Röyhkeimmät kisavirheet

Paisti pistää taas parastaan, osittain kirjaimellisesti, osittain pelleilyn puolella. Mutta voinhan laittaa törkeän kontaktiloikan ja lähdöstä _melkein_karkaamisen toimivan selän tuottaman mielihyvän piikkiin? Koirasta näkee radalla niin selkeästi, kuinka sillä on taas kivempaa kuin aikoihin. 14.4. kävimme Lempäälässä Heidi Viitaniemen radoilla harrastelemassa.

Ensimmäinen agirata meni ihan hienosti, mitä nyt yksi käännös valui kielloksi asti. Koira haluaa mennä eteenpäin ja ohjaaja on myöhässä. Radalta tuloksena siis 5 aikaan 44,07 (-3,93), sijoitus 25. Muutoin radalla ei ollut mitään ihmeellistä, normaalista menosta poikkeavaa. Kontakteilla pelleillään ja minä ohjaan huolimattomasti, tyypillistä menoa siis.

Toisella agiradalla tehtiinkin lisää tyyppivirheitä, jos niitä virheiksi voi sanoa. Eli siis käännytään esteen väärältä puolen. Ensimmäinen, ennen A:ta, oli oma, aikaa polttava moka. Hartialinja pitäisi olla menosuuntaan paljon pidempään. Seuraava ei vaikuttanut menoon mitenkään, sillä radan jatkon kannalta Paistin reitti oli loogisempi kuin minun valintani. Paisti loikkasi törkeän korkealta A:n alastulokontaktilta ja olin myöhässä kääntämässä. Tämä rata meni, ärsyttävää kyllä, virheettömästi aikaan 42,17 (-2,83) Sijoituksena 11.
Ja jottei menisi pelkäksi haukkumiseksi, toisen esteen ympärikäännös oli upea! 

Viimeisenä oli hyppyrata, jolta ei ole videomateriaalia, kun unohdin kameran autoon. Totesin vain, että virheet tiedän ilman videotakin ja hyväkin rata menee pilalle, kun näen itseni juoksevan kuin tahmassa. Kuten jo aiemmin vihjasin, Paisti todellakin oli lähdössä ennen lupaa, tosin en jaksanut sillä hetkellä välittää asiasta vaan lähdin menemään. En usko, että yhdestä kerrasta tulee ongelmaa. Suorasta putkesta kääntäminen meni reilusti pitkäksi, kun en tehnyt asian eteen juuri mitään. Kepeillä Paisti liukastuu toisen välin ohitse ja korjaamisen jälkeen pelleiltiin loppurata hälläväliä-tyyliin. Radalta tuli siis vitonen ja 2,38 yliaikaa, eli 7,38. Sijoitus oli jossain kolmenkymmenen lähimaastossa.


Tiistaina oli viimeiset treenit Lempäälässä, Paisti meni hyvin ja otti hienoja kontakteja, niihin pitäisi taas kiinnittää huomiota, kun kahden kuukauden päästä olisi se vuoden huipennus. Myös Vattu menee hyvin, sillä on hieno eteenpäin pyrkivä ilme päällä ja jos ohjaan jäykästi ja huonosti, se tekee oman valinnan. Kehityksestä huolimatta se on kovin epävarma, etenkin, kun ohjaaja hermostuu virheistä. Tuossa vaiheessa olevan koiran ohjaaminen on vaikeaa: pitäisi olla koko ajan tukemassa, mutta pitäisi myös luottaa ja antaa vain mennä. Vatun kanssa treenattavaksi tulee alussa pysyminen sekä keppikulmat.