Laumassa on huomattavissa pieniä oppimiseen viittaavia oireita: helpottuneita treeni- ja kisatilanteita sekä vähentyneitä hampaidenkiristelyjä arkielämässä.
Vattu hakee harjoittelun määrään nähden tajuttoman vaikeita avokulmia kepeille. Keinulla huomasin viime viikolla ensimmäisen kerran jo hieman negatiivisen puolelle menevää oppimista: Palkka tulee kun seistään 2on2off-asennossa, joten Vattu törkkää koipensa maahan kun keinu on vielä liikkeessä. Pelkään hieman, että niinkin pieni ja kevyt koira loukkaa itsensä vielä tämän päättelyketjun vuoksi. Huomenna näkee täytyykö asioihin puuttua.
Paisti on ollut yllättävän hiljaa asuntolassa, vaikka koko olemuksesta näkyy, että tilanne on todella hämmentävä. Jos kaikki menee hyvin, me aloitetaan ensi viikolla agitreenit myös täällä Asikkalassa. Alkuviikosta huomasin varsin hämmentävän asian lenkkeillessä. Sanon ajatuksissani suuntakäskyjä ja yhtä ajatuksissaan Paisti tottelee niitä. Valkoinen koira, joka yleensä vain sählää ympäriinsä, jos aukaisee suunsa, kääntyi pariinkin otteeseen risteyksestä oikeaan suuntaan käskyn kuultuaan.
Suurinta oppimista olen kuitenkin huomannut itsessäni. Pystyn pitämään ajatukseni kasassa pidempiä aikoja, näen paremmin mitä koira tekee agiradan missäkin vaiheessa. Teen entistä tarkempia tiettyyn tavoitteeseen suuntaavia treenisuunnitelmia, vielä vain pääni sisässä, mutta ylipäätään suunnittelen. Parannan aktiivisesti omaa kuntoani juoksemalla - ja nautin siitä. Haluan päästä parempiin tuloksiin koirien kanssa niin normaalissa elämässä kun harrastuksissakin. Liikun agilitykentällä paremmin, ohjaan oudot tilanteet asenteella "onnistuu" enemmänkin kuin "en kuitenkaan ehdi". Uskallan ohjata kisoissa.
Toivottavasti syksy tuo tullessaan lisää positiivisia muutoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti