Taas alkaa olla se aika vuodesta, kun voi koota yhteen vuoden kommellukset. Tämäkään vuosi ei mennyt niin kuin suunnitelmiin oli kirjattu, mutta eteenpäin tarvotaan edelleen. Mitä sitten pitikään tänä vuonna tehdä ja mitä oikeasti tapahtui?
Kassun ja Santerin kanssa piti elellä tavallista elämää ja pitää mieli virkeänä.
Santerin virkeys ei riittänyt tälle vuodelle ja Sam siirtyi vehreämmille agilitykentille heti tammikuun puolivälissä. Tiedä sitten minkä hetkellisen paluun pappa on tehnyt, kun selvästi on lenkeillä mukana ollut viime aikoina, yhtä lailla kuin unissakin.
Kassu on elellyt tavallista elämää, mieli virkeänä ja ruumis laiskana. Yksi tokokoe käytiin höntsäilemässä, siinä on vuoden harrasteet Kassun osalta. Ruumiin laiskuudesta - alkuvuodesta Kassu katosi lumihankirämpimisen alkuvaiheilla ja löytyi lenkin jälkeen autolta odottamasta, oli päättänyt palata lepäämään. Juosta ei viitsitä, ellei ole ruokaa odottamassa ja tarhaan mennään heti ruoan jälkeen, mahdollisesti jopa kupin kanssa. Kassun näkö ja kuulo on heikentynyt. Jos huutaa Vattua, niin Kassu tulee luokse, mutta vain jos huutaa, puheäänellä totellaan vain omaa nimeä, jos huvittaa.
Paistin tavoitteena oli käydä SM-kisoissa, valioitua ja saada hyppyserti. Tehty, tehty ja tehty: kerrankin! Täsmätreenit sen sijaan on jääneet tekemättä. Paisti pärjäsi kisoissa tänä vuonna hyvin, palkinnoilla ollaan oltu meidän normaaliin tasoon nähden monesti ja SM-nollatkin on ollut jo pitemmän aikaa koossa. Rotumestaruus pysyi edelleen meidän hallussamme.
Vattu kaipasi tälle vuotta itsevarmuutta asioihin. Jonkinlainen itseluottamus koiralta löytyy, kun luonnetestistä päästiin läpi 186 pisteellä. Agilityssä noustiin kakkosiin japsimestaruuksissa ja saatiin myöhemmin syksyllä kaksi LUVA-nollaakin. Tekemistä vielä riittää, mutta alku on hyvä.
Minä taas en saavuttanut mitään tavoitteistani. Omalta osalta kevät meni päin kuusia ja honkia: Helmikuussa päästin itseni ylikuntoon ja itkin kahdenkymmenen minuutin lenkin lopulla, kun en olisi jaksanut kävellä kotiin asti. Enkä oppinut siitä, vaan poltin itseni vielä pahemmin loppuun, niin että makasin kesäkuussa kaksi viikkoa, enkä jaksanut siirtyä kuin sängystä sohvalle nukkumaan. Loppukesästä otin sitten viiden viikon loman ja sen jälkeen on taas elämä alkanut mennä oikeille urille.
Tämän vuoden tavoitteet täyttyi kaikesta huolimatta hienosti ja joiltain osin ne on jopa ylitettykin. Pikakelauksella katsottuna harrastusvuosi on ollut meille suosiollinen. Kun päästään joulutohinasta, alan miettiä vuotta 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti