Sinänsä ihan hauskaa päästä vertailemaan omia koiria samalla radalla. Tällä reissulla oltiin oltu aamupäivästä asti - ja kisaamaan päästiin vasta pitkälti iltapäivän puolella. Se näkyi Paistin punteissa, joissa tuntui olevan kovasti muurahaisia. Videolla sanotaankin "Se sekos. Ei lupaa hyvää". Mutta rata oli oikeastaan tosi hyvä, mitä nyt otettiin pari ylimääräistä estettä mukaan. Kun sanoin, että kannatti ottaa edellisissä kisoissa kontaktit maltin kanssa, niin todella tarkoitin sitä. Näillä radoilla ei ollut pienintäkään epävarmuutta siitä, miten ne kuuluu suorittaa. Muutenkaan tältä radalta ei ole mitään pahaa sanottavaa, vaikka tuloslapussa lukeekin "HYL". Vaikka Paisti teki ylimääräisiä esteitä, se silti oli koko ajan herkillä siitä, mitä sanon ja teen. Se kuunteli kyllä.
Vattu taas oli vähän turhankin herkillä. Edellisenä päivänä muisteltiin treeneissä, mitä tehdään kontakteilla. Se näkyi heti toisella esteellä epävarmuutena: "en uskalla mennä putkeen." Arvasin, että Vattu ryntää A-esteelle takaani, eikä menekään seuraavaan putkeen. Sen jälkeen epävarmuus sen kuin kasvaa, toki ohjauskin on vähän huonoa. Tämäkin rata oli siis hylätty ja ärsytys varsin suurta. Koira osaa! Koira ei vain oikein tänään uskalla.
Toisesta radasta sanon, että se oli Paistin heikko kohta. Alussa on kaksi suoraa putkea vierekkäin ja niiden välissä pituus. Ensimmäisestä suorasta putkestä täytyi tietysti kääntyä sinne väliin pituudelle. Ja .tut me mitään käännytä. Loppurata olikin taas täydellinen, niin hienoja kontakteja ja käännöksiä saa kyllä hakemalla hakea Paistin kaikista suorituksista.
Ajattelin Vatun kohdalla tutustumisessa, että "minä vaikka kävelen, mutta tämä rata mennään läpi". Vattu paransi suoritustaan tälle radalle, se ei ollut enää niin suuri katastrofi. Lähetys ensimmäiseen putkeen oli samanlainen kuin aiemmalla radalla. Tällä kertaa sinne uskallettiin mennä. Sen jälkeen Vattu tuntui kulkevan reippaammin, joten otin hieman reippaamman liikkeen ja ohjauksen itselleni. Ennen keinua käännös sujui hienosti. Kepeille mentäessä kiusausta ei enää voitu vastustaa, vaan oli pakko kokeilla voisiko sen kivan keinun mennä uudestaan. Varovasti vain Vattu kävi ylösmenokontaktilla ja tuli nätisti luokse. Loppuradan kehuin kovasti, ettei mene sähläämiseksi. Tätä sen pitäisi olla epävarman, mutta osaavan koiran kanssa, mennään hitaasti ja kehuen, mutta mennään kuitenkin. Ei sellaista kun ekalla radalla.
Oli tarkoitus ottaa vielä kolmannetkin kisat elokuulle, mutta niinhän se ilmo-aika oli ehtinyt umpeutua ennen havahtumistani. Seuraavaksi siis kisataankin jo piirinmestaruuksista Nokialla syyskuun alussa. Ei kiinnostaisi ottaa Vattua mukaan, mutta näistä ongelmista ei pääse eroon millään muulla kuin kisaamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti