Vatulla ensin hyppäri, joka oli pääosin hyvä rata. Vattu suoritti mm. putken takanaleikkauksella. Pari omaa mokaa johti epävarmuuteen hypyillä. Viimeistä virhettä en viitsinyt korjata ja tuloksena HYL. Treenien vauhdista uupuu aikalailla, mutta uskallus tekemiseen on mennyt näköjään kisoissakin hieman eteenpäin.
Toisena agilityrata, jolla hienot kontaktit ja muutenkin rohkeaa menoa - kunnes ennen viimeistä putkea Vattu tekee tyypillisen "hei, mitäs tuolla on" -tyyppisen ohijuoksun putkesta. Sen lisäksi se varasti keppien lopusta muutaman välin. Radalta maaliin 10 virhepisteellä aikaan 53,20 (+2,20), yhteensä siis 12,20. Tällä tuloksella sijoituttiin kolmanneksi.
Tämän radan tuloksesta huomaa selkeästi, että vauhdista uupuu nyt kovasti. Vaikka ajasta ottaisi pois putken kiellon ja keppien lopun uusimisen, niin ihanneaika olisi silti kovin lähellä. Vatulla on kuitenkin mahdollisuus päästä oikeasti hyviin aikoihin. Kisamotivaatio kärsii, kun tietää koiran osaavan, mutta tulokset on tällaisia. Toisaalta tiedän myös, että juuri nyt Vattu tarvitsee helppoa ohjausta ja paljon kehuja tuloksista välittämättä. Tätäkään ongelmaa ei ratkaista muuta kuin treenaamalla kisoissa.
Paisti taas - köh köh. Lämpömittari läheisen rakennuksen katolla näytti +32, agiradalla mittaa 198 m ja melkein suoraa juoksua. Juostessahan se sitten menikin. Keinulla vielä hieno pysähdys, A:lle päästyä ei enää viitsitty, kun kerta vaan luukutetaan eteenpäin. Ohjaus kökköä ja koiran korvatyöskentely hieman vielä kökömpää. HYL siis. Puomin eka stoppi oli hieno!
Hyppyrata myös yhtä juoksua - ja päätinkin vain juosta ja jättää ohjauksen paremmille. Onneksi on Paisti joka sitten paikkaili linjojaan sitä mukaa kun kerkesi. Renkaan kohdalla olin kuulevinani kohinaa yleisöstä, ilmeisesti oli muidenkin mielestä täpärä paikkaus. Virheitä 0, aika 36,34 (-3,66), sijoitus 6. Tämän nähtyäni ajattelin, että olisihan sitä voinut vähän edes yrittää, mutta toisaalta, harvoin me vain mennään sen enempää miettimättä.
Ja vielä lyhyesti muusta toukokuussa tapahtuneesta: Valkoiset on sopeutuneet hyvin uuteen asuinpaikkaansa kolmen räksyttävän koiran naapurissa. Kassu sen sijaan antaa välillä jäätäviä katseita, kun jätän sen äiteelle tarhaan, enkä ota mukaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti