Eilen kisattiin Orivedellä Harri Huittisen ja Salme Mujusen radoilla valkoisten kanssa.
Harri oli tehnyt mineille mukavat ansoja sisältävät radat. Ensimmäisellä radalla Paisti lähti alusta jonkun hajun perään ja kielsi ensimmäisen esteen. Ansoihin meinattiin astua, molemmat olivat hieman hämmentyneitä alun takia. Paisti kielsi yhden putken ja yhdellä hypyllä ei hypännytkään minua vasten vaan juoksi ohitse. En jäänyt korjailemaan vaan jatkoin. A:n ja keinun kontaktit vähän valuivat, puomilla otettiinkin sitten hieman tarkkuutta.
Toisella radalla otettiin lentävä lähtö, ettei Paisti jäisi hajujen perään. Ei auttanut, ennen ensimmäistä hyppyä nenä meinasi taas viedä, tällä kertaa ensimmäinen hyppy onnistui heti. Radalla oli yksi kohta, jossa esteet olivat melko tiheässä ja putkesta tullessa seuraavan hypyn molemmin puolin oli erittäin houkuttelevat ansat, joihin koira menisi pienestä käden heilautuksesta. Paisti ei mennyt, tosin ei se hypännyt myöskään oikeaa hyppyä, vaan juoksi jaloille. Ennen puomia Paisti bongasi yleisöstä jotakin kivaa, eikä pystynyt kääntämään itseään enää esteelle. Tulos radalta 15 ja yliaikaa.. Radan jälkeen Paisti ontui etujalkaansa, johon Santeri puri ikävän vekin viikko sitten. Kaksi rataa kivituhkalla sai jo hyvin parantuneen haavan aukeamaan hieman. Siispä jäin nukkumaan hyppyradan ajaksi.
Santeri - ensimmäinen rata oli aika upea. Vaikkakin hylätty, keinun jälkeen rata jatkui kohti keinun lähtöä ja Santerin mielestä olin kovin lähellä, joten suoritti puoli keinua takaisin päin. Kepeillä sählättiin, kun suora putki osui mukavasti silmiin, mutta Santeri on viime aikoina ylikuumennut kepeillä, niin ei alettu korjailemaan. Olen niin tyytyväinen, Santeri kulki kovaa, mutta kuunteli kuitenkin käskyt, eikä mennyt ansaesteille!! Ja itse liikuin hyvin. :) Toisella radalla omat aivot olivat jo hieman unten mailla, toisin kuin Santeri, joka ylikuumeni. Hyppyradalta nopea poistuminen takavasemmalle. Kyllä se vain taitaa olla kaksi rataa vähän liikaa Santerille. Hyvinä päivinä menee, mutta tästä lähtien taitaa olla silti maksimina se yksi startti.
Aamulla ennen kisoja koirat oli pihassa vapaana, niin kuin aina kun hääräilen ulkona jotain. Harjailin Santerin takkuja auki, kun Vattu ja Paisti katselevat tielle ja murisevat hieman. Kassu ei reagoi mitenkään. Jokusen hetken päästä Kassu ampaisee tielle ja minä juoksen melkoista vauhtia perässä, hieman kovaäänisemmin kuin koirat. Yksi mökkiläinen ulkoilutti koiraansa, jota Kassu ei voi syystä tai toisesta sietää. Nappasin niskakarvoista Kassun pois ja lyhyen keskustelun jälkeen vein lauman pihaan. Siellä Kassu tajusi, että pitelen sitä niskavilloista ja kävi pureksimaan kättäni. Heitin Kassun tarhaan ja kävin tutkimaan vammoja. Vasemmassa kädessä oli hampaanjälkiä sormista hieman ranteen yläpuolelle, rystyset ja etusormi vuosivat verta. Käsi on hieman kipeä, muttei enää turvonnut. Tällä tempulla Kassu menetti hetkeksi oikeutensa ulkoilla vapaana yhtään missään.
Kävin sitten tänään vielä puhumasssa tämän mökkiläisen kanssa. Pikkukoiralla oli korvassa pieni hampaanjälki, mutta onneksi ei sen suurempaa vahinkoa. Pahoittelin ja lupasin pitää koirani kurissa. Ja niin totta vie aion, minä en aio olla se, jota käsketään varomaan kun koiraihmiset puhuvat pitkin kyliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti