2.8.14 Orivesi

Voi pojat - nyt äkkiä jonoa purkamaan ja päivitystä kehiin. Pari viikkoa sitten kisattiin Orivedellä koko perheen voimin. Vatun ensimmäisen radan tuomaroi Johanna Wüthrich ja kaikki loput Jari Helin. Vielä en ole saanut kiinni siitä, tykätäkö, vai eikö, Jarin radoista. Toisaalta simppeliä ja jouhevaa, toisaalta tuntuu, että juoksisi miinakentällä.

Vatun eka rata, ihan kiva, simppeli kakkosluokan rata. Alun pari hyppyä mentiin arpapelillä: ehkä hyppään, ehkä en. Kuskipa heitti malttivaihteen silmään ja odotteli rauhassa mitä sieltä tuleekaan. Rauhassa edeten ja kehuja heitellen päästiin rata maaliin asti loppujen lopuksi virheittä. Aikaa kului 40,86 (-7,14), tämä riitti kakkossijaan ja SERTiin!

Vatun toinen rata kisattiin siis kolmosissa, samalla radalla Paistin kanssa. Tällä kertaa päätin miettiä radan Vatun kannalta ja siitä sitten soveltaen Paistin kanssa. Hylky tuli heti alussa, ohjaaja ei osannut ohjata oikein. Ihan ok rata keinulle asti, josta juoksi läpi rynnien. Oletan siis, että kisoissa ei voi itse sijoittua vielä kovin kauas kontaktista. Palautin ja otin lyhennetyn loppusuoran.

Pitkään odottanut Paisti kisasi ensimmäisen ratansa samalla kartalla kuin Vattu viimeisen. Minä otin opikseni alun virheestä ja siitä päästiinkin virheittä. Hieman ajoituspuutteita ja pitkiä kaarroksia keinulle asti. Keinun jälkeen tuli kohta, jossa juostiin kovaa ja suoran päätteeksi pitikin kääntyä ansan edestä toisaalle. Toki ajattelin, että Paistin korvat olisivat jääneet häkkiin, kun Vattu oli mennyt vasta muutama koira aiemmin, eikä Paistin herättelyyn jäänyt ihan hirveitä aikoja. Vaan ei - sehän kuunteli niin kuin oltaisiin vasta vaihdettu patterit kuulokojeeseen. Ansaesteelle ei menty, eikä menty sille oikeallekaan. En jäänyt korjailemaan vaan jatkettiin rata loppuun muutamien "mitä mun pitäis tehdä"-pomppujen kera.  (Tällä radalla muuten meinasin juosta viimeistä estettä päin - huomaa hieno ninjaväistö.)

Koska edellisellä radalla kontaktien ottaminen oli vähän puolittaista, päätin jo ennen viimeisen tutustumista, että nyt otetaan ne pirun kontaktit kunnolla. Hylky tuli kolmannella esteellä, joten ei tullut edes paineita siitä, että mahdollinen kontaktien uusinta pilaisi nollan. Puomi meni hienosti, A:lla varmistin vielä kääntymällä eteen. Kun keinunkin kontakti oli moitteeton, jatkoin suoraan maaliin, enkä ottanut lopun kiemuroita. Tiesin, että putken jälkeen kääntyminen olisi Paistille vaikea juttu, niin päätin olla pilaamatta hienoja kontaktisuorituksia huonosti sujuvalla lopulla. Kyllä kannatti!