Lähdimme taas hyvän tuurin saattelemana oman rataantutustumisryhmän alussa niin, että ehdin hakea Paistin suoraan odottelulaatikkoon. Voi vehnä, kuinka hieno rata olikaan, Paisti kulki ja kuunteli, enkä itsekään pöllömpi ollut. Sitten iski se ansa, sellainen, jota en varsinaisesti edes rekisteröinyt todennäköiseksi ongelmaksi. Ehkä jutun juju olikin juuri siinä. Tiedostin kyllä, että putkista kääntyminen on yksi meidän heikkous, mutten ajatellut, että se kaukana oleva hyppy saattaisi osua Paistin kulkureitille. Haltuunottokäsky jäi viime tippaan ja Paisti sinkaisi sinne kauas, hidasti kyllä hieman kun olin kaukana, mutta meni kuitenkin.
Tämän vuoden finaalipaikka jäi -jälleen kerran - niin pienestä kiinni. Rata oli kuitenkin muuten kaikin puolin hyvä, tänä vuonna löytyi myös nopeutta, mikä uupui pari vuotta sitten "melkein finaalissa"-radalta. Harmittaako? Kyllä harmitti: hyvä rata ja korvat tallella, mutta silti hylkäys ja ulos kisoista. Kun otettiin pohdinnasta pois arvokisapointti, niin jäljelle jäi hyvä, nopea rata ja tallella olevat korvat.
Kyllä kisaaminen on kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti