SM-kisaviikonloppu

Odotettu ja paljon puhuttu Suuri Viikonloppu ja Vuoden Kohokohta on nyt ohitse.

Perjantai 15.6.2012


Muutaman koirakon kilpailut aloitettiin perjantaina lämmittelykisoilla, joissa tuomareina toimi agilityradalla Sisko Pulkkinen ja hyppyradalla Martti Salonen.

Ensimmäiset ajatukset radan nähdessäni oli, että onpa helppo. Rataan tutustuessa olo oli kuin idiootilla, miksi tämä on näin helppo, eihän tässä ole mitään hankalaa. Jäikö jokin suuri ansa huomaamatta? Radalla Paisti meni reippaasti, vaikkakin joitakin pitkiä kaarroksia tuli, jälleen kerran. Kaikki kontaktit otettiin, kunnolla! Virheitä radalta 0, aikaan 41,35 (-4,65), sijoitus 23. Sijoitus on normaalisti erittäin huono, mutta Suomen parhaiden joukossa erittäin hyvä.

Video:

Hyppyradan nähdessäni ajattelin, että miten hitossa käännän koiran noihin mutkiin, miten aion ehtiä tehdä yhtään mitään? Tutustuessa rata hahmottui paremmin kuin reunalta, vaikka tiesin kyllä jo valmiiksi, että kovin kauniita käännöksistä ei tule. Rataa suorittaessa koiran kanssa yllätyin, kuinka hyvin loppujen lopuksi ehdinkin joka väliin ja kuinka käännökset olivat nätimpiä kuin ajattelin. Loppupuolella rataa olin suunnitellut tekeväni jaakotuksen, jotta koira kääntyisi tiukasti kepeille. Ohjaus oli kuitenkin ajoissa ja Paisti luki sen poispäinkäännöksi. Sain korjattua suunnan ja aloin katsella näyttikö tuomari virhettä, enkä suinkaan ohjannut Paistia kepeille, jonka vuoksi koira juoksi toiseen väliin. Radalta tuloksena 5, aika 40,10 (-9,90!!), sijoitus 42. Sähläyksen kanssa ihanneajan alitus on aika hurja. Videota ei ole, kun meitä edeltänyt koirakko oli poissa, eikä kuvaaja ollut siis valmistautunut.


Lauantaina vietettiin lepopäivää Leppävedellä puita pinoten, Paisti juoksenteli halkojen kanssa, Kassu nukkui pihalla ja Vattu puolusti Kassua hurjilta valkoisilta paimenilta ja koitti vapauttaa pappakoiran vankeudestaan pureksimalla hihnaa, jolla viaton luontokappale oli köytetty kiinni.

Sunnuntai 17.6.

Aamulla ennen kisapaikalle lähtöä katselin netistä karsintaradan online-tuloksia ja totesin, että ihanneaika on tiukka. Kisapaikalla totesin saman asian, vielä vahvemmin: rata oli melko helppo, mutta ihanneaika_tiukka. Todella harva tuntui pääsevän ihanteeseen (lopulta 27 nollatulosta yli 200 lähdöstä). 

Olimme Paistin kanssa oman rataantutustumisryhmämme ensimmäisiä lähtijöitä. Rata oli upea. Suoritukseen ei mahtunut juuri yhtään ylimääräistä askelta, vaikkakin Paisti oli hidas. Viikonloppu vieraassa paikassa oli syönyt  pienen pystykorvan voimat. Loppujen lopuksi radalta tuloksena +2,80 sijoituksella 56. Finaalipaikka jäi siis muutaman sijoituksen ja reilun puolen sekunnin päähän.

Jos jotain mielenparantajavalheelta kuulostavaa täytyy sanoa, niin on oikeastaan hyvä, ettei sinne finaaliin asti päästy, sillä en olisi varmastikaan malttanut odottaa oikeanlaista suoritusta kontakteilta. Etenkin A:n suoritus on niin veitsenterällä, että finaalin aiheuttamassa mielentilassa se olisi ollut viimeinen niitti ainaiseen väärään suoritustapaan.

Video: (ei suoritus nyt kuitenkaan NOIN hidas ollut, kuin miltä näyttää!)

Yhteenvetona viikonlopusta: Kokemus oli hyvä, radat olivat mukavia ja Paisti meni hienosti. Minun hermoni kestivät normaalia suurempaa onnistumispainetta ja ohjaaminen oikeastaan oli parempaa kuin yleensä. Paistin sunnuntaiväsymys hieman yllätti suuruudellaan. Yöpaikka oli kuitenkin verrattain tuttu, koko elämänsä Paisti on siellä vieraillut aina silloin tällöin, olisin kuvitellut, että se pystyisi rentoutumaan hieman paremmin. Vai vaikuttiko se, että olin itse jumissa ja sen takia ehkä vielä normaalia jännittyneempi?

Hyvillä mielin kohti uusia koitoksia.