Nytkö se alkaa, lähtölaskenta?

Koska töissä ehtii aina ajatella kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, iski tajuntaani eilisessä auringonpaisteessa, että se on kevät. Kevät tarkoittaa sitä, että kohta on kesä. Se taas tarkoittaa sitä, että kohta on SM-kisat. Aikalailla  tasan kolmen kuukauden päästä pitäisi olla paletti kasassa.

Paisti ei ole parhaimmassa kunnossaan tällä hetkellä. Se taas vaikuttaa nopeuteen ja nopeus vaikuttaa minuun. Tämä on asia on kohtuullisen helppo korjata, eikä vielä kannata kiirehtiä, tai ehdin hoitaa asiat niin, että kunto alkaa jo laskea ennen näytön paikkaa.

Minä en todellakaan ole parhaimmassa kunnossani tällä hetkellä. Tämäkin on korjattavissa, mutta työtä on jokseenkin enemmän kuin Paistin kanssa. Kestävyyskunto on kohtuullinen, mutta nopeat juoksusuoritukset ei vain onnistu. Kohta pääsee onneksi juoksemaan, tiet on jo osittain sulia. Kolme kuukautta on sen verran pitkä aika, että ehdin tekemään vaikka mitä, mutta kuitenkin niin lyhyt, että takaraivossa jyskyttäessään se motivoi rääkkäämään itseä esimerkiksi kestoinhokillani, kuntopyörällä.

Kunnonkohotuksen lisäksi on pieniä muitakin keskeneräisiä asioita, mm. itsenäiset kontaktit ja pienemmät kaaret. Nopeuttakaan ei ole koskaan liikaa.

SM-valmistautumisen lisäksi olen ajatellut käyttää nuorisoa näyttelyssä tai parissa. Täytyisi siis opettaa jonkinlaista kehäkäyttäytymistäkin. Eiköhän näiden operaatioiden parissa saa kevään kulumaan mukavasti.

Agilityhehkutusta

Tänään oli jälleen treenit Lempäälässä. Tällä kertaa vetäjänä oli tuntemattomaksi jäänyt mies.

Olin ajoissa paikalla ja syystä x sain ohjattavakseni myös australiankelpie Konstan. Myönnettäköön, etten ole ollut kovin vakuuttunut Konstan tähänastisista suorituksista, enkä odottanut, että radasta tulisi yhtään mitään. Mutta Konstahan meni hyvin. Kouluttaja jaksoi muistuttaa monesti käsien asennosta, liikkeen suunnasta ja ennen kaikkea kaiken oikea-aikaisuudesta. Olin totaalisen myöhässä ja tein vääränlaisia liikkeitä, mutta kun kärsivällisesti jaksoin yrittää ja yrittää kerran toisensa jälkeen, onnistuin. Olen niin tyytyväinen Konstaan, joka meni koko radan, mutta ennen kaikkea itseeni. Niin pieniä asioita, johon ei ole ennen kiinnitetty samalla lailla huomiota, ja muutos koirassa oli valtaisa.

Paistin kanssa mentiin hieman pidempää rataa. Aluksi kaarrokset olivat valtavia, mutta jälleen kerran pienillä asioilla saimme ne pienenemään. Täysin tyytyväinen suoritukseen en ollut, sillä Paisti ehti hieman väsähtää, ennen kuin todella tajusin, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Käsiä pitäisi laskea alemmas, omaa liikettä ja ennakointia pitäisi lisätä. Kaiken kaikkiaan hyvä harjoitus myös Paistille.

Mukana oli myös Vattu. Vatun kanssa mentiin myös koko rataa. Vaikeuksia tuotti se, että Vattu kääntyy huomattavasti paremmin kuin Paisti, eikä se myöskään irtoa niin hyvin esteille. Luotin siis liikaa koiraan väärissä paikoissa. Mutta Vattu meni niin hyvin. Senkin kanssa täytyy laskea käsiä alemmas; meno parani huomattavasti, kun koiran ei tarvinnut vilkuilla niin ylös, vaan se pystyi keskittymään esteisiin. Hienointa on, että vaikka Vattu menee kovaa, se pystyy tekemään uskomattoman pieniä kaarroksia.
Saimme myös kepit sujumaan paremmin kuin ikinä, niinkin yksinkertaisella tempulla kuin antamalla koiralle tilaa. Tämän treenin jälkeen sanoisin, että hieman lisää varmuutta ja Vattu on valmis kisakentille.

Olin jokseenkin kuollut, kun kaikki koirat olivat menneet, mutta tämän tyytyväisempi harjoituksiin en voisi olla. Niin paljon uusia asioita, joista tuntui olevan todella paljon apua. Nostan hattua ihmiselle, jolla riittää kärsivällisyyttä kertoa jokainen epäkohta ja myös vaatia loppuun asti sitä oikeaa suoritusta. Minunlaiseni puupään kanssa siihen menee nimittäin aikaa. Parhaat treenit aikoihin

Miten meillä menee

Viimeisten päivitysten jälkeen olemme jatkaneet treenejä SportDogParkissa Paistin kanssa. Paisti kulkee hyvin ja yhteinen sävel on alkanut löytyä myös harjoituksiin. Olemme ottaneet erikoistarkasteluun käännökset, jotka onkin pienentyneet jonkin verran ohjauksen rytmitystä muuttamalla.

Myös kontakteihin on taas kiinnitetty huomiota. Joskus syksyllä aloin vahvistaa itsenäistä kontaktia kun jättäydyn taakse ja nyt harjoittelu on otettu muutamissa treeneissä mukaan kuvioihin. Ongelmia teettää hieman se, että Paisti on oppinut erittäin hyvin sen, että palkan saa ottaa vasta kun siihen saa luvan. Tämän takia se ei halua mennä lähelle kontaktin loppupäässä olevaa palkkaa. Jos antaa luvan palkan ottamiseen, Paisti ei pysähdy oikealla tavalla. Palkka onkin jätetty pidemmälle ja Päivi on hieman houkutellut Paistia eteenpäin - kohtuullisin tuloksin. Silloin tällöin Paisti juoksee läpi, jonka jälkeen alastulo hiivitään, sitten taas sujuu paremmin.

Yksi yleisimmistä kirjoituksen aiheistani tuntuu olevan se, että Paistilla on jalka kipeänä. Tällä kertaa aiheuttajana oli Vattu. Tammikuun lopulla äitee oli päästämässä koiria ulos ja eteisessä syntyi jonkinnäköinen konflikti valkoisten välillä. Seuraavana päivänä Paisti nosteli jalkojaan lenkillä ja ajattelin, että pakkanen puree, mutta ontuminen jatkui sisälläkin. Vasen etujalka oli hieman turvonnut ja Paisti selvästi arasteli käsittelyä. Perjantaina tarkastin jalan, johon oli noussut aivan valtava mustelma. Jalka ei ollut enää kipeä, mutta jätin Paistin treeneistä pois.

Paistin tilalle lähti Vattu. Otettiin pieniä pätkiä, hyppysuoria ja putkia. Putket olivat hieman outoja. Kontaktit olivat erittäin kauniit, samaten kaarrokset. Keppien suoritukseen tarvitaan runsaasti malttia. Hyvä koira siitä on varmasti tulossa.

Santeri

Viime viikkoina Santeri on taas näyttänyt parasta itseään, tuollaisena se on aika mahtava kaveri. Ja onhan se kaunis ja hyvinsäilynytkin:

Vuosi 2008

Vuosi 2011

Meriittejä Paistille

Viime viikonloppuna Kukkian haukkujen kaudenpäättäjäisissä Paisti sai vuoden agilitykiertopalkinnon. Sitten tänään sain sähköpostia japsiyhdistyksen agilityvastaavalta, joka onnitteli uutta vuoden agilityjapsia. Paistin loistava agilityvuosi kirkastui siis vielä aavistuksen verran näiden palkintojen myötä.

Me rapakuntoiset kävimme myös agitreeneissä SportDogParkissa Männistön Päivin ryhmässä. Alunperin en ilmoittautunut kurssille, kun tarkoituksena oli lähteä kahdeksaksi viikkoa Rovaniemelle työharjoitteluun. Pari viikkoa sitten muutin suunnitelman ja päätinkin jäädä etelään. Treenipaikan meille luovutti Soile, kiitos.
Rata oli mukava ja Paisti kulki hyvin, vaikkakin välistävedot on unohtuneet kokonaan. Minä taas olin hukassa, niin kuin se kuuluisa pallo. Eikä asiaa auttanut yhtään se, että olen sairastellut marraskuun lopusta asti ja koirien lenkitys on jäänyt hyvin pitkälti auttavien käsien varaan. Kunnon parannustavoite aloitetaan siis todella nollasta.

Viikon päästä kisaikään tuleva Vattu oli mukana turistikoirana. Tarkoituksena oli, että muiden treenatessa me voisimme harjoitella unohtunutta paikalla istumista ja muuta sellaista, mutta tällä kertaa harjoiteltiinkin vain ihmisten ilmoilla olemista. Tällä vauhdilla Vattu ei ole kisavalmis tämän vuoden puolella. Huomasin tosin yksi päivä, että kontaktit se osaa. Kukaan ei ollut vielä ehtinyt siivota patjaa lattialta pois yön jäljiltä ja Vattu päätti toki mennä nukkumaan sille. Komensin koiran pois, mutta Vattu ei selvästikään tajunnut mitä tarkoitin, sillä se tarjosi kontaktia takajalat patjalla ja etujalat maassa.

Kassunpäivät

Vastahan tässä kirjoittelin viime vuoden muistopuhetta, miten se aika nyt niin hypähtikään? Kuitenkin, niinhän tässä pääsi käymään, että herrasmies jatkaa porskutteluaan, tästä lähtien 11 vuotiaana. Toivottavasti synttäripäivityksiä saa kirjoitella vielä monet kerrat.

Miten meillä juhlittiin? Otin koirat mukaan töihin ja käytiin kävelemässä uusia reittejä, eikä niitä samoja vanhoja, jotka on nähty moniin kertoihin.

Kassusta on sanottu jo kaikki, niin suuria sanoja ei voi kirjoittaa, että ne antaisivat oikeutta kaikista parhaalle.

Tavoitekatsaus

Santerin tavoitteena tälle vuodelle oli kerätä enemmän tuloksia ja vähemmän hylkyjä. No, mehän emme loppujen lopuksi edes kisanneet kuin muutama startin verran. Tuloksina neljä hylkyä ja kaksi yliaikaista vitosta. Tulokset eivät päätä huimaa, mutta Santerin vuoteen olen silti varsin tyytyväinen. Radalla Sam on ollut varsin kelpo kaveri.

Santerin kanssa suurin tavoite ensi vuodelle on pitää sukset yhdensuuntaisina ja vähemmän ristissä. Santerin pää ei tunnu kestävän elämää ja mun pääni ei kestä sitten Santeria. Hyvinä hetkinä Santeri on oikein mukava, keskitytään niihin. Kisoja, katsotaan nyt, todennäköisesti ei.

Kassun tavoitteena oli tokoilla omaksi iloksi ja saada kontaktit varmoiksi. Me käytiin yksissä tokokokeissa ja siihenhän se tokoilu oikeastaan jäikin. Kontaktien kanssakin päästiin lipsumaan. Vaadin kyllä oikeaa suoritusta, mutta ei se ole kisavarma. Laiska mikä laiska.

Ensi vuonna Kassu pidetään hyvässä kunnossa ja elossa, mieli virkeänä. Tuskin kisataan missään lajissa.

Paisti, onkin ainoa, jonka kanssa tavoitteet täyttyivät tärkeimmiltä osiltaan. Tavoitteena oli kisata japsimestaruuksissa kolmosissa ja aloittaa SM-nollien kerääminen. Molemmat onnistui, SM-nollien kerääminen jopa siinä määrin, että keväällä voidaan vain hengailla. Jossain mielenhäiriössä kirjasin tavoitteeksi myös treenata alokasluokan liikkeet edes osittain valmiiksi. No, kiire ja laiskuus pääsivät taas yllättämään ja tokon osalta ollaan edelleen samalla viivalla kuin vuosi sitten. Ei se haittaa.

Vuoden 2012 aikana me osallistumme SM-kisoihin, AVAudutaan ja saadaan ensimmäinen hyppyserti.

Vattu treenataan ensi vuoden aikana kisavalmiiksi ja startataan virallisissa kisoissa. Osallistutaan japsimestaruuksiin ja hyvin paljon keväästä riippuen noustaan kakkosiinkin.

Minä itse jatkan kunnon kohottamista. Ja koitan aktivoitua siinä määrin, ettei joka postauksessa tarvitse soimata itseä laiskaksi.