Reilun puolen vuoden aikana Kassusta on selkeästi tullut vanha: mäyrä saa tulla varastamaan tarhan vierestä kananmunat, koipi ei enää nouse, eikä päivään mahdu juuri muuta kuin unta ja ruoan kerjäämistä. Kuulo on mennyt siihen pisteeseen, että ei voi enää hirveästi syyttää kuuntelematta jättämistä, kun kivatkin asiat menee useimmiten ohi korvien. Näkö taas - siitä on vaikea sanoa, koska hahmoja tunnistamalla se pärjää hyvin, eikä virhearvioita usein tule, luulen kuitenkin että huonompaan suuntaan mennään, luonnollisestikin. Valkoisia karvapalloja kohtaan Kassu tuntee entistä suurempaa inhoa - ehkä juurikin siitä syystä, ettei se enää pysty tarkalleen päättelemään mitä ne meinaa ympärillä sählätessään.
Kassu on opettanut suuresti ja vie itseäänkin kovin paljon isomman tilan positiivisten tunteitten varastosta. Pitkää ikää Kaspertti-herralle!
 |
| Kassusta on hirveän vähän kuvia - tämäkin vuodelta 2010 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti