Kultainen keskitie kadoksissa

Tänään kävimme Paistin kanssa koittamassa onneamme Ritva Herralan tuomaroimilla radoilla Riihimäellä.

Molemmat radat olivat hyvin virtaavia ja melko yksinkertaisia omista ansoistaan huolimatta.

Ensimmäinen rata oli sisällä hallissa. Paisti lähtikin yllättävän reippaasti ja estehakuisesti liikkeelle. Viidentenä esteenä oli puomi, jolta Paisti sai kiellon, kun se ei pystynytkään kääntämään itseään tarpeeksi. Puoleen väliin asti Paisti pysyi hanskassa ja rata sujui hyvin, kunnes yhden putken jälkeen en osannut varautua Paistin intoon tarpeeksi ajoissa ja Paisti pääsi väärälle hypylle. Kun Paisti ohjauksesta ja suullisesta kehoituksesta huolimatta lähti uudelleen puomille putken sijaan, lähdin radalta hieman ennakkoon. Loistavat puomin kontaktit, muuten. Hieman olisin halunnut nähdä miten A:n kontakti otetaan tällä hetkellä kisoissa, kun treeneissä vauhti tuppaa ajamaan Paistia välillä turhan alas.

Hyppyradalle siirryttiin ulos paahtavaan auringonpaisteeseen.Rata oli oikein loistava, kohtuullisen pienet kaarrokset ja reipas liikunta. Harmi vain että oman mokan vuoksi tämäkin rata hylkääntyi.

Ajattelin, että minulla on hirveä kiire, että ehdin työntää Paistin putkeen, joten jätin ohjaamisen kesken ja keskityin juoksemiseen. Paisti lähti perääni eikä hypännytkään kolmoshyppyä. Koska itsellä oli hyvä vauhti päätin jättää kiellon korjaamatta. Hyvä että jätin, loppurata sujui niin hyvin. Jos olisin palannut takaisin päin, loppuradan käännökset olisivat olleet löysemmät ja Paistin vauhti todennäköisesti huomattavasti hitaampi.

Nyt ollaan siis etsimässä sitä kuuluisaa kultaista keskitietä: koiraa, joka kuuntelee käskyjä ja menee sinne minne ohjataan, mutta ei kuitenkaan kiellä esteitä, jotka ovat sen edessä. Tai vaihtoehtoisesti ohjaajaa, joka muistaa myös ohjata ja käskyttää.

Paisti on niin hyvä.