Keräsin Paistille kasan kisoja syksylle, että ehdittäisiin siirtymään kakkosiin ennen japsimestaruuksia. Kisapäivästähän olisi tullut järjettömän pitkä, jos olisin joutunut olemaan paikalla miniykkösistä medikolmosiin asti. Koko syksyn ratojen tuloksena on aina ollut jostain typerästä virheestä johtuva vitonen. Typerällä vitosella aloitettiin kisapäivä myös Orivedellä 28.8. Leena Rantamäki-Lahtisen tuomaroimana.
A-rata oli melko yksinkertainen, radalla oli muutamia ansoja, joista selvittiin. Kolmannella esteellä Paisti kuitenkin hyppäsi suoraan riman päälle, josta siis tiputusvitonen. Tulos 5, aika 37,77 /-12,23 sija 3
B-rata olikin a-rata takaperin, vain muutamia estekulmia oli muutettu. Paisti lähti radalle hirveällä kiireellä, ja ehdin jo kuvitella, että kepit epäonnistuvat, kun vauhti pääsi kiihtymään suoralla melko kovaksi. Mutta ei, Paisti selvitti kepit täydellisesti. Rataan olen melko tyytyväinen, kaarrokset olivat hirmuisen laajoja ja kontakteja ei malteta vieläkään ottaa kunnolla, mutta puhdas rata on puhdas rata. tuloksena siis 0, aika 35,23/-13,77 sija 1 ja serti
Paisti siis nousi tavoitteiden mukaisesti kakkosiin ennen japsimestaruuksia. Viime vuonna hain Oonalle viimeistä nousunollaa syksyllä samoihin aikoihin ennen rotumestaruuksia. Oonan kanssa kävi samalla lailla kuin Paistinkin kanssa: nolla tuli viimeisistä kisoista ennen mestaruuksia. Nyt täytyy keksiä keino, jolla saisin samanlaisen onnistumispaineen muihinkin kisoihin, jotta pystyisin keskittymään täydellisesti ohjaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti