Käytiin Paistin kanssa äitienpäivänä kilpailemassa Takkujen kisoissa ensin Jari Suomalaisen ja sitten Heidi Viitaniemen radoilla. Suoritukset tuntuivat kovin jähmeiltä, sekä ohjaaja että ohjattava olivat hieman unessa..
Ensimmäiseltä radalta saatiin kotiinviemiseksi 5 virhepistettä aikaan 45,07 (-1,93) ja sijoituksella 11. Minusta tuntui, että Paisti liikkui paikallaan ja tutkaili lähinnä kaikkea muuta kuin rataa. A-esteen jälkeen radalla piti kääntyä suoraan takaisin menosuuntaan hypylle: otin Paistin mukaan huonosti ja oletin sen toki tulevan, mutta se jäikin ihmettelemään mihin mä oikein juoksen, siispä se kielsi yhden hypyn.
Videolta katsottuna rata ei ollut niin huono, kuin miltä se tuntui ohjata, mutta kovin hyvä mieli ei kuitenkaan jäänyt.
Toinen rata oli helppo, sellainen joka olisi pitänyt kyetä ohjaamaan unissaankin. Tämän uniohjaajan rata päättyi kuitenkin hylkääntymiseen heti alkusuoralla, kun keinulta piti ohjata A-esteen alla olevaan putkeen, mutta Paisti menikin A:lle. Tiesin radassa olevan pari sellaista ansaa, johon Paisti saattaisi ajautua, tämä ei vain ollut yksi niistä. Ohjaaja oli vähän myöhässä. Lähdettiin radalta puomin uusinnan jälkeen, eikä ne olot olleet vieläkään hyvät.
Nyt ollaan treeneissä otettu hyvänmielen menoa, mutta myös ällöttäviä tuhat takanaleikkausta tai tuhat valssia peräkkäin harjoituksia. Ja vähän kontakteja. Paisti on käynyt kerran polskimassa muutamat vedot, uimakoulun opettaja jäätyy vaan vielä kovin helposti järveen. Pientä hiomista vielä löytyy ennen SM-kisoja, yhdet kisatkin täytyisi vielä ennen sitä.
Hommaa piisaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti