Uudet kuviot

Paluu kirjoittamaan? Ehkä. Jonkinlainen kiinnostus asiaan on taas syttynyt, sitä en tiedä, kuinka kauan oikeasti viitsin nähdä vaivaa.

2016 keväällä parhaista parhain Kassu menetti elämänilonsa ja alkoi olla muutenkin raihnainen ja vanha. Huhtikuussa Paistin syntymäpäivänä oli aika päästää vaari uusille metsästysmaille.

Toukokuussa sain tiedon, että Vihdissä oli syntynyt narttumalinois, joka tulisi muuttamaan meille. Kesäkuussa, kun kävin tutustumassa pentueeseen, narttu vaihtuikin urokseksi. Olin jo ehtinyt totutella narttu-asiaan, mutta uros sopi muuten käsiini paremmin, joten päätöstä ei kauheasti tarvinnut miettiä, etenkin kun pentueessa kaksi kiinnitti huomioni erityisesti, Amok ja tämä narttu.

Viikon kuumeisen odotuksen jälkeen Amok asteli elämään ja pisti kaiken sekaisin. Pentua ei voinut jättää sekunniksikaan valvomatta tai se oli jonkin kielletyn kimpussa. Onneksi sillä oli myös hyvät unenlahjat. Paisti ja Vattu eivät erityisesti innostuneet uudesta tulokkaasta, joka ei näyttänyt kunnioittavan pätkääkään epävarmaa vanhaa urosta ja kovaäänistä narttua. Kunnioitusta ei ole sen koommin tullut näkyviin, vaan Amok pitäisi valkoisia henkilökohtaisina vinkuleluinaan, jos minun taholta asiaan ei tulisi jyrkkää kieltoa. Paisti stressaa asiaa toisinaan hyvinkin paljon ja toisinaan kaikki sujuu kuin vettä vaan. Onneksi minun äitini on olemassa, hän on luvannut pitää Paistia luonaan aina, kun tilanne niin vaatii.

Amokista on kasvamassa hieno koira, jonka kanssa on aloiteltu agilityä, tokoa ja jälkeä. Potentiaalia tuntuu löytyvän myös miljoonaan muuhun asiaan, vetohommiin varmasti tutustutaan, kunhan vain liukkaus helpottaisi alta.

Olen siirtänyt Vattua agilityhommissa tarkoituksellisesti muille ja tarkoitus olisi saada uusi ohjaaja kokeiluun myös kisakentille. Vattu tykkää touhusta, mutta homma ei vain pelitä minun kanssani kunnolla. Katsotaan, onko Eijalla parempi onni.

Paisti veteli vuonna 2016 hienoja tuloksia ja oli palkinnoilla useammin kuin kerran. Yksi voittokin tipahti tilille. Hyppyvalioituminen antaa odottaa itseään, ehkä jopa hamaan tappiin. Kovin montaa vuotta ei Paistilla enää kisauraa ole jäljellä. Kello kolkuttelee yhdeksää vuotta ja voisi melkein sanoa, että tämän kauden jälkeen mennään arpapelillä, ehkä kisataan, ehkä lopetetaan, kaikki riippuu koiran kunnosta ja kyvystä. Tulokset tämän vuoden SM-kisoihin on saavutettu, toivotaan parempaa onnea, kuin kaikkina edellisinä vuosina.