Käytiin tänään lumikenkäilemässä yhtä vakiolenkkipolkua. Yllättäen niillä reiteillä ei näkynyt ainuttakaan ihmisen tekemää jälkeä. Jonkun sorkkaelukan, todennäköisesti peuran, tassunpainalluksia oli sitäkin enemmän. Kassu oli kovasti hajujen perään, mutta etenkin aukeilla tyytyi kulkemaan kiltisti minun perässäni. Metsässä, missä oli vähemmän lunta, se lähti muutamaan kertaan käskyistä välittämättä menemään, mutta palasi pian erittäin raskaan hengityksen saattelemana tallatulle jäljelle. Onko koiralla huono kunto, vai oliko lunta sittenkin liikaa? Tarina ei kerro.
Mitä sitten saadaan aikaiseksi, kun laitetaan pitkäkarvaisia, pieniä
koiria nollakeleillä lumihankeen, johon reilusti kookkaampi Kassukin
upposi melkein kokonaan?
Vattu näytti tältä:
Ja Paisti huomattavasti paremmalta:
Lumipallot kiristivät ihoa ja painoivatkin todennäköisesti niin paljon, että lenkin loppupuolella pienet alkoivat jäämään jälkeen. Tosin niin alkoi Kassukin. Minä kun luulin, että minulla oli raskasta painaa menemään umpihankeen, muut sai sentään kulkea vähän tallatulla polulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti