27.10. ajeltiin Orivedelle luonnetestiin Vatun (ja harrastuskavereiden koirien) kanssa. Tuomareina tässä koitoksessa toimi Irene Puputti ja Marco Vuorisalo. Vattu oli viikonlopun viimeinen koira ja siinä vaiheessa päivää jo varsin kypsä autossa odotteluun, ainakin äänestä päätellen. Testiin kävellessä kuulin huvittuneen kuuloista ääntä tuomareiden suunnalta. Minkä sille voi, hurja ja vaarallisen oloinen koirahan tuo on.
Leikkiminen - keppi ei ollut kovin kiva, kyllä sen suuhun pystyi silti ottamaan. Seuraava lelu, patukka ei ollut sen mukavampi, mutta solmuletin Vattu jo kelpuutti ja repikin ihan mukavasti tuomarin kanssa.
Kelkka - Ensin Vattu oli omissa ajatuksissaan, eikä huomannut lähestyvää vekotinta heti. Nähtyään sen, alkoi haukku. Melko lähelle kelkka pääsi niin, että Vattu tyytyi olemaan joko vierellä tai ihan takanani. Pari viimeistä metriä Vattu koitti päästä kauemmaksi kelkasta. Pysähtymisen jälkeen Vatulla meni hetki aikaa ennen kuin kävi haistelemassa - tätä ensimmäistä haistelua tuomarit eivät huomanneet vaan laittoivat minut kiertämään myös toiselle puolen, jossa Vattu kävi tutustumaan enemmän. Häntä ei laskenut koko osion aikana.
Hyökkäys - Vattu haukkui edessäni kunnes tuomari oli muutaman metrin päässä. Silloin Vattu siirtyi hieman taakseni ja jatkoi räkytystään sieltä. Kun hyökkääjä poistui, Vattu siirtyi takaisin eteeni. Toisella, ystävällisellä lähestymisellä siirtyi taas taakseni, mutta tunki heti tuomarin syliin, kun alkoi kuulumaan mukavia sanoja. Vattu lähti ongelmitta tuomarin matkaan. Tässä osiossa häntä laski - kun koira pelästyi perässä tulevaa hihnaa luoksetulon aikana.
Yllätys ja tynnyri - Meinasin liukastua juuri ennen sateenvarjoa. Varjon auettua Vattu loikkasi taaksepäin kiljahduksen kera. Pari kertaa vilkaisi taakseen, mutta jatkoi matkaa nätisti. Paluussa meni nurkan taakse ennen minua ja ihan seinän viertä. Tynnyriä vilkaisi ja väisti alta pois, ei muuta reaktiota.
Pimeä huone - Vattu hengaili tuomareiden kanssa hetken ja tutki huoneen "väärää puolta", kunnes sai hajun ja tuli nenä pystyssä luokseni. Tuomarit sanoivat, että pennun suoritus pimeässä huoneessa taisi olla viikonlopun paras.
Seinähyökkäys - haukkui taas paikallaan melko pitkään. Vähän koitti peruuttaa, kun tuomari tuli lähemmäksi. Viimeinen ilme videolla ennen hyökkäyksen loppua oli sellainen "et anna vaihtoehtoa, kohta saatan suuttua". Hyökkääjä oli taas kiva, kun tuli silittelemään. Vattu ei vaikuttanut hirveän ahdistuneelta, kun palasin takaisin: odotti rapsutukset loppuun ja tuli sitten katsomaan minua.
Laukaukset - Ei reaktiota
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton (kuulemma lähellä +2, olisi pitänyt puolustaa itseään aavistus pidempään)
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +2 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Hyväksytty, 186 pistettä
Tuomareiden sanoin, Vattu oli mukana huvipuistomeiningillä, ei mikään tuntunut vaikuttavan. Häntä ylhäällä koko ajan. Vattu oli kuulemma positiivinen yllätys asenteensa ja hiljaisuutensa kanssa. Tämä oli hauska kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti