sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Vapaa sielu, mahtava metsämies

Tänä viikonloppuna vuorossa oli perinteinen haukkujen koiraleiri Rajalansaaressa. Jälleen kerran oltiin reissussa koko joukkion voimin. Vattua hieman jännitti veneessä kulkeminen, mutta kaikki sujui hyvin. Saaressa oli parhaimmillaan yli kymmenen koiraa, uroksia ja narttuja, leikattuja ja leikkaamattomia, eikä riitoja syntynyt taaskaan, vaikkakin Santerin täytyi tapansa mukaan alistaa muita.

Saaressa on aina mukavaa, koirat saa mennä ihan miten tykkäävät ja itse saa vain olla. Viikonlopun jälkeen koirat ovat aina ihan rättiväsyneitä, mutta niin tyytyväisiä. Tänä vuonna kaiken muun lisäksi valkoiset takkukasat palasivat kotiin siisteinä ja kammattuina, kiitoksia vaan Maria ja Jenniina!

Joka ikinen vuosi perjantai-iltaisin Kassu on innoissaan hyppäämässä veneeseen ja heti kun sen päästää saaressa irti, se katoaa omille teilleen syömään mätiä ruuantähteitä metsiköstä ja pyörimään pahoissa hajuissa. Lauantaina se lähtee muiden mukaan lenkille kiertämään saarta, mutta katoaa puolessa välissä tutkimaan paikkoja, joihin muut ei halua. Loppupäivän se nukkuu mökin portailla, hyvällä tuurilla Kassu tulee seuraamaan leirikisaa. Niin innokas kun Kassu onkin lähtemään saareen, Sunnuntaiaamuna sen täytyy seurata ihmisiä kuin hai laivaa, ettei se vaan pääse unohtumaan saareen.

Tänäkin vuonna Kassun leiriviikonloppu oli hyvin samankaltainen: perjantaina myöhään se ilmestyi rantaan pahanhajuisena ja joutui yöpymään ulkona. Lauantaina, kun muut olivat alhaalla rannassa pelaamassa, Kassu jäi ylös mökin portaille nukkumaan. Kuulin alas Kassun ajohaukun ja lähdin katsomaan, mitä se näki. Kun löysin Kassun, se oli napannut supin ja ravisteli sitä ammattilaisen ottein. Kassu oli ihan muutamien metrien päästä mökistä, mutta minulta meni sen verran aikaa päästä paikalle, että supi oli jo kovin huonossa hapessa. Hain lähimmän tarkoitukseen sopivan välineen - halon, ja varmistin että supi ei jää kitumaan. Kun Kassu vihdoin irroitti, sille lankesi loppuleirin ajaksi hihnakoiran virka. Tero auttoi hautaamaan saaliin, eli siis Tero kaivoi ja minä katselin.

Kuviakin tuli otettua, lisään niitä blogiin - jotta voisin pitää lupaukseni - joskus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti