Paisti lähti ensimmäiselle radalle muurahaisia housuissaan, Paistin taulukon mukaan aivan kierroksilla. Vauhti oli sen mukaista, korvat pysyivät silti hyvin kyydissä. Melkein jo lopussa luulin tekeväni valssia, Paisti luki toisin (tosin videolta näkee, että Paisti teki juuri niinkuin ohjasinkin). Jäin hetkeksi miettimään pysynkö suunnitelmassani vai ohjaanko esteen toiselta puolen. Se hetki kesti liian kauan, sillä Paisti ratkaisi tilanteen hyppäämällä esteen uudelleen. Tuloksena siis hyl.
Vattukin oli jotenkin epätyypillinen odotellessa. Radalla oli hyvinkin tyypillistä Vattua: Vattu oli menossa puomille, mutta välissä olisi ollut putki. Vattu siis tuli putkelle viistosti ja päätti hypätä sen päälle keikkumaan. Puomin jälkeen oli taas putki, josta Vattu niin ikään juoksi ohitse moikkaamaan numerolappua ja sen jälkeen löysin koiran keikkumasta taas putken päältä. Seuraavaan putkeen Vattu irtosi hieman turhankin hyvin, sillä se olisi kuulunut suorittaa toiseen suuntaan. Hylätty rata siis tämäkin.
Sitä tuntee itsensä välillä kovin huonoksi kouluttajaksi ja ohjaajaksi, kun ei osaa ohjata epävarmaa koiraa sen vaatimalla tavalla tai kun ei aina tiedä missä se ongelma sillä kertaa on. Treeniä treeniä.
Toiselle radalle lähdin nollankuvat silmissä. Ilmeisesti onnistuin jakamaan näkemykseni ohjauksen kautta myös koiralle, sillä tällä radalla ei virhepisteisiin johtavia mokia tullut. Aikaa radalla kulutettiin 41,74 ja sillä päästiin sijalle 5. Näillä tuloksilla Paisti nappasi japsimestaruuksien toisen sijan.
Vattukin sai osansa nollankuvista. Sen kohdalla aika vaan ei ihan riittänyt, yliaikaa tuli 0,22 (muistaakseni, tuloksia ei ole netissä, eikä lappujakaan ole enää tallella). Sen olisi saanut otettua takaisin monessa paikkaa, helpoiten ehkä puomia edeltävällä putkella. Vattu oli siis sen ihan pienen hetken menossa puomille väärään aikaan. Vatun tulokset riittivät mestaruuksien kolmanteen sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti