tiistai 6. elokuuta 2013

Tauotkin päättyvät aikanaan

Tälläkin kertaa tauko päättyi Orivedelle. 3.8. kisasimme molempien valkoisten kanssa lämpimissä säissä. Tuomareina Vesa Sivonen, Katarina Virkkala ja jälleen tuomariharjoittelija, jonka nimi ei muistu mieleen.

Vatun ensimmäinen rata oli melko hyvä, tyttö kulki eteenpäin ja uskalsi tehdä. Vaan kepeille meno meinasi pilaantua, minkä vuoksi rytmi ei riittänytkään loppuun asti. Lopussa keskityin juoksemiseen, enkä ohjaamiseen ja varmistamiseen, joten Vattu juoksi putkesta ohitse. Kehuin kovasti ja jatkoin loppuun.

Koitin muutenkin pitää yllä positiivista höpötystä: tule vaan, hieno tyttö, osaat kyllä... En sitten tiedä auttoiko se Vattua suorittamaan rataa varmemmin vai pölpötänkö suotta. Ainakin videolta alkurata näyttää nopeammalta kuin edellisten kisojen meno.


Toisella radalla Vattu vähän pelleili esteiden suorituksen kanssa. Ensimmäinen valssi oli hieman huono ja vei Vattua huonosti putkeen. Seuraavalla putkella Vattu kävi moikkaamassa numerolappua ja kielsi putken. Eikä silmissä ollut pienintäkään epäröintiä, kunhan kävi. Kepeillekään ei osattu mennä, mutta tässä vaiheessa saattoi oma hölpöttäminen liiallisuudessaan hämmentää Vattua. Hylky siis ensimmäiseltä sekä toiselta radalta.

Huomatkaa molempien ratojen lähdössä vinhasti pyörivä hännäntynkä.



Paisti sitten. Paisti piti itsensä hienosti koossa, vaikka oli maannut häkissä jo useita tunteja vuoroa odotellessaan. Se kulki reippaasti, sillain niinkuin se parhaimmillaan kulkee. Mikä kummallisinta, tauon aikana korvat eivät olleet lähteneet karkuteille, vaan löytyivät päästä ja vielä toimintakunnossa. Me kuljimme siis suurimman osan ajasta samoilla koordinaateilla.

Ensimmäisellä radalla tekeminen unohtui pieneksi hetkeksi - niin että Paisti ajautui yhden esteen ohitse ja hyppäsi sen väärään suuntaan. Kun takana on tauko ja tauon jälkeen tasan yhdet pikatreenit, ei voi olla tyytyväisempi.


Toisesta radasta ei ole paljoa uutta sanottavaa: kaarteissa on työstämistä. Tuloksena 0 (38,93  - 9,07) sijoitus 6. Olen viimeaikoina kiinnittänyt huomiota enemmän myös etenemisnopeuksiin. Tällä radalla meidän etenemä oli 4,37, mikä on meille ja varsinkin agiradalle aikamoista kyytiä.


Viimeiselle radalle lähdin ajatuksella "ei tästä mitään tule". Tuli siitä kuitenkin enemmän kuin odotin. Suoran putken jälkeen Paisti juoksi väärälle esteelle eikä kääntynytään mukaani. Oma moka, kun en tehnyt muuta kuin juoksin. Hylky siis, vaikkei niin huono kuin oletin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti