Kenraalit ja taukoa edeltävää kisaamista

Janakkalassa Kromfohrländerien kisoissa oli luokat sopivasti niin, että ykkösille ja kakkosille oli yksi rata, ja kolmosille kaksi rataa. Siispä menin ja ilmoitin Vatun ja Paistin samana päivänä kisaamaan, kun päivästä ei venyisi mahdotonta vaikka vastakohtaluokissa kisaavatkin. Vattua tuomaroi Johanna Nyberg, kuten myös Paistin ensimmäistä rataa. Toiselle radalle saatiin ulkolainen tuttavuus Bob Griffin.

Vatun radalla oli pöytä! Neiti oli hieman hitaalla - ja kun videolta katsoo, niin tervassa kuljetaan. Kuitenkin estehakuisuus on parantunut syksystä, joten ehkä tässä vielä päästään oikeanlaisiin tuloksiin. Koska minun hitauttani ei välttämättä aina lasketa virheeksi, rata oli puhdas, aikaan 45,56 (-9,44) ja sijoitus oli 1. Se oli toinen laatuaan ja syksylle, ennen japsimestaruuksia jää tavoiteltavaksi enää yksi pyöryläinen seuranaan matkalippu kakkosiin.

Nythän Vattu on jäämässä sairaslomalle steriloinnin vuoksi, siitä kenties tarinaa toisena päivänä, kun reissu on tehty. Pakkohan siitä on kirjoittaa, kun toiselle on ommeltu niin hieno pukukin vatsaa suojaamaan!

Pöytä löytyi myös Paistin ensimmäiseltä. Se koitui reippaan radan käännekohdaksi, Paistin jarrut eivät nimittäin pelanneet riittävällä voimakkuudella. Vaikka ihan hyvä näin, kerta puomin alastulo oli lähes ryökälemäinen. Joskus on vähän kiusattava koiraa juoksemalla kovempaa kuin kintuista lähtisi, mutta toisaalta sen voisi tehdä jossain muualla kuin kisoissa. Tuloksena 5, aika 41,06 (-4,94), sijoitus 9.

Toinen rata hylkääntyi jo heti ensimmäisen esteen jälkeen. Ei ole kyllä minkäännäköinen ihme, kun kurkkaa videolta, miten ohjaan puomin alla olevaan putkeen. Jatkettiin rata loppuun puomilta hieman sähläten. Mutta koska A-esteen kontakti sujui hienosti, niin ei haittaa juurikaan.

Sunnuntaina olisikin sitten edessä vuoden suurimmat. Kenraaliharjoitukset eivät menneet ihan omien suunnitelmien mukaan, mutta positiivinen ihminen jossain sisälläni sanoo, että monia hyviä asioita päivässä oli. Ensimmäisellä radalla paineltiin kuin viimeistä päivää - sopii karsintahyppärille, kunhan muistetaan olla tarkkoja käännöksissä. Toisella radalla taas - kontaktit onnistui, vaikka muuten sählättiinkin. Se oli pieni muistutus mahdollisesti edessä olevalle finaaliradalle, malttia ohjaaja.

Muutenkin tämän kevään panostus koiraharrastamiseen ja eteenpäin pääsemiseen on ollut valitettavan pientä, mutta ehkä jo ensi vuonna teen asioille jotain. Syitä tämän kevään panostamattomuuteen saa mahdollisesti lukea Vatun sairaskertomuksen yhteydessä, kuten myös Paistin selän kuulumisia.