Kun kisapäivä putkeen meni

Allan Mattsson oli suunnitellut taas mukavia ratoja iloksemme Hattulan kisoihin 27.4. Suoraviivaisia, helppojakin, mutta kuitenkin ansoja sisältäviä kaahausratoja. Oma tunnelma kisapaikalle tullessa oli hajamielinen, minulle nykyään hyvin tyypillinen "ai, tulinko tänne kisaamaan"-olo. Onneksi kuitenkin ensimmäistä rataantutustumista odotellessa pääsin kisaamisen makuun kiinni ja radalle päästiin ilman sen suurempia mentaaliharjoituksia.

Ensimmäinen rata - tavoitteena kontaktit, jotka otetaan kunnolla. Alussa minulla oli pieniä ongelmia käskyjen ajoituksessa, eli parit turhan laajat kaaret tuli juostua. Mutta kontakteille pysähdyttiin hienosti ja monien muiden kohtaloksi koitunut ansaputkikin oli meille ilmaa. Kokonaisuutena rata oli upea. Kuten tuloskin. 0, -4,13 (39,87), sijoitus 3. SERT-A --> FI AVA

Minun laumani ensimmäinen valio. Ensimmäinen pennusta asti kokonaan itse koulutettu koira on nyt agilityvalio! Kun ajattelin rataa, niin se oli helppo, niin helppo, ettei pitäisi olla mitään mahdollisuuksia. Kun katselin rataa, totesin, ettei niitä tuloksia hirveästi synny. Kun epävirallisista tuloksista näki, että ollaan kolmansia laskin lähtölistaa: riittäisikö osallistujamäärä poissaolijoiden jälkeen. Sen jälkeen mietin, että voikohan toiseksi tullut vastaanottaa sertejä. Kaikki sujui niinkuin pitikin, tällä kertaa serti ei tullut sähläämällä, vaan hyvältä radalta.

Toinen rata oli, jos mahdollista, vielä parempi kuin edellinen. Ei kaarreongelmaa, ei kontaktiongelmaa. Ainoa ongelma oikeastaan oli yksi haukahdus lähdössä. Tulos oli toki tunnelman mukainen 0 aikaan 36,93 (alitusta meille melkoisen hurja -8,07) sijoitus 1. Sinänsä hauska yhteensattuma valioitua ensimmäiseltä radalta pronssisijalta ja voittaa sen jälkeen seuraava rata. Ainakin tuli todistettua, että kyllä se vihreäpunainen ruusuke tuli oikeaan osoitteeseen.

Kolmas rata oli hyppyrata, jonka profiili oli tyyliltään juostaan kovaa ja sitten käännytään. Samaa sarjaa edellisten kanssa, helppo/piilovaikea. Minussa oli jo iso nälkä sekä keskittymisen kato. Ensimmäisen suoran jälkeinen käännös oli hieno, samoin kepeille haku. Pussin jälkeen ohjasin melkolailla oikeaan suuntaan, mutta en katsellut missä koira menee, jonka takia Paisti valitsi suoraan edessä olevan muurin, eikä sitä oikeaa estettä.

Nämä oli vuoden ensimmäiset ulkokisat, mietittiinkin tässä, voisiko sillä olla Paistiin vaikutusta. Sen olemus oli nimittäin täysin erilainen kuin viimeaikoina kisoissa.


Valionarvon vahvistusta odotellen,
Enni