Kuukausi takaperin 7.9. kisattiin Pohjois-Hämeen piirinmestaruuksista Nokialla. Ensimmäinen rataantutustuminen oli 8:00, oli kylmää ja sumuista. Tuomarina oli Anders Virtanen, jonka radoista tykkään kerta toisensa jälkeen enemmän.
Ensimmäisenä oli hyppyrata, joka vaikutti alkuun hieman haastavalta, mutta pidempään katsottuna totesin, että tämä on ihan mahtava rata. Niinhän se olikin, vauhtia lukuunottamatta. Paisti kääntyi juuri niinkuin ohjasin, teki kaiken niinkuin piti! Tulos 0, aika 37,43 (-3,57, etenemä 4,06m/s), sijoitus jaettu seitsemäs sija. Etenemästä pääteltynä vauhti ei ollut ihan niin tahmea, kuin miltä tuntui, mutta kyllä me hitaasti mentiin. Totesin radan ulkopuolella, ettei Paisti oikein halua juosta, mutta hieroin sen auki seuraavaa rataa odotellessa. Se kyllä piristi otusta, joten uskalsin seuraavalle radallekin lähteä "katsotaan"-mielentilassa.
Agirata oli ihan yhtä mahtava rata - niin profiililtaan kuin suoritukseltaankin. Yksi pitkittynyt käännös, joka johtui täysin myöhässä olevasta ohjauksesta. Tuloksena niin ikään 0 aikaan 48,75 (-1,25, etenemä 3,61m/s), sijoitus 13. Näiden ratojen yhteistuloksella pääsimme piirinmestaruuskisassa sijalle 6. Meitin ennätys! SM-nollatilikin avattiin ja tuplanollavaatimus tuli täytettyä.
Hidashan se oli, tällä radalla myös etenemänkin puolesta. Paljastui se syykin, kun kankusta löytyi mätivä paise. Ennin lääkäripalvelusta diagnoosiksi arvottiin ampiaisenpisto, josta kiinnijäänyt piikki piti poistaa vihertävällä mönjällä. Parin päivän hoidon jälkeen koira oli loppujakin kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti