Nyt voisi olla aika kirjoittaa lyhyesti niistä kivanoloisista piristeistä, jotka mainitsin aiemmin.
Ensimmäisenä voisin mainita Kassun. Ulkoilusäät on olleet aika mahtavat ja Kassu nauttii sydämensä kyllyydestä, kun se saa juosta jäällä pilkkimiesten jättämiltä kalanraadoilta toisille. Pelkkä Kassun säntäilyn katseleminen tuo hyvän tuulen. Harmi, että uskaltauduin jäälle vasta niin myöhäisessä vaiheessa, alkaa vapaanajuoksut papan osalta taas vähenemään.
Toiseksi, aurinko on saanut muitakin lähtemään ulos ja me ollaan saatu paljon harjoitusta ihmisten ja jopa koirien näkemisessä. Me ollaan kyetty ohittamaan vieraat koirat ilman ongelmia ja niinkin, että valkoiset on irti.
Vattu on alkanut hakea esteitä. Nimittäin ansaesteitä, putket on edelleen ongelmallisia, jos joudun hidastamaan omaa vauhtia. Ylpeä saan olla siitä, kuinka muutamassa viikossa myös linjasta pois olevat esteet ovat alkaneet vetää Vattua puoleensa. Selän takaa on sujahdettu niin renkaalle kuin myös pelottavaan putkeen, eikä vain kontaktiesteille. Estevarmuus alkaa lisääntyä, kohta uupuu enää kisavarmuus. Kun saadaan SM-kisat pois alta, niin voin hetkeksi keskittyä Vattuun.
Ilon ja onnistumisen ohitse täytyy mainita, että Paisti kävi hierojalla saamassa hoitoa selkäänsä. Peitsaamista on edelleen, meidän rytmit eivät sovi yhteen, mutta olen huomannut myös pitkiä ravipätkiä. Oletan saavani tämän ongelman käsittelyyn kunnolla nyt kun juoksukausi on alkamassa ja pääsen kulkemaan Paistiystävällisempää vauhtia. Viimeistään sitten, kun pääsee uittamaan ja kehittämään lihaksia sillä tavalla. Nyt kun se on sanottu ääneen, täytyy oikeasti myös opettaa Paisti uimaan. Niin hölmö en kuitenkaan ole, että kuvittelisin koko ongelman poistuvan, helpotusta kuitenkin toivon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti