Minua pyydettiin avuksi Lammin seudun koirakerhon agilityepiksiin viime sunnuntaina. Ajattelin, että miksipä ei, samalla saan parhaan mahdollisen treenin Paistille ennen SM:iä ja Vatulle muuten vaan - kisat, jossa voin hyvillä mielin pysähtyä ja sanoa, että nyt olit tosi pelle.
Pellejähän ne olivatkin. Ensimmäisellä radallaan Vattu haisteli menemään, eikä onnistunut pysähtymään A:n kontaktille. Kepeille lähtökin epäonnistui. Toiselle radalle lähdin tsempillä, että tämä ei voi epäonnistua toista kertaa. No, samat hajut vei Vattua, ja vaikka A:n stoppi ja kepit sujuivat, sai muuten suoritus savun nousemaan korvista. Ennen meidän toista rataa meni Vatun äippä Oona ja sai vinkuvan lelun palkaksi radan päätyttyä. Aina kun mentiin lähtöä kohti Vattu ampaisi ohjauksesta ja käskyistä huolimatta etsimään vinkua.
Kisojen päätyttyä sain apurin vinguttelemaan radan viereen, ja Vattu silloin kyllä pystyi keskittymään lähes koko ajan tekemiseen. Ilmeisesti se kisatilanteen jännitys on vielä liikaa käsiteltäväksi.
Paisti vetäisi keppien lähdön pitkäksi, ja A-esteen kontaktin myös. Palautus ja jatko ok, palkka hienosta puomin kontaktista. Toisella radalla kiusasin lähdössä ja varkaiksi se meni, mutten palauttanut. Kepeillä otin opikseni ja hidastin: onnistui. A:n alastulo pitkäksi. Uusinta ja ulos. Paistinkin kanssa harjoiteltiin kisojen jälkeen kontaktijuttuja, tällöin onnistui taas stopit kokonaisuudessaan hienosti.
Nyt on enää yhdet treenit, sitten kutsuu SM. Ehkä tänä vuonna päädytään finaaliin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti