio 10.11.
Vattu starttasi Kuopiossa ensimmäisissä virallisissa kisoissaan. Tai ylipäätään ensimmäisissä kisoissaan, ei me olla käyty epävirallisissakaan.
En ilmoittanut Vattua kuin kahdelle radalle, ettei tottumaton koira väsähdä liikaa kaikesta jännittävyydestä. Kyllä sen illalla huomasi, että koira oli väsynyt: se veti koko illan hirsiä pitkin pituuttaan, eikä juuri reagoinut muiden tekemisiin. Radat tuomaroi Johanna Nyberg.
Ensin kisattiin agiradalla, joka oli suoralinjainen, tyypillinen ykkösluokan rata. Vattu pelästyi hieman outoa, rämähtävää keinua ja sen takia puomillakin piti varoa ja mennä hitaasti. En muista, koska olisin kimittänyt koiralle sillä tavalla, kun koitin rohkaista Vattua jatkamaan.
Kontaktit olivat hienot. Ja tulos, ensimmäiseltä kisaradalta 0, 40,68 (aikavirhe -7,32), sijoitus 1. Tämä oli itseasiassa kaikkien kokoluokkien nopein nolla.
Toisella radalla (hyppis) huomasi jo vähän paremmin, että itseluottamusta voisi olla enemmän, sillä esteille täytyi saattaa ja siitä huolimatta yksi putki kiellettiin. Ja toiselta käännyttiin väärään suuntaan ja kierrettiin pidemmän kaavan mukaan seuraavalle esteelle. Tältä radalta tuloksena 5, 37,36 (-5,64), sijoitus 4. Täytyy vain todeta, että kaikesta epävarmuudesta ja kielloista ja sähläämisestä huolimatta Vattu on pirun nopea koira. Mitä tapahtuu, kun kisat eivät olekaan enää niin jännä juttu?
Kuopio 11.11.
Paisti pisti koko jutun leikiksi alusta alkaen kaikilla kolmella radalla. Ensimmäinen rata oli Johanna Wüthrichin tuomaroima hyppyrata. Jos koiralla olisi kädet ja viisi sormea, Paisti olisi näyttänyt isosti sitä keskimmäistä. Ainoa kohta, missä se kuunteli, oli alku: sieltä ei varastettu. Ensimmäisen esteen jälkeen sitten pisteltiin menemään miten sattuu ja minne sattuu. Eikä luonnollisesti sinne päinkään, mihin ohjataan. Yllättäen, rata oli hylätty.
Seuraavat kaksi agilityrataa tuomaroi Nyberg. Ensimmäisellä agiradalla meno oli jo hieman siistimpää ja suunta oli suurimmaksi osaksi sama minun ohjaukseni kanssa. Mutta kontaktit roiskittiin miten sattuu ja eteenpäin painatettiin minkä jaloista pääsi. Kun koira, joka ottaa aina kontaktit, ei yhtäkkiä pysähdykään puomille, niin ohjaaja ei ehdi haastavaan takaakiertoon ja samainen rakki ehtii pujahtamaan putkeen. Putkeen! Joka on ällöttävä ja epämiellyttävä este, joka olisi normaalisti kiva jättää menemättä.
Toiselle agiradalle mentiikin kontaktien muistuttelun ja korvien aukaisun kautta. Radalla varmistelin vielä oikeaa suoritustapaa murisemalla ennen pysäytyskäskyä. Rata oli hieno, hieno, hieno. Sekä myös nopea. Ja hylätty, kun upean radan jälkeen pelle päättää, että ajanottolaitteen johtoa suojaava teippaus onkin rima, eikä se tylsä keppi siinä suoraan nenän edessä.
Ajattelin, että pelleily johtui siitä, että koko edellisen päivän Paisti makoili autossa ja keräili kierroksia. Se tiesi tasan tarkkaan, missä oltiin ja mitä siellä olisi kuulunut tehdä, mutta sitten sinne radalle ei kuitenkaan päästy. Seuraavana päivänä se sitten purkautui korvat kadoksissa -intoiluna.
Vattu starttasi Kuopiossa ensimmäisissä virallisissa kisoissaan. Tai ylipäätään ensimmäisissä kisoissaan, ei me olla käyty epävirallisissakaan.
En ilmoittanut Vattua kuin kahdelle radalle, ettei tottumaton koira väsähdä liikaa kaikesta jännittävyydestä. Kyllä sen illalla huomasi, että koira oli väsynyt: se veti koko illan hirsiä pitkin pituuttaan, eikä juuri reagoinut muiden tekemisiin. Radat tuomaroi Johanna Nyberg.
Ensin kisattiin agiradalla, joka oli suoralinjainen, tyypillinen ykkösluokan rata. Vattu pelästyi hieman outoa, rämähtävää keinua ja sen takia puomillakin piti varoa ja mennä hitaasti. En muista, koska olisin kimittänyt koiralle sillä tavalla, kun koitin rohkaista Vattua jatkamaan.
Kontaktit olivat hienot. Ja tulos, ensimmäiseltä kisaradalta 0, 40,68 (aikavirhe -7,32), sijoitus 1. Tämä oli itseasiassa kaikkien kokoluokkien nopein nolla.
Toisella radalla (hyppis) huomasi jo vähän paremmin, että itseluottamusta voisi olla enemmän, sillä esteille täytyi saattaa ja siitä huolimatta yksi putki kiellettiin. Ja toiselta käännyttiin väärään suuntaan ja kierrettiin pidemmän kaavan mukaan seuraavalle esteelle. Tältä radalta tuloksena 5, 37,36 (-5,64), sijoitus 4. Täytyy vain todeta, että kaikesta epävarmuudesta ja kielloista ja sähläämisestä huolimatta Vattu on pirun nopea koira. Mitä tapahtuu, kun kisat eivät olekaan enää niin jännä juttu?
Kuopio 11.11.
Paisti pisti koko jutun leikiksi alusta alkaen kaikilla kolmella radalla. Ensimmäinen rata oli Johanna Wüthrichin tuomaroima hyppyrata. Jos koiralla olisi kädet ja viisi sormea, Paisti olisi näyttänyt isosti sitä keskimmäistä. Ainoa kohta, missä se kuunteli, oli alku: sieltä ei varastettu. Ensimmäisen esteen jälkeen sitten pisteltiin menemään miten sattuu ja minne sattuu. Eikä luonnollisesti sinne päinkään, mihin ohjataan. Yllättäen, rata oli hylätty.
Seuraavat kaksi agilityrataa tuomaroi Nyberg. Ensimmäisellä agiradalla meno oli jo hieman siistimpää ja suunta oli suurimmaksi osaksi sama minun ohjaukseni kanssa. Mutta kontaktit roiskittiin miten sattuu ja eteenpäin painatettiin minkä jaloista pääsi. Kun koira, joka ottaa aina kontaktit, ei yhtäkkiä pysähdykään puomille, niin ohjaaja ei ehdi haastavaan takaakiertoon ja samainen rakki ehtii pujahtamaan putkeen. Putkeen! Joka on ällöttävä ja epämiellyttävä este, joka olisi normaalisti kiva jättää menemättä.
Toiselle agiradalle mentiikin kontaktien muistuttelun ja korvien aukaisun kautta. Radalla varmistelin vielä oikeaa suoritustapaa murisemalla ennen pysäytyskäskyä. Rata oli hieno, hieno, hieno. Sekä myös nopea. Ja hylätty, kun upean radan jälkeen pelle päättää, että ajanottolaitteen johtoa suojaava teippaus onkin rima, eikä se tylsä keppi siinä suoraan nenän edessä.
Ajattelin, että pelleily johtui siitä, että koko edellisen päivän Paisti makoili autossa ja keräili kierroksia. Se tiesi tasan tarkkaan, missä oltiin ja mitä siellä olisi kuulunut tehdä, mutta sitten sinne radalle ei kuitenkaan päästy. Seuraavana päivänä se sitten purkautui korvat kadoksissa -intoiluna.
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Jos metsään haluat mennä nyt...
Pitkään harmittelin, kun en saa koirista koskaan kuvia, kun ei ole mukana kuljetettavan kokoista kameraa. Kun vihdoin sain taskumallisen kuvauslaitteen, täytyi useiden viikkojen ajan kirota kesken lenkin, kun en muistanut taaskaan ottaa sitä mukaan. Muutamina aurinkoisina päivinä muistin kameran, mutta koirien mielestä tilanne muuttui niin oudoksi, etten ole saanut ikuistettua Vatun hepuleita tai nuoriso-osaston keppileikkejä. Täytyy siis tyytyä muutamaan poseerauskuvaan.
Lisäksi vielä loppukevennys, vaikka "kevennys" lienee väärä sana, kun puhutaan rotumestaruus"kakusta".
 |
| Sam - ei edustavia kuvia |
 |
| Vattu |
 |
| Paisti |
 |
| Kassu |
 |
 |
 |
| Suojaväri? |
Lisäksi vielä loppukevennys, vaikka "kevennys" lienee väärä sana, kun puhutaan rotumestaruus"kakusta".
maanantai 17. syyskuuta 2012
Paisti - paistimpi - paras
16.9.2012 kisailtiin japaninpystykorvien agirotumestaruudet Tampereella. Osallistujia oli hurja määrä, kolme. Tuomarina toimi Sari Mikkilä.
Päivä alkoi agiradalla. Paisti oli vähän vielä omissa maailmoissaan, se haukkui häkissään ja haisteli menemään, eikä oikein kuunnellut ennen rataa. Paisti myös nousi lähdöstä ja käveli muutamia askelia perääni. Pysähtyi kuitenkin ennen estettä ja sain sen vielä lähtemään radalle oikein.
Radan loppupuolella oli kohta, jossa takaakierron jälkeen koira lähetettiin umpiputkeen melko ahtaassa paikassa. Moni ohjaaja kompastui putkeen, kun koiran käännös takaakierrolla venyi pitkäksi. Otin Paistin tiukasti kiinni kierrolta, etten törmäisi putkeen. Paistin mielestä ehkä liiankin tiukasti, sillä se epäröi pienen hetken hypätäkö vai ei.
Rata oli hieno, vaikka koira olikin hieman omissa maailmoissaan. Tuloksena 0, 36,35 (-3,65) sijoitus 4. Kolmanneksi tulleelle hävittin 0,16 sekuntia, se oli se pieni epäröinti hypyllä.
Toinen rata oli hyppis. Katselin ratapiirrustusta jo ennen kuin rata oli rakennettu ja mietin, että miten muka ehdin ohjata sujuvan radan. Kuvan perusteella vaikutti takaaohjattavalta radalta. Tuomari kuitenkin muutti hieman rataa helpompaan suuntaan ja muiden suoritusten seuraaminen sai oman mielen paremmaksi.
Hieman radalla oli oma ajoitus pielessä ja isoja kaarroksia tuli paikkaan jos toiseenkin, meinasin myös suorittaa itse yhden hypyn. Virheettömästi päästiin kuitenkin maaliin asti. Aika 29,90 (-6,1) sijoitus 11. Sijoitus on aika surkea, mutta nollia tuli kuitenkin yli kaksikymmentä, ettei me hitaimpia oltu. Laajat kaaret ja huono ohjaus toivat turhan monta lisäsekuntia suoritukseen.
Parantamisen varaa jäi edelleen, mutta tämä kisapäivä oli onnistunut. Paisti voitti jo toisen kerran peräkkäin rotumestaruuden, sekä täytti SM-kisojen tuplanollavaatimuksen. SM-nollia on nyt koossa 5/7, joten sen suhteen näyttää aika hyvältä.
Päivä alkoi agiradalla. Paisti oli vähän vielä omissa maailmoissaan, se haukkui häkissään ja haisteli menemään, eikä oikein kuunnellut ennen rataa. Paisti myös nousi lähdöstä ja käveli muutamia askelia perääni. Pysähtyi kuitenkin ennen estettä ja sain sen vielä lähtemään radalle oikein.
Radan loppupuolella oli kohta, jossa takaakierron jälkeen koira lähetettiin umpiputkeen melko ahtaassa paikassa. Moni ohjaaja kompastui putkeen, kun koiran käännös takaakierrolla venyi pitkäksi. Otin Paistin tiukasti kiinni kierrolta, etten törmäisi putkeen. Paistin mielestä ehkä liiankin tiukasti, sillä se epäröi pienen hetken hypätäkö vai ei.
Rata oli hieno, vaikka koira olikin hieman omissa maailmoissaan. Tuloksena 0, 36,35 (-3,65) sijoitus 4. Kolmanneksi tulleelle hävittin 0,16 sekuntia, se oli se pieni epäröinti hypyllä.
Toinen rata oli hyppis. Katselin ratapiirrustusta jo ennen kuin rata oli rakennettu ja mietin, että miten muka ehdin ohjata sujuvan radan. Kuvan perusteella vaikutti takaaohjattavalta radalta. Tuomari kuitenkin muutti hieman rataa helpompaan suuntaan ja muiden suoritusten seuraaminen sai oman mielen paremmaksi.
Hieman radalla oli oma ajoitus pielessä ja isoja kaarroksia tuli paikkaan jos toiseenkin, meinasin myös suorittaa itse yhden hypyn. Virheettömästi päästiin kuitenkin maaliin asti. Aika 29,90 (-6,1) sijoitus 11. Sijoitus on aika surkea, mutta nollia tuli kuitenkin yli kaksikymmentä, ettei me hitaimpia oltu. Laajat kaaret ja huono ohjaus toivat turhan monta lisäsekuntia suoritukseen.
Parantamisen varaa jäi edelleen, mutta tämä kisapäivä oli onnistunut. Paisti voitti jo toisen kerran peräkkäin rotumestaruuden, sekä täytti SM-kisojen tuplanollavaatimuksen. SM-nollia on nyt koossa 5/7, joten sen suhteen näyttää aika hyvältä.
maanantai 10. syyskuuta 2012
Käytiin Jyväskylässä, käytiin Laukaassa...
Jyväskylä 1.9.12, tuomarina Jari Tienhaara
Ensimmäisenä kisailtiin agiradalla, jossa ohjaaja ei viitsinyt liikkua ja koira pääsi sähläämään. Keinun jälkeen piti kääntää Paisti pakkovalssilla hypylle, jonka jälkeen tulee välistäveto. Olin pakkovalssissa auttamatta liian myöhässä, eikä Paisti tiennyt yhtään mitä nyt. Välistäveto epäonnistui ja hylkäännyttiin siinä. Poistuimme epäonnistuneen A:n kontaktin uusimisen jälkeen radalta ennen sen puoltaväliä. Oma ohjaaminen oli niin karmeaa, että video ei tule julkisuuteen.
Hyppyrata alkoi huomattavasti paremmin, jaksoin hieman ohjatakin alusta. Ensimmäisen juoksusuoran jälkeen lopetin ja Paisti hyppäsi hypyn väärään suuntaan, josta hylky. Aloitussuuntaan palatessa Paisti keksi jotain ihanaa, todennäköisesti tyttöjä, enkä minä kertonut sille, että mennäänkin tänne päin, joten Paisti juoksi hypyn ohitse. Keppejä ei osattu loppuun asti, mutten viitsinyt korjata.
Tämä kisapäivä oli siis ohjaajan syystä epäonnistunut. Mutta onneksi voin syyttää jostain menneisyydestä palannutta migreeniä ;)
Laukaa 9.9.12, tuomaroinnin suoritti tällä kertaa Allan Mattsson
Tuolla on narttu, tässä on joskus ehkä kävellyt narttu, näin jossain ihanan valkean nartun, narttuja tänne, nyt, heti! Vatulla on siis parhaimmat päivät menossa ja Paistin herne sekaisin. Se haukkuu, kiipeilee syliin (jopa sellaisten ihmisten syliin, johon ei normaalisti mennä), toinen korva on kadonnut ja toinenkin menee tukkoon, kun silmiin sattuu koira. Lähtökohdat kisoihin eivät siis olleet kovinkaan makoisat.
Ensimmäisenä startattiin agiradalla. Ennen lähtöä Paisti oli hieman omissa maailmoissaan ja tuijotteli röntgenkatseella kaukalon seinän läpi meidän jälkeen startannutta Nelli-japsia. Radalla oli hieman havaittavissa haahuilua, mutta ne pahimmat kohdat onnistuivat täydellisesti. Ja kontaktit, ne olivat hienot, terävät ja toimivat. Radalta tuloksena 0 aikaan 42,42, -3,58, sijoitus 2
Keskimmäinen rata oli hyppis ja päivän surkein suoritus, Paistin mieli jossain aivan muualla, eikä esteitä enää osattu. Pussista juostiin ohitse (ohjaajan vika vain osin) ja sitten Paisti yritti suorittaa samaisen esteen väärään suuntaan. Kepeille lähetin koiran oikein ja sinne se aluksi lähtikin, mutta kesken matkan keksikin, että mennäänkin tuonne kehän laidalle, missä ei ole mitään. Taas keppien viimeinen väli jäi suorittamatta, enkä ärsytystilastani johtuen sitä korjannut tälläkään kertaa, nyt se oli oma vika. Ei tuossa mielentilassa oleva koira kykene suorittamaan keppejä häirittynä. Loppu haahuiltiin. Tuloksena siis hylky.
Viimeinen rata oli myös agirata. Mielessä vain, että nyt ei epäonnistuta. Rata olikin melko hyvä, mitä nyt Paisti ei osannut suorittaa nenän edessä ollutta putkea, eikä A:n kontakti ollut enää terävä ja toimiva. Jäin hieman varmistamaan keppien lopussa, että se viimeinenkin väli suoritetaan, joten sitä seuraavassa käännöksessä en ehtinyt muuta kuin huikata Paistille, että tänne päin pitäisi tulla takaisin. Paisti kääntyi väärään suuntaan, mutta päästiin jatkamaan virheettä. Radalta tuloksena 5, -4,56 (aika 42,44), sijoitus 6. Ihanneajan alitus oli ihan mukava, vaikka jouduttiinkin korjaamaan yksi kielto ja kierrettiin hyppy vähän pidempää reittiä. Rata oli ihan hyvän oloinen, joten hieman ärsytti, kun jouduin käskyttämään Paistin takaisin luokseni melko ärhäkästi ennen kuin olin ehtinyt palkata, sillä loppusuoran päässä seisoskeli vanhempi rouva japsinsa kanssa (ihanaa, narttuja!).
Ja kun elämä tuntuu noudattavan tiukasti kaikkia epäonnen lakeja, tänään maanantaina Vattu ei ole enää lainkaan niin kiinnostava.
Ensimmäisenä kisailtiin agiradalla, jossa ohjaaja ei viitsinyt liikkua ja koira pääsi sähläämään. Keinun jälkeen piti kääntää Paisti pakkovalssilla hypylle, jonka jälkeen tulee välistäveto. Olin pakkovalssissa auttamatta liian myöhässä, eikä Paisti tiennyt yhtään mitä nyt. Välistäveto epäonnistui ja hylkäännyttiin siinä. Poistuimme epäonnistuneen A:n kontaktin uusimisen jälkeen radalta ennen sen puoltaväliä. Oma ohjaaminen oli niin karmeaa, että video ei tule julkisuuteen.
Hyppyrata alkoi huomattavasti paremmin, jaksoin hieman ohjatakin alusta. Ensimmäisen juoksusuoran jälkeen lopetin ja Paisti hyppäsi hypyn väärään suuntaan, josta hylky. Aloitussuuntaan palatessa Paisti keksi jotain ihanaa, todennäköisesti tyttöjä, enkä minä kertonut sille, että mennäänkin tänne päin, joten Paisti juoksi hypyn ohitse. Keppejä ei osattu loppuun asti, mutten viitsinyt korjata.
Tämä kisapäivä oli siis ohjaajan syystä epäonnistunut. Mutta onneksi voin syyttää jostain menneisyydestä palannutta migreeniä ;)
Laukaa 9.9.12, tuomaroinnin suoritti tällä kertaa Allan Mattsson
Tuolla on narttu, tässä on joskus ehkä kävellyt narttu, näin jossain ihanan valkean nartun, narttuja tänne, nyt, heti! Vatulla on siis parhaimmat päivät menossa ja Paistin herne sekaisin. Se haukkuu, kiipeilee syliin (jopa sellaisten ihmisten syliin, johon ei normaalisti mennä), toinen korva on kadonnut ja toinenkin menee tukkoon, kun silmiin sattuu koira. Lähtökohdat kisoihin eivät siis olleet kovinkaan makoisat.
Ensimmäisenä startattiin agiradalla. Ennen lähtöä Paisti oli hieman omissa maailmoissaan ja tuijotteli röntgenkatseella kaukalon seinän läpi meidän jälkeen startannutta Nelli-japsia. Radalla oli hieman havaittavissa haahuilua, mutta ne pahimmat kohdat onnistuivat täydellisesti. Ja kontaktit, ne olivat hienot, terävät ja toimivat. Radalta tuloksena 0 aikaan 42,42, -3,58, sijoitus 2
Keskimmäinen rata oli hyppis ja päivän surkein suoritus, Paistin mieli jossain aivan muualla, eikä esteitä enää osattu. Pussista juostiin ohitse (ohjaajan vika vain osin) ja sitten Paisti yritti suorittaa samaisen esteen väärään suuntaan. Kepeille lähetin koiran oikein ja sinne se aluksi lähtikin, mutta kesken matkan keksikin, että mennäänkin tuonne kehän laidalle, missä ei ole mitään. Taas keppien viimeinen väli jäi suorittamatta, enkä ärsytystilastani johtuen sitä korjannut tälläkään kertaa, nyt se oli oma vika. Ei tuossa mielentilassa oleva koira kykene suorittamaan keppejä häirittynä. Loppu haahuiltiin. Tuloksena siis hylky.
Viimeinen rata oli myös agirata. Mielessä vain, että nyt ei epäonnistuta. Rata olikin melko hyvä, mitä nyt Paisti ei osannut suorittaa nenän edessä ollutta putkea, eikä A:n kontakti ollut enää terävä ja toimiva. Jäin hieman varmistamaan keppien lopussa, että se viimeinenkin väli suoritetaan, joten sitä seuraavassa käännöksessä en ehtinyt muuta kuin huikata Paistille, että tänne päin pitäisi tulla takaisin. Paisti kääntyi väärään suuntaan, mutta päästiin jatkamaan virheettä. Radalta tuloksena 5, -4,56 (aika 42,44), sijoitus 6. Ihanneajan alitus oli ihan mukava, vaikka jouduttiinkin korjaamaan yksi kielto ja kierrettiin hyppy vähän pidempää reittiä. Rata oli ihan hyvän oloinen, joten hieman ärsytti, kun jouduin käskyttämään Paistin takaisin luokseni melko ärhäkästi ennen kuin olin ehtinyt palkata, sillä loppusuoran päässä seisoskeli vanhempi rouva japsinsa kanssa (ihanaa, narttuja!).
Ja kun elämä tuntuu noudattavan tiukasti kaikkia epäonnen lakeja, tänään maanantaina Vattu ei ole enää lainkaan niin kiinnostava.
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Erikoisnäyttely 26.8.2012
Tänään Vattu kävi näyttäytymässä japsien erikoisnäyttelyssä Kangasalla. Koirassahan ei ollut ainuttakaan karvaa, joka erottui hyvin selkeästi kehässä karvapallojen keskellä. Menestys oli kuitenkin kohtalaista
Tuomarina Margaret Craig-Woodward. Britillä oli kovasti sanottavaa jokaisesta koirasta, mutta arvostelu oli näinkin lyhyt:
"Sweet bitch, good pigmentation. Lovely eye, a little short in neck. Short in rib, long in loin." AVO EH
Kisakalenteriin tuli pieniä muutoksia, kun järki puuttui peliin juoksujen muodossa. Siispä Vattu ei osallistu vielä tämän vuoden japsimestaruuksiin. Aloitetaan myöhemmin, valmiimpana ja fiksumpana.
Tuomarina Margaret Craig-Woodward. Britillä oli kovasti sanottavaa jokaisesta koirasta, mutta arvostelu oli näinkin lyhyt:
"Sweet bitch, good pigmentation. Lovely eye, a little short in neck. Short in rib, long in loin." AVO EH
Kisakalenteriin tuli pieniä muutoksia, kun järki puuttui peliin juoksujen muodossa. Siispä Vattu ei osallistu vielä tämän vuoden japsimestaruuksiin. Aloitetaan myöhemmin, valmiimpana ja fiksumpana.
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Harrastushullutuksia
Minulla taitaa vipata päässä pahalla tavalla. Ilmoitin nimittäin keskeneräisen Vattulaisen kahtena viikonloppuna kilpailemaan Virallisiin kisoihin. Ja näitä kisoja seuraavana viikonloppuna onkin jo japsimestaruudet. Nyt pitäisi kai alkaa treenaamaankin. Hullua.
Kalenteri näyttää tällä hetkellä tältä
Kalenteri näyttää tällä hetkellä tältä
- 26.8. Kangasala, Erikoisnäyttely. Vattu
- 1.9. Jyväskylä. 2 rataa Paistilla
- 2.9. Jyväskylä. 2 rataa Vatulla
- 8.9. Laukaa. 2 rataa Vatulla. Kolmelle en sentään rohjennut
- 9.9. Laukaa, 3 rataa Paistilla
- 16.9. Tampere, 2 rataa sekä Vatulla, että Paistilla
lauantai 11. elokuuta 2012
Piirinmestaruudet Orivedellä 28.7.12
Nyt on käynyt sillälailla hassusti, että aika kirjoitella on ollut kovin vähissä. Tilanne on nyt viime aikoihin nähden harvinainen, kun jouduin hetken aikaa miettimään, mitä tekisin. Siispä tässä nyt muutaman viikon myöhässä pari sanaa tämän vuoden piirinmestaruuskarkeloista Orivedeltä 28.7.
Lämpimän päivän piilovaikeat radat tuomaroi Ritva Herrala.
Ensimmäisenä juoksenneltiin agilityradalla, jossa hylkäännyttiin jo melko alussa. Tiesin jo rataantutustuessa, että jos keppien jälkeinen valssi jää yhtään vajaaksi, Paisti kiertää esteen väärälle puolen. Ja juuri sillä kohtaa hylkääntyminen sattuikin. Videolta näkyy, että valssi oli oikea-aikainen ja riittävä ja Paisti lähti lähinnä takaakiertoon lähinnä pienestä ranneliikkeestä. Muuten rata oli ihan hyvä, Paisti otti jopa kontaktit. :)
Hyppyrata oli nopea! Alun persjätössä olin aavistuksen liian hidas ja Paisti ei kääntynyt kovin nätisti. Lopussa Paisti hylkääntyi, kun en tehnyt elettäkään välistävedossa ja Paisti kiersi esteen väärälle puolen.
Muutoin treenit ja elämä kulkee normaalilla painollaan. Onpa tässä niinkin kunnianhimoinen suunnitelma, kuin ilmoittaa Vattu jo kuun vaihteessa kisoihin, josko sen saisi nostettua kakkosiin ennen japsimestaruuksia. Onhan pentu kehittynyt aika hienosti viimeisen kuukauden aikana, mutta ei se valmis ole.
Lämpimän päivän piilovaikeat radat tuomaroi Ritva Herrala.
Ensimmäisenä juoksenneltiin agilityradalla, jossa hylkäännyttiin jo melko alussa. Tiesin jo rataantutustuessa, että jos keppien jälkeinen valssi jää yhtään vajaaksi, Paisti kiertää esteen väärälle puolen. Ja juuri sillä kohtaa hylkääntyminen sattuikin. Videolta näkyy, että valssi oli oikea-aikainen ja riittävä ja Paisti lähti lähinnä takaakiertoon lähinnä pienestä ranneliikkeestä. Muuten rata oli ihan hyvä, Paisti otti jopa kontaktit. :)
Hyppyrata oli nopea! Alun persjätössä olin aavistuksen liian hidas ja Paisti ei kääntynyt kovin nätisti. Lopussa Paisti hylkääntyi, kun en tehnyt elettäkään välistävedossa ja Paisti kiersi esteen väärälle puolen.
Muutoin treenit ja elämä kulkee normaalilla painollaan. Onpa tässä niinkin kunnianhimoinen suunnitelma, kuin ilmoittaa Vattu jo kuun vaihteessa kisoihin, josko sen saisi nostettua kakkosiin ennen japsimestaruuksia. Onhan pentu kehittynyt aika hienosti viimeisen kuukauden aikana, mutta ei se valmis ole.
tiistai 19. kesäkuuta 2012
SM-kisaviikonloppu
Odotettu ja paljon puhuttu Suuri Viikonloppu ja Vuoden Kohokohta on nyt ohitse.
Perjantai 15.6.2012
Muutaman koirakon kilpailut aloitettiin perjantaina lämmittelykisoilla, joissa tuomareina toimi agilityradalla Sisko Pulkkinen ja hyppyradalla Martti Salonen.
Ensimmäiset ajatukset radan nähdessäni oli, että onpa helppo. Rataan tutustuessa olo oli kuin idiootilla, miksi tämä on näin helppo, eihän tässä ole mitään hankalaa. Jäikö jokin suuri ansa huomaamatta? Radalla Paisti meni reippaasti, vaikkakin joitakin pitkiä kaarroksia tuli, jälleen kerran. Kaikki kontaktit otettiin, kunnolla! Virheitä radalta 0, aikaan 41,35 (-4,65), sijoitus 23. Sijoitus on normaalisti erittäin huono, mutta Suomen parhaiden joukossa erittäin hyvä.
Hyppyradan nähdessäni ajattelin, että miten hitossa käännän koiran noihin mutkiin, miten aion ehtiä tehdä yhtään mitään? Tutustuessa rata hahmottui paremmin kuin reunalta, vaikka tiesin kyllä jo valmiiksi, että kovin kauniita käännöksistä ei tule. Rataa suorittaessa koiran kanssa yllätyin, kuinka hyvin loppujen lopuksi ehdinkin joka väliin ja kuinka käännökset olivat nätimpiä kuin ajattelin. Loppupuolella rataa olin suunnitellut tekeväni jaakotuksen, jotta koira kääntyisi tiukasti kepeille. Ohjaus oli kuitenkin ajoissa ja Paisti luki sen poispäinkäännöksi. Sain korjattua suunnan ja aloin katsella näyttikö tuomari virhettä, enkä suinkaan ohjannut Paistia kepeille, jonka vuoksi koira juoksi toiseen väliin. Radalta tuloksena 5, aika 40,10 (-9,90!!), sijoitus 42. Sähläyksen kanssa ihanneajan alitus on aika hurja. Videota ei ole, kun meitä edeltänyt koirakko oli poissa, eikä kuvaaja ollut siis valmistautunut.
Lauantaina vietettiin lepopäivää Leppävedellä puita pinoten, Paisti juoksenteli halkojen kanssa, Kassu nukkui pihalla ja Vattu puolusti Kassua hurjilta valkoisilta paimenilta ja koitti vapauttaa pappakoiran vankeudestaan pureksimalla hihnaa, jolla viaton luontokappale oli köytetty kiinni.
Sunnuntai 17.6.
Aamulla ennen kisapaikalle lähtöä katselin netistä karsintaradan online-tuloksia ja totesin, että ihanneaika on tiukka. Kisapaikalla totesin saman asian, vielä vahvemmin: rata oli melko helppo, mutta ihanneaika_tiukka. Todella harva tuntui pääsevän ihanteeseen (lopulta 27 nollatulosta yli 200 lähdöstä).
Olimme Paistin kanssa oman rataantutustumisryhmämme ensimmäisiä lähtijöitä. Rata oli upea. Suoritukseen ei mahtunut juuri yhtään ylimääräistä askelta, vaikkakin Paisti oli hidas. Viikonloppu vieraassa paikassa oli syönyt pienen pystykorvan voimat. Loppujen lopuksi radalta tuloksena +2,80 sijoituksella 56. Finaalipaikka jäi siis muutaman sijoituksen ja reilun puolen sekunnin päähän.
Jos jotain mielenparantajavalheelta kuulostavaa täytyy sanoa, niin on oikeastaan hyvä, ettei sinne finaaliin asti päästy, sillä en olisi varmastikaan malttanut odottaa oikeanlaista suoritusta kontakteilta. Etenkin A:n suoritus on niin veitsenterällä, että finaalin aiheuttamassa mielentilassa se olisi ollut viimeinen niitti ainaiseen väärään suoritustapaan.
Video: (ei suoritus nyt kuitenkaan NOIN hidas ollut, kuin miltä näyttää!)
Yhteenvetona viikonlopusta: Kokemus oli hyvä, radat olivat mukavia ja Paisti meni hienosti. Minun hermoni kestivät normaalia suurempaa onnistumispainetta ja ohjaaminen oikeastaan oli parempaa kuin yleensä. Paistin sunnuntaiväsymys hieman yllätti suuruudellaan. Yöpaikka oli kuitenkin verrattain tuttu, koko elämänsä Paisti on siellä vieraillut aina silloin tällöin, olisin kuvitellut, että se pystyisi rentoutumaan hieman paremmin. Vai vaikuttiko se, että olin itse jumissa ja sen takia ehkä vielä normaalia jännittyneempi?
Hyvillä mielin kohti uusia koitoksia.
Perjantai 15.6.2012
Muutaman koirakon kilpailut aloitettiin perjantaina lämmittelykisoilla, joissa tuomareina toimi agilityradalla Sisko Pulkkinen ja hyppyradalla Martti Salonen.
Ensimmäiset ajatukset radan nähdessäni oli, että onpa helppo. Rataan tutustuessa olo oli kuin idiootilla, miksi tämä on näin helppo, eihän tässä ole mitään hankalaa. Jäikö jokin suuri ansa huomaamatta? Radalla Paisti meni reippaasti, vaikkakin joitakin pitkiä kaarroksia tuli, jälleen kerran. Kaikki kontaktit otettiin, kunnolla! Virheitä radalta 0, aikaan 41,35 (-4,65), sijoitus 23. Sijoitus on normaalisti erittäin huono, mutta Suomen parhaiden joukossa erittäin hyvä.
Video:
Hyppyradan nähdessäni ajattelin, että miten hitossa käännän koiran noihin mutkiin, miten aion ehtiä tehdä yhtään mitään? Tutustuessa rata hahmottui paremmin kuin reunalta, vaikka tiesin kyllä jo valmiiksi, että kovin kauniita käännöksistä ei tule. Rataa suorittaessa koiran kanssa yllätyin, kuinka hyvin loppujen lopuksi ehdinkin joka väliin ja kuinka käännökset olivat nätimpiä kuin ajattelin. Loppupuolella rataa olin suunnitellut tekeväni jaakotuksen, jotta koira kääntyisi tiukasti kepeille. Ohjaus oli kuitenkin ajoissa ja Paisti luki sen poispäinkäännöksi. Sain korjattua suunnan ja aloin katsella näyttikö tuomari virhettä, enkä suinkaan ohjannut Paistia kepeille, jonka vuoksi koira juoksi toiseen väliin. Radalta tuloksena 5, aika 40,10 (-9,90!!), sijoitus 42. Sähläyksen kanssa ihanneajan alitus on aika hurja. Videota ei ole, kun meitä edeltänyt koirakko oli poissa, eikä kuvaaja ollut siis valmistautunut.
Lauantaina vietettiin lepopäivää Leppävedellä puita pinoten, Paisti juoksenteli halkojen kanssa, Kassu nukkui pihalla ja Vattu puolusti Kassua hurjilta valkoisilta paimenilta ja koitti vapauttaa pappakoiran vankeudestaan pureksimalla hihnaa, jolla viaton luontokappale oli köytetty kiinni.
Sunnuntai 17.6.
Aamulla ennen kisapaikalle lähtöä katselin netistä karsintaradan online-tuloksia ja totesin, että ihanneaika on tiukka. Kisapaikalla totesin saman asian, vielä vahvemmin: rata oli melko helppo, mutta ihanneaika_tiukka. Todella harva tuntui pääsevän ihanteeseen (lopulta 27 nollatulosta yli 200 lähdöstä).
Olimme Paistin kanssa oman rataantutustumisryhmämme ensimmäisiä lähtijöitä. Rata oli upea. Suoritukseen ei mahtunut juuri yhtään ylimääräistä askelta, vaikkakin Paisti oli hidas. Viikonloppu vieraassa paikassa oli syönyt pienen pystykorvan voimat. Loppujen lopuksi radalta tuloksena +2,80 sijoituksella 56. Finaalipaikka jäi siis muutaman sijoituksen ja reilun puolen sekunnin päähän.
Jos jotain mielenparantajavalheelta kuulostavaa täytyy sanoa, niin on oikeastaan hyvä, ettei sinne finaaliin asti päästy, sillä en olisi varmastikaan malttanut odottaa oikeanlaista suoritusta kontakteilta. Etenkin A:n suoritus on niin veitsenterällä, että finaalin aiheuttamassa mielentilassa se olisi ollut viimeinen niitti ainaiseen väärään suoritustapaan.
Video: (ei suoritus nyt kuitenkaan NOIN hidas ollut, kuin miltä näyttää!)
Yhteenvetona viikonlopusta: Kokemus oli hyvä, radat olivat mukavia ja Paisti meni hienosti. Minun hermoni kestivät normaalia suurempaa onnistumispainetta ja ohjaaminen oikeastaan oli parempaa kuin yleensä. Paistin sunnuntaiväsymys hieman yllätti suuruudellaan. Yöpaikka oli kuitenkin verrattain tuttu, koko elämänsä Paisti on siellä vieraillut aina silloin tällöin, olisin kuvitellut, että se pystyisi rentoutumaan hieman paremmin. Vai vaikuttiko se, että olin itse jumissa ja sen takia ehkä vielä normaalia jännittyneempi?
Hyvillä mielin kohti uusia koitoksia.
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Uniset agilitykilpailut
Lauantaina 9.6. kisattiin Riihimäellä Pertti Siimeksen radoilla. Aamulla kun kello soitti, jouduin pitkään miettimään minkä takia joudun heräämään. Sama tunne jatkui myös kisapaikalla ensimmäisen radan ajan. Agilityrata hylkääntyi jo kolmannen esteen jälkeen. Paisti ei kuunnellut minua, mutta en minäkään keskittynyt rataan. Paisti ei viitsinyt edes pysähtyä puomille. Niinpä tein ensimmäistä kertaa Paistin kanssa niin, että lähdin radalta pois kesken ja virhettä korjaamatta. Hyödytöntä, tiedän.
Hyppyradalla oltiinkin jo sillä lailla hereillä, että saimme nollan tällaisilla tiedoilla: Aika 38,17 - 2,83 sijoitus 4. Radalla oli pari kohtaa, missä Paisti epäröi, mutta sain sen kuitenkin suorittamaan virheettömän radan.
Lauantain perusteella ei kovin hyvillä mielin voi SM-kisoihin lähteä, mutta eiliset treenit paransivat oloja hieman. Vaikkakin kontaktit ärsyttävät vieläkin. Mestaruuksien jälkeen Paisti jää kisatauolle ainakin heinäkuun ajaksi, sinä aikana voisi taas hieman tehotreenata pysähtymistä, jos viitsii.
Hyppyradalla oltiinkin jo sillä lailla hereillä, että saimme nollan tällaisilla tiedoilla: Aika 38,17 - 2,83 sijoitus 4. Radalla oli pari kohtaa, missä Paisti epäröi, mutta sain sen kuitenkin suorittamaan virheettömän radan.
Lauantain perusteella ei kovin hyvillä mielin voi SM-kisoihin lähteä, mutta eiliset treenit paransivat oloja hieman. Vaikkakin kontaktit ärsyttävät vieläkin. Mestaruuksien jälkeen Paisti jää kisatauolle ainakin heinäkuun ajaksi, sinä aikana voisi taas hieman tehotreenata pysähtymistä, jos viitsii.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Sirkuspelle Santeri
Santeri on ollut tänä keväänä erityisen herkkä lämpimälle ilmalle ja auringolle. Kun sitä kutsuu aurinkoon, se pyrkii välittömästi takaisin varjoon. Viileämpinäkin päivinä Santeri tuntui olevan kuumissaan.
Kun en saanut yrityksistä huolimatta kampaamalla aikaan haluttua tulosta, otin käyttöön järeämmät aseet: Fiskarsit. Nyt Santeri on naurettavan näköinen (en ole koskaan ollut hyvä saksien käyttäjä), mutta selkeästi tyytyväisempi.
Sain vihdoinkin kameran, joten kuvia löytyy:
Luonnollisesti, nyt kun Santeri on ollut lammas pari päivää, se alkaa tiputtaa loppujakin karvoja. Kohta meillä on siis kalju japaninpystykorva.
Kun en saanut yrityksistä huolimatta kampaamalla aikaan haluttua tulosta, otin käyttöön järeämmät aseet: Fiskarsit. Nyt Santeri on naurettavan näköinen (en ole koskaan ollut hyvä saksien käyttäjä), mutta selkeästi tyytyväisempi.
Sain vihdoinkin kameran, joten kuvia löytyy:
 |
 |
Luonnollisesti, nyt kun Santeri on ollut lammas pari päivää, se alkaa tiputtaa loppujakin karvoja. Kohta meillä on siis kalju japaninpystykorva.
tiistai 29. toukokuuta 2012
Kilpailua ja terveystutkimusta
Olen sanonut ennenkin, että tänään ohjasin. Ehkä olenkin ohjannut, mutta Laukaassa 26.5. minä ohjasin niin kuin treeneissä. Rataantutustumisessa tuli se tunne, että nyt on onnistuttava ja onnistuin siirtämään jotain treeniohjaamisesta myös kisaradoille. Tuomarina toimi Kari Jalonen
A-rata, agility. Rata oli hyvä, yksi käännös meinasi mennä pitkäksi, jonka takia en ehtinytkään ihan sinne minne piti, seurauksena hylkäys. Mutta rata oli hyvä, ohjaus oli hyvää. Paisti otti A:n kontaktit.
B-rata, agility myös. Tämän radan tutustumisessa ei tullut onnistumisoloa. Paisti hylkääntyi jo melko alussa. En kai sanonut sille mitään ja vain oletin, että kyllä se tulee mukana. Kaksi kontaktia lähekkäin, Paisti menee väärälle. Puomille vienti onnistui, vaikka olin melko varma, ettei siitä tule mitään, miksi en luottanut Paistiin, vaikka tiedän, että se osaa?
C-rata, hyppy. Onnistumisenpakko tuli takaisin. Ohjasin ja käytin ääntäni, Paisti meni lujaa, vaikka videolta näyttää, että juostaan paikallaan... Tulos 0, -1,7, sijoitus 2. Sert-H oli niin lähellä, itseasiassa se ehti lukea muutaman minuutin ajan jopa kilpailukirjassakin. Osallistujamäärä ei vain ollut tarpeeksi suuri, tällä kertaa jäi kolmesta koirasta kiinni. Voittajasta jäätiin 0,47 sekuntia...
Ilmoitin Paistin sunnuntaina SM-kisoihin. Sitä ennen käymme vielä todennäköisesti kilpailemassa Riihimäellä 9.6. ja SM-lämmittelykisoissa 15.6.
Käytimme Vattua perjantaina 25.6. lonkka- ja kyynärkuvissa Ventelällä. Kaikki näytti hyvältä ja kuvat lähti kennelliittoon A/A:na ja 0/0:na. Nukutusaine sai Vatun pahoinvoivaksi ja tyttö jaksoikin valittaa oloaan. Syliin se kuitenkin rauhottui ja nukahti nopeasti ja Tampereella se oli jo normaali.
Lauantaina ennen Paistin kisarupeamaa Jalonen mittasi Vatun, nyt se on virallisesti pikkukoira. Minien ylärajaan jäi samanverran tilaa kuin viimekesänä epävirallisessa mittauksessa. Nyt vain treenaamaan koira loppuun. Lämmittelyesteillä kepit menivät oikein, otettiin jopa takanaleikkauksia.
A-rata, agility. Rata oli hyvä, yksi käännös meinasi mennä pitkäksi, jonka takia en ehtinytkään ihan sinne minne piti, seurauksena hylkäys. Mutta rata oli hyvä, ohjaus oli hyvää. Paisti otti A:n kontaktit.
B-rata, agility myös. Tämän radan tutustumisessa ei tullut onnistumisoloa. Paisti hylkääntyi jo melko alussa. En kai sanonut sille mitään ja vain oletin, että kyllä se tulee mukana. Kaksi kontaktia lähekkäin, Paisti menee väärälle. Puomille vienti onnistui, vaikka olin melko varma, ettei siitä tule mitään, miksi en luottanut Paistiin, vaikka tiedän, että se osaa?
C-rata, hyppy. Onnistumisenpakko tuli takaisin. Ohjasin ja käytin ääntäni, Paisti meni lujaa, vaikka videolta näyttää, että juostaan paikallaan... Tulos 0, -1,7, sijoitus 2. Sert-H oli niin lähellä, itseasiassa se ehti lukea muutaman minuutin ajan jopa kilpailukirjassakin. Osallistujamäärä ei vain ollut tarpeeksi suuri, tällä kertaa jäi kolmesta koirasta kiinni. Voittajasta jäätiin 0,47 sekuntia...
Ilmoitin Paistin sunnuntaina SM-kisoihin. Sitä ennen käymme vielä todennäköisesti kilpailemassa Riihimäellä 9.6. ja SM-lämmittelykisoissa 15.6.
Käytimme Vattua perjantaina 25.6. lonkka- ja kyynärkuvissa Ventelällä. Kaikki näytti hyvältä ja kuvat lähti kennelliittoon A/A:na ja 0/0:na. Nukutusaine sai Vatun pahoinvoivaksi ja tyttö jaksoikin valittaa oloaan. Syliin se kuitenkin rauhottui ja nukahti nopeasti ja Tampereella se oli jo normaali.
Lauantaina ennen Paistin kisarupeamaa Jalonen mittasi Vatun, nyt se on virallisesti pikkukoira. Minien ylärajaan jäi samanverran tilaa kuin viimekesänä epävirallisessa mittauksessa. Nyt vain treenaamaan koira loppuun. Lämmittelyesteillä kepit menivät oikein, otettiin jopa takanaleikkauksia.
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
The Final Countdown
Muutaman päivän vajaa kuukausi aikaa opetella ohjaamaan myös kisoissa.
Parina päivänä olemme ottaneet Paistin kanssa A:lle pysähtymistreeniä. Esteelle tullaan täysiä ja silti pitää pysähtyä oikeaan kohtaan. Ensimmäisenä päivänä valumisia sattui enemmän, toisena päivänä vain yksi melkein_valuminen; Paisti pysähtyi aavistuksen liian myöhään ja venytti nopeasti takajalkojaan taaksepäin. Ja hetkeä aiemmin olin haukkunut sitä tyhmäksi koiraksi.
Eilisissä treeneissä keskityin nopeisiin käännöksiin. Nopeita ne olivatkin. Kokonaisuutena meno oli erittäin säpäkkää ja varmaa. Tällaisen ohjauksen kun saisi siirrettyä kisoihin asti. Nykyään jokaisella kisaradalla ohjaan tyylillä "nyt se nollarata". Tyyli on toimiva, mutta siihen tarvitsisi lisätä vielä suurempi luottamus koiraan ja ohjaukseen, pitäisi uskaltaa käskyttää ja ohjata aiemmin ja tarkemmin.
Kunto. Jatketaan harjoittelua...
Parina päivänä olemme ottaneet Paistin kanssa A:lle pysähtymistreeniä. Esteelle tullaan täysiä ja silti pitää pysähtyä oikeaan kohtaan. Ensimmäisenä päivänä valumisia sattui enemmän, toisena päivänä vain yksi melkein_valuminen; Paisti pysähtyi aavistuksen liian myöhään ja venytti nopeasti takajalkojaan taaksepäin. Ja hetkeä aiemmin olin haukkunut sitä tyhmäksi koiraksi.
Eilisissä treeneissä keskityin nopeisiin käännöksiin. Nopeita ne olivatkin. Kokonaisuutena meno oli erittäin säpäkkää ja varmaa. Tällaisen ohjauksen kun saisi siirrettyä kisoihin asti. Nykyään jokaisella kisaradalla ohjaan tyylillä "nyt se nollarata". Tyyli on toimiva, mutta siihen tarvitsisi lisätä vielä suurempi luottamus koiraan ja ohjaukseen, pitäisi uskaltaa käskyttää ja ohjata aiemmin ja tarkemmin.
Kunto. Jatketaan harjoittelua...
maanantai 21. toukokuuta 2012
Kisakauden avaus Tampereella 19.5.2012
Kisakausi on nyt avattu Paistin kanssa Takkujen 10-vuotiskilpailuissa.
A-radan tuomaroi Gabi Steppan. Rata oli mukavan selkeä, vaikka selkeitä ansapaikkoja olikin. A:n kontakti oli varsin ruma ja kaarrokset melko pitkiä, kun en ohjannut kunnolla. Tuloksena radalta 0,05 sekuntia yliaikaa. Sijoituttiin neljänneksi. Miten pienestä voikaan jäädä nolla kiinni? Jos vaan olisin ohjannut kunnolla...
Tässä video A-radalta:
C-rata oli Anne Viitasen tuomaroima hyppyrata. Rata oli jouheva, vaikkakin ansoja täynnä. Ansaanhan me langettiin melkein ennen kuin pääsimme alkamaankaan, kun en pyytänyt Paistia kääntymään tarpeeksi ajoissa. Hylystä huolimatta rata oli erinomainen.
A-radan tuomaroi Gabi Steppan. Rata oli mukavan selkeä, vaikka selkeitä ansapaikkoja olikin. A:n kontakti oli varsin ruma ja kaarrokset melko pitkiä, kun en ohjannut kunnolla. Tuloksena radalta 0,05 sekuntia yliaikaa. Sijoituttiin neljänneksi. Miten pienestä voikaan jäädä nolla kiinni? Jos vaan olisin ohjannut kunnolla...
Tässä video A-radalta:
B-radalle (tuomarina Lena Dyrsmeds) lähdin hieman ärsyyntyneenä edellisestä tuloksesta ja päätin, että nyt otetaan A:n kontakti paremmin ja ohjataan niin, että se nolla tulee. A:n kontakti oli nätimpi, muttei täydellinen. Yhdessä vaiheessa oletin enemmän kuin ohjasin, josta seurauksena kielto. Tuloksena radalta 5, - 4,75, sijoitus 13
Video:
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Kaksi kuukautta aikaa
SM-kisoihin on noin kaksi kuukautta.
Kuntokuuri on aloitettu, ohjaajalle ja koiralle. Nopeat kontaktit ovat hieman laiskan työn alla. Nopeat käännökset melko hyvässä vaiheessa, kunhan vain ohjaan. Paisti menee kovaa.
Mitä on vielä tekemättä? Niitä nopeita kontakteja pitäisi vahvistaa ja vahvistaa. Rakensin jopa sisäkäyttöön sopivan contact trainerin, mutta se on hieman liukas, täytyisi hieman karhentaa. Tähän astiset treenit on kuitenkin menneet hyvin. Molemmat tarvitsevat reilusti lisää kuntoa, mutta kohta ei muuta olekaan kuin aikaa.
Kyllä tästä saattaa vielä jotain tulla, ehkä muistan jopa ilmoittautua?
Kuntokuuri on aloitettu, ohjaajalle ja koiralle. Nopeat kontaktit ovat hieman laiskan työn alla. Nopeat käännökset melko hyvässä vaiheessa, kunhan vain ohjaan. Paisti menee kovaa.
Mitä on vielä tekemättä? Niitä nopeita kontakteja pitäisi vahvistaa ja vahvistaa. Rakensin jopa sisäkäyttöön sopivan contact trainerin, mutta se on hieman liukas, täytyisi hieman karhentaa. Tähän astiset treenit on kuitenkin menneet hyvin. Molemmat tarvitsevat reilusti lisää kuntoa, mutta kohta ei muuta olekaan kuin aikaa.
Kyllä tästä saattaa vielä jotain tulla, ehkä muistan jopa ilmoittautua?
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Ruovesi RN 9.4.2012
Tänään näyteltiin Paistin ja Vatun kanssa. Aamulla satoi lunta ja iltapäiväksi oli luvattu vettä, mutta päivä meni varsin aurinkoisissa merkeissä. Tuomarina tänään toimi Esko Nummijärvi.
Paisti oli Paisti, kehässä ei enää jännittänyt yhtään niin paljon kuin aiemmissa näyttelyissä. Karvat eivät olleet vielä karanneet, joten Paisti oli kohtuullisessa turkissa.
"n. 35 cm. Rotutyyppi erittäin hyvä, mittasuhteet oikeat, kevyt narttumainen uros, lyhyt kaula, selkä hyvä, pieni häntä, joka lähtee hyvin. Hyväasentoiset raajat, hyvä karvapeite, voisi liikkua pidemmällä askeleella. Esitetään hyvin." AVO H
Tällä kertaa suurimpana virheenä oli narttumaisuus. Tuomari luennoikin yleisölle, että pää olisi kovin hyvä nartulle. Askeleet - olisin ehkä saanut liikettä pidemmäksi menemällä nopeampaa, mutta varoin hieman peitsaamista.
Vattu on niin luonnollinen esiintyjä. Kotonakin kun harjoiteltiin, toinen menee ensimmäisestä kerrasta alkaen siististi ja ryhdikkäästi. Viime viikolla alkaneet juoksut eivät häirinneet, ei Paistia eikä Vattua.
"Rotutyyppi erinomainen, lyhytrunkoinen. Kevyt kaunis pää, hyvä selkä, kauniisti lähtevä häntä, hyvä rintakehä, hieman korostuneet etuliikkeet. Karvapeite hyvä." NUO ERI1 SA PN2 SERT
Tämä oli minun ensimmäinen eri, ensimmäinen sa ja ensimmäinen serti. Ja Vatun ensimmäinen näyttely. Onhan se kaunis koira, hyvä karva ja nätit liikkeet. Ja hyvä luonne - ei reagoinut mitenkään siihen, että vieras karvainen mies tuli käpälöimään. Olin silti hieman hämmästynyt, kun kehän laidalta huikattiin, onnea, SA. sitten vielä serti. Ja paras narttu -kehässä meidän taakse jäi vielä yksi koira, ei oltu viimeisiä.
Paisti oli Paisti, kehässä ei enää jännittänyt yhtään niin paljon kuin aiemmissa näyttelyissä. Karvat eivät olleet vielä karanneet, joten Paisti oli kohtuullisessa turkissa.
"n. 35 cm. Rotutyyppi erittäin hyvä, mittasuhteet oikeat, kevyt narttumainen uros, lyhyt kaula, selkä hyvä, pieni häntä, joka lähtee hyvin. Hyväasentoiset raajat, hyvä karvapeite, voisi liikkua pidemmällä askeleella. Esitetään hyvin." AVO H
Tällä kertaa suurimpana virheenä oli narttumaisuus. Tuomari luennoikin yleisölle, että pää olisi kovin hyvä nartulle. Askeleet - olisin ehkä saanut liikettä pidemmäksi menemällä nopeampaa, mutta varoin hieman peitsaamista.
Vattu on niin luonnollinen esiintyjä. Kotonakin kun harjoiteltiin, toinen menee ensimmäisestä kerrasta alkaen siististi ja ryhdikkäästi. Viime viikolla alkaneet juoksut eivät häirinneet, ei Paistia eikä Vattua.
"Rotutyyppi erinomainen, lyhytrunkoinen. Kevyt kaunis pää, hyvä selkä, kauniisti lähtevä häntä, hyvä rintakehä, hieman korostuneet etuliikkeet. Karvapeite hyvä." NUO ERI1 SA PN2 SERT
Tämä oli minun ensimmäinen eri, ensimmäinen sa ja ensimmäinen serti. Ja Vatun ensimmäinen näyttely. Onhan se kaunis koira, hyvä karva ja nätit liikkeet. Ja hyvä luonne - ei reagoinut mitenkään siihen, että vieras karvainen mies tuli käpälöimään. Olin silti hieman hämmästynyt, kun kehän laidalta huikattiin, onnea, SA. sitten vielä serti. Ja paras narttu -kehässä meidän taakse jäi vielä yksi koira, ei oltu viimeisiä.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Nytkö se alkaa, lähtölaskenta?
Koska töissä ehtii aina ajatella kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, iski tajuntaani eilisessä auringonpaisteessa, että se on kevät. Kevät tarkoittaa sitä, että kohta on kesä. Se taas tarkoittaa sitä, että kohta on SM-kisat. Aikalailla tasan kolmen kuukauden päästä pitäisi olla paletti kasassa.
Paisti ei ole parhaimmassa kunnossaan tällä hetkellä. Se taas vaikuttaa nopeuteen ja nopeus vaikuttaa minuun. Tämä on asia on kohtuullisen helppo korjata, eikä vielä kannata kiirehtiä, tai ehdin hoitaa asiat niin, että kunto alkaa jo laskea ennen näytön paikkaa.
Minä en todellakaan ole parhaimmassa kunnossani tällä hetkellä. Tämäkin on korjattavissa, mutta työtä on jokseenkin enemmän kuin Paistin kanssa. Kestävyyskunto on kohtuullinen, mutta nopeat juoksusuoritukset ei vain onnistu. Kohta pääsee onneksi juoksemaan, tiet on jo osittain sulia. Kolme kuukautta on sen verran pitkä aika, että ehdin tekemään vaikka mitä, mutta kuitenkin niin lyhyt, että takaraivossa jyskyttäessään se motivoi rääkkäämään itseä esimerkiksi kestoinhokillani, kuntopyörällä.
Kunnonkohotuksen lisäksi on pieniä muitakin keskeneräisiä asioita, mm. itsenäiset kontaktit ja pienemmät kaaret. Nopeuttakaan ei ole koskaan liikaa.
SM-valmistautumisen lisäksi olen ajatellut käyttää nuorisoa näyttelyssä tai parissa. Täytyisi siis opettaa jonkinlaista kehäkäyttäytymistäkin. Eiköhän näiden operaatioiden parissa saa kevään kulumaan mukavasti.
Paisti ei ole parhaimmassa kunnossaan tällä hetkellä. Se taas vaikuttaa nopeuteen ja nopeus vaikuttaa minuun. Tämä on asia on kohtuullisen helppo korjata, eikä vielä kannata kiirehtiä, tai ehdin hoitaa asiat niin, että kunto alkaa jo laskea ennen näytön paikkaa.
Minä en todellakaan ole parhaimmassa kunnossani tällä hetkellä. Tämäkin on korjattavissa, mutta työtä on jokseenkin enemmän kuin Paistin kanssa. Kestävyyskunto on kohtuullinen, mutta nopeat juoksusuoritukset ei vain onnistu. Kohta pääsee onneksi juoksemaan, tiet on jo osittain sulia. Kolme kuukautta on sen verran pitkä aika, että ehdin tekemään vaikka mitä, mutta kuitenkin niin lyhyt, että takaraivossa jyskyttäessään se motivoi rääkkäämään itseä esimerkiksi kestoinhokillani, kuntopyörällä.
Kunnonkohotuksen lisäksi on pieniä muitakin keskeneräisiä asioita, mm. itsenäiset kontaktit ja pienemmät kaaret. Nopeuttakaan ei ole koskaan liikaa.
SM-valmistautumisen lisäksi olen ajatellut käyttää nuorisoa näyttelyssä tai parissa. Täytyisi siis opettaa jonkinlaista kehäkäyttäytymistäkin. Eiköhän näiden operaatioiden parissa saa kevään kulumaan mukavasti.
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Agilityhehkutusta
Tänään oli jälleen treenit Lempäälässä. Tällä kertaa vetäjänä oli tuntemattomaksi jäänyt mies.
Olin ajoissa paikalla ja syystä x sain ohjattavakseni myös australiankelpie Konstan. Myönnettäköön, etten ole ollut kovin vakuuttunut Konstan tähänastisista suorituksista, enkä odottanut, että radasta tulisi yhtään mitään. Mutta Konstahan meni hyvin. Kouluttaja jaksoi muistuttaa monesti käsien asennosta, liikkeen suunnasta ja ennen kaikkea kaiken oikea-aikaisuudesta. Olin totaalisen myöhässä ja tein vääränlaisia liikkeitä, mutta kun kärsivällisesti jaksoin yrittää ja yrittää kerran toisensa jälkeen, onnistuin. Olen niin tyytyväinen Konstaan, joka meni koko radan, mutta ennen kaikkea itseeni. Niin pieniä asioita, johon ei ole ennen kiinnitetty samalla lailla huomiota, ja muutos koirassa oli valtaisa.
Paistin kanssa mentiin hieman pidempää rataa. Aluksi kaarrokset olivat valtavia, mutta jälleen kerran pienillä asioilla saimme ne pienenemään. Täysin tyytyväinen suoritukseen en ollut, sillä Paisti ehti hieman väsähtää, ennen kuin todella tajusin, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Käsiä pitäisi laskea alemmas, omaa liikettä ja ennakointia pitäisi lisätä. Kaiken kaikkiaan hyvä harjoitus myös Paistille.
Mukana oli myös Vattu. Vatun kanssa mentiin myös koko rataa. Vaikeuksia tuotti se, että Vattu kääntyy huomattavasti paremmin kuin Paisti, eikä se myöskään irtoa niin hyvin esteille. Luotin siis liikaa koiraan väärissä paikoissa. Mutta Vattu meni niin hyvin. Senkin kanssa täytyy laskea käsiä alemmas; meno parani huomattavasti, kun koiran ei tarvinnut vilkuilla niin ylös, vaan se pystyi keskittymään esteisiin. Hienointa on, että vaikka Vattu menee kovaa, se pystyy tekemään uskomattoman pieniä kaarroksia.
Saimme myös kepit sujumaan paremmin kuin ikinä, niinkin yksinkertaisella tempulla kuin antamalla koiralle tilaa. Tämän treenin jälkeen sanoisin, että hieman lisää varmuutta ja Vattu on valmis kisakentille.
Olin jokseenkin kuollut, kun kaikki koirat olivat menneet, mutta tämän tyytyväisempi harjoituksiin en voisi olla. Niin paljon uusia asioita, joista tuntui olevan todella paljon apua. Nostan hattua ihmiselle, jolla riittää kärsivällisyyttä kertoa jokainen epäkohta ja myös vaatia loppuun asti sitä oikeaa suoritusta. Minunlaiseni puupään kanssa siihen menee nimittäin aikaa. Parhaat treenit aikoihin
Olin ajoissa paikalla ja syystä x sain ohjattavakseni myös australiankelpie Konstan. Myönnettäköön, etten ole ollut kovin vakuuttunut Konstan tähänastisista suorituksista, enkä odottanut, että radasta tulisi yhtään mitään. Mutta Konstahan meni hyvin. Kouluttaja jaksoi muistuttaa monesti käsien asennosta, liikkeen suunnasta ja ennen kaikkea kaiken oikea-aikaisuudesta. Olin totaalisen myöhässä ja tein vääränlaisia liikkeitä, mutta kun kärsivällisesti jaksoin yrittää ja yrittää kerran toisensa jälkeen, onnistuin. Olen niin tyytyväinen Konstaan, joka meni koko radan, mutta ennen kaikkea itseeni. Niin pieniä asioita, johon ei ole ennen kiinnitetty samalla lailla huomiota, ja muutos koirassa oli valtaisa.
Paistin kanssa mentiin hieman pidempää rataa. Aluksi kaarrokset olivat valtavia, mutta jälleen kerran pienillä asioilla saimme ne pienenemään. Täysin tyytyväinen suoritukseen en ollut, sillä Paisti ehti hieman väsähtää, ennen kuin todella tajusin, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Käsiä pitäisi laskea alemmas, omaa liikettä ja ennakointia pitäisi lisätä. Kaiken kaikkiaan hyvä harjoitus myös Paistille.
Mukana oli myös Vattu. Vatun kanssa mentiin myös koko rataa. Vaikeuksia tuotti se, että Vattu kääntyy huomattavasti paremmin kuin Paisti, eikä se myöskään irtoa niin hyvin esteille. Luotin siis liikaa koiraan väärissä paikoissa. Mutta Vattu meni niin hyvin. Senkin kanssa täytyy laskea käsiä alemmas; meno parani huomattavasti, kun koiran ei tarvinnut vilkuilla niin ylös, vaan se pystyi keskittymään esteisiin. Hienointa on, että vaikka Vattu menee kovaa, se pystyy tekemään uskomattoman pieniä kaarroksia.
Saimme myös kepit sujumaan paremmin kuin ikinä, niinkin yksinkertaisella tempulla kuin antamalla koiralle tilaa. Tämän treenin jälkeen sanoisin, että hieman lisää varmuutta ja Vattu on valmis kisakentille.
Olin jokseenkin kuollut, kun kaikki koirat olivat menneet, mutta tämän tyytyväisempi harjoituksiin en voisi olla. Niin paljon uusia asioita, joista tuntui olevan todella paljon apua. Nostan hattua ihmiselle, jolla riittää kärsivällisyyttä kertoa jokainen epäkohta ja myös vaatia loppuun asti sitä oikeaa suoritusta. Minunlaiseni puupään kanssa siihen menee nimittäin aikaa. Parhaat treenit aikoihin
torstai 23. helmikuuta 2012
Miten meillä menee
Viimeisten päivitysten jälkeen olemme jatkaneet treenejä SportDogParkissa Paistin kanssa. Paisti kulkee hyvin ja yhteinen sävel on alkanut löytyä myös harjoituksiin. Olemme ottaneet erikoistarkasteluun käännökset, jotka onkin pienentyneet jonkin verran ohjauksen rytmitystä muuttamalla.
Myös kontakteihin on taas kiinnitetty huomiota. Joskus syksyllä aloin vahvistaa itsenäistä kontaktia kun jättäydyn taakse ja nyt harjoittelu on otettu muutamissa treeneissä mukaan kuvioihin. Ongelmia teettää hieman se, että Paisti on oppinut erittäin hyvin sen, että palkan saa ottaa vasta kun siihen saa luvan. Tämän takia se ei halua mennä lähelle kontaktin loppupäässä olevaa palkkaa. Jos antaa luvan palkan ottamiseen, Paisti ei pysähdy oikealla tavalla. Palkka onkin jätetty pidemmälle ja Päivi on hieman houkutellut Paistia eteenpäin - kohtuullisin tuloksin. Silloin tällöin Paisti juoksee läpi, jonka jälkeen alastulo hiivitään, sitten taas sujuu paremmin.
Yksi yleisimmistä kirjoituksen aiheistani tuntuu olevan se, että Paistilla on jalka kipeänä. Tällä kertaa aiheuttajana oli Vattu. Tammikuun lopulla äitee oli päästämässä koiria ulos ja eteisessä syntyi jonkinnäköinen konflikti valkoisten välillä. Seuraavana päivänä Paisti nosteli jalkojaan lenkillä ja ajattelin, että pakkanen puree, mutta ontuminen jatkui sisälläkin. Vasen etujalka oli hieman turvonnut ja Paisti selvästi arasteli käsittelyä. Perjantaina tarkastin jalan, johon oli noussut aivan valtava mustelma. Jalka ei ollut enää kipeä, mutta jätin Paistin treeneistä pois.
Paistin tilalle lähti Vattu. Otettiin pieniä pätkiä, hyppysuoria ja putkia. Putket olivat hieman outoja. Kontaktit olivat erittäin kauniit, samaten kaarrokset. Keppien suoritukseen tarvitaan runsaasti malttia. Hyvä koira siitä on varmasti tulossa.
Myös kontakteihin on taas kiinnitetty huomiota. Joskus syksyllä aloin vahvistaa itsenäistä kontaktia kun jättäydyn taakse ja nyt harjoittelu on otettu muutamissa treeneissä mukaan kuvioihin. Ongelmia teettää hieman se, että Paisti on oppinut erittäin hyvin sen, että palkan saa ottaa vasta kun siihen saa luvan. Tämän takia se ei halua mennä lähelle kontaktin loppupäässä olevaa palkkaa. Jos antaa luvan palkan ottamiseen, Paisti ei pysähdy oikealla tavalla. Palkka onkin jätetty pidemmälle ja Päivi on hieman houkutellut Paistia eteenpäin - kohtuullisin tuloksin. Silloin tällöin Paisti juoksee läpi, jonka jälkeen alastulo hiivitään, sitten taas sujuu paremmin.
Yksi yleisimmistä kirjoituksen aiheistani tuntuu olevan se, että Paistilla on jalka kipeänä. Tällä kertaa aiheuttajana oli Vattu. Tammikuun lopulla äitee oli päästämässä koiria ulos ja eteisessä syntyi jonkinnäköinen konflikti valkoisten välillä. Seuraavana päivänä Paisti nosteli jalkojaan lenkillä ja ajattelin, että pakkanen puree, mutta ontuminen jatkui sisälläkin. Vasen etujalka oli hieman turvonnut ja Paisti selvästi arasteli käsittelyä. Perjantaina tarkastin jalan, johon oli noussut aivan valtava mustelma. Jalka ei ollut enää kipeä, mutta jätin Paistin treeneistä pois.
Paistin tilalle lähti Vattu. Otettiin pieniä pätkiä, hyppysuoria ja putkia. Putket olivat hieman outoja. Kontaktit olivat erittäin kauniit, samaten kaarrokset. Keppien suoritukseen tarvitaan runsaasti malttia. Hyvä koira siitä on varmasti tulossa.
tiistai 24. tammikuuta 2012
Santeri
Viime viikkoina Santeri on taas näyttänyt parasta itseään, tuollaisena se on aika mahtava kaveri. Ja onhan se kaunis ja hyvinsäilynytkin:
 |
| Vuosi 2008 |
 |
| Vuosi 2011 |
maanantai 23. tammikuuta 2012
Meriittejä Paistille
Viime viikonloppuna Kukkian haukkujen kaudenpäättäjäisissä Paisti sai vuoden agilitykiertopalkinnon. Sitten tänään sain sähköpostia japsiyhdistyksen agilityvastaavalta, joka onnitteli uutta vuoden agilityjapsia. Paistin loistava agilityvuosi kirkastui siis vielä aavistuksen verran näiden palkintojen myötä.
Me rapakuntoiset kävimme myös agitreeneissä SportDogParkissa Männistön Päivin ryhmässä. Alunperin en ilmoittautunut kurssille, kun tarkoituksena oli lähteä kahdeksaksi viikkoa Rovaniemelle työharjoitteluun. Pari viikkoa sitten muutin suunnitelman ja päätinkin jäädä etelään. Treenipaikan meille luovutti Soile, kiitos.
Rata oli mukava ja Paisti kulki hyvin, vaikkakin välistävedot on unohtuneet kokonaan. Minä taas olin hukassa, niin kuin se kuuluisa pallo. Eikä asiaa auttanut yhtään se, että olen sairastellut marraskuun lopusta asti ja koirien lenkitys on jäänyt hyvin pitkälti auttavien käsien varaan. Kunnon parannustavoite aloitetaan siis todella nollasta.
Viikon päästä kisaikään tuleva Vattu oli mukana turistikoirana. Tarkoituksena oli, että muiden treenatessa me voisimme harjoitella unohtunutta paikalla istumista ja muuta sellaista, mutta tällä kertaa harjoiteltiinkin vain ihmisten ilmoilla olemista. Tällä vauhdilla Vattu ei ole kisavalmis tämän vuoden puolella. Huomasin tosin yksi päivä, että kontaktit se osaa. Kukaan ei ollut vielä ehtinyt siivota patjaa lattialta pois yön jäljiltä ja Vattu päätti toki mennä nukkumaan sille. Komensin koiran pois, mutta Vattu ei selvästikään tajunnut mitä tarkoitin, sillä se tarjosi kontaktia takajalat patjalla ja etujalat maassa.
Me rapakuntoiset kävimme myös agitreeneissä SportDogParkissa Männistön Päivin ryhmässä. Alunperin en ilmoittautunut kurssille, kun tarkoituksena oli lähteä kahdeksaksi viikkoa Rovaniemelle työharjoitteluun. Pari viikkoa sitten muutin suunnitelman ja päätinkin jäädä etelään. Treenipaikan meille luovutti Soile, kiitos.
Rata oli mukava ja Paisti kulki hyvin, vaikkakin välistävedot on unohtuneet kokonaan. Minä taas olin hukassa, niin kuin se kuuluisa pallo. Eikä asiaa auttanut yhtään se, että olen sairastellut marraskuun lopusta asti ja koirien lenkitys on jäänyt hyvin pitkälti auttavien käsien varaan. Kunnon parannustavoite aloitetaan siis todella nollasta.
Viikon päästä kisaikään tuleva Vattu oli mukana turistikoirana. Tarkoituksena oli, että muiden treenatessa me voisimme harjoitella unohtunutta paikalla istumista ja muuta sellaista, mutta tällä kertaa harjoiteltiinkin vain ihmisten ilmoilla olemista. Tällä vauhdilla Vattu ei ole kisavalmis tämän vuoden puolella. Huomasin tosin yksi päivä, että kontaktit se osaa. Kukaan ei ollut vielä ehtinyt siivota patjaa lattialta pois yön jäljiltä ja Vattu päätti toki mennä nukkumaan sille. Komensin koiran pois, mutta Vattu ei selvästikään tajunnut mitä tarkoitin, sillä se tarjosi kontaktia takajalat patjalla ja etujalat maassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)