Lauantaina Paisti kisaili kahdella Minna Räsäsen ja yhdellä Pertti Siimeksen radalla.
Ensimmäisellä agilityradalla Paisti mm. juoksi suoraan nenän edessä olleen putken ohitse, vaikka viime viikonloppuna kaikki edessä olevat putket olivat ylitsepääsemättömän ihania. Oma ohjaus oli radan alussa hieman kankeahkoa, tämä yhdistettynä korvattomaan koiraan aiheutti pitkiä kaarroksia ja yleisön vilkuilua. Radan loppupuolella oli välistäveto, ei edes tiukin mahdollinen, eikä Paisti siihen kääntynyt, vaikka videon mukaan tässä kohtaa ohjauksessani ei ollut mitään vikaa. Rata siis hylätty.
Toisena oli hyppyrata, jossa oli paljon ansaesteitä lähellä toisiaan. Alun päällejuoksussa sain todella juosta päälle, Paistia ei paljon kiinnostanut. Hieman normaalia haastavampi takaaleikkaus kepeille sen sijaan sujui hyvin. Tämä kuvasti rataa muutenkin: osan kohdista Paisti kulki käsikädessä ohjauksen kanssa ja sitten hetken perästä tehdään mitä halutaan, vaikka ohjaus näyttää selkeästi että EI sinne.
Rata hylkääntyi puolessa välissä, kun Paisti astui putkenpään lähellä olleeseen ansahyppyyn, eikä kääntynytkään mukaani oikeaan suuntaan.
Hyppärillä Paisti kulki - ja minä ohjasin - paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta edelleen oli havaittavissa kuulo-ongelmia.
Viimeinen, Siimeksen tuomaroima agirata olikin sitten se päivän paras suoritus. Vähän oli edelleen havaittavissa turhia koikkelehtimis-kaarroksia, mutta pääasiassa meno oli ihan hyvää. Kontaktit oli hienot! Toiseksi viimeisellä esteellä, putkella, Paisti olikin jo lähdössä suorittamaan, mutta päättikin jatkaa jalkojeni mukana esteen ohitse. Tältä radalta tuloksena 5, 45,98 (-2,02) ja sijoitus 10.
Koska viime viikonlopun korvattomuus jatkui edelleen, eikä syy tällä kertaa voinut olla odottelusta nousseet kierrokset, täytyi syytä miettiä hieman tarkemmin. Kyllähän se aika selkeä sitten olikin, vaikkei sitä osannutkaan ottaa huomioon ennen "oireita". Santerihan nimittäin muutti sisälle asumaan pari viikkoa sitten, kun muut jäivät vielä ulkoruokintaan. Tällä hetkellä Paistilla ei ole ketään katsomassa pahasti, kukaan ei kyykytä. Sen lisäksi Paisti taitaa kuvitella, että Vattu on sen narttu... Pikkupoika siis kuvittelee olevansa todellisuutta isompi kaveri. Sopiihan sitä kuvitella kaikenlaista, nyt täytyy näyttää, että mikään ei ole todellisuudessa muuttunut, vaikka yksi raihnainen vanhus asuukin muualla.
Sunnuntaina oli Vatun vuoro loikkia Siimeksen hyppyradalla ja Räsäsen agiradalla.
Ensinnä kokeiltiin onnea hyppiksellä. Melkein heti alussa tuli tyypillinen aloittelevan koirakon virhe, numerolapun tsekkaus. Tosin tuomari ei tästä virhettä antanut. Yhden putken Vattu kielsi, kun oikaisin vähän turhan paljon. Pitäisi muistaa, että ne putket eivät ole Vatunkaan lemppareita. Takanaleikkaus sujui hyvin, vaikka niitä on harjoiteltu kovin vähän. Radalta tuloksena 5, 38,02 (-2,98), sijoitus 7.
Jälleen kerran, Vattu kulki reippaasti, vaikkakin edelleen hieman epävarmasti. Pääsimme alle ihanneajan, vaikka putken kiellossa kului ainakin 5-6 sekuntia
Agiradalla Vattu teki sille epätyypillisen laajoja kaaria, edelleen epävarmuus yhdistettynä Paistiohjelmoituun kuskiin. Itsellä menee varmaan taas ikuisuus, ennen kuin sitä muistaa ohjata aloittelevaa koiraa sille sopivalla tyylillä.
Suoritus oli reipasta ja melko varman oloista yli puolen välin, kunnes suoraan nenän edessä oleva putki täytyi kieltää. Video on kuvattu sellaisesta kulmasta, etten pysty sanomaan ohjasinko vajaasti vai oliko se enemmänkin taas uskalluksen puutetta. Tuloksena 5, 46,41 (-5.59) sijoitus 4.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti