Kilpailua ja terveystutkimusta

Olen sanonut ennenkin, että tänään ohjasin. Ehkä olenkin ohjannut, mutta Laukaassa 26.5. minä ohjasin niin kuin treeneissä. Rataantutustumisessa tuli se tunne, että nyt on onnistuttava ja onnistuin siirtämään jotain treeniohjaamisesta myös kisaradoille. Tuomarina toimi Kari Jalonen

A-rata, agility. Rata oli hyvä, yksi käännös meinasi mennä pitkäksi, jonka takia en ehtinytkään ihan sinne minne piti, seurauksena hylkäys. Mutta rata oli hyvä, ohjaus oli hyvää. Paisti otti A:n kontaktit.

B-rata, agility myös. Tämän radan tutustumisessa ei tullut onnistumisoloa. Paisti hylkääntyi jo melko alussa. En kai sanonut sille mitään ja vain oletin, että kyllä se tulee mukana. Kaksi kontaktia lähekkäin, Paisti menee väärälle. Puomille vienti onnistui, vaikka olin melko varma, ettei siitä tule mitään, miksi en luottanut Paistiin, vaikka tiedän, että se osaa?

C-rata, hyppy. Onnistumisenpakko tuli takaisin. Ohjasin ja käytin ääntäni, Paisti meni lujaa, vaikka videolta näyttää, että juostaan paikallaan... Tulos 0, -1,7, sijoitus 2. Sert-H oli niin lähellä, itseasiassa se ehti lukea muutaman minuutin ajan jopa kilpailukirjassakin. Osallistujamäärä ei vain ollut tarpeeksi suuri, tällä kertaa jäi kolmesta koirasta kiinni. Voittajasta jäätiin 0,47 sekuntia...

Ilmoitin Paistin sunnuntaina SM-kisoihin. Sitä ennen käymme vielä todennäköisesti kilpailemassa Riihimäellä 9.6. ja SM-lämmittelykisoissa 15.6.

Käytimme Vattua perjantaina 25.6. lonkka- ja kyynärkuvissa Ventelällä. Kaikki näytti hyvältä ja kuvat lähti kennelliittoon A/A:na ja 0/0:na. Nukutusaine sai Vatun pahoinvoivaksi ja tyttö jaksoikin valittaa oloaan. Syliin se kuitenkin rauhottui ja nukahti nopeasti ja Tampereella se oli jo normaali.

Lauantaina ennen Paistin kisarupeamaa Jalonen mittasi Vatun, nyt se on virallisesti pikkukoira. Minien ylärajaan jäi samanverran tilaa kuin viimekesänä epävirallisessa mittauksessa. Nyt vain treenaamaan koira loppuun. Lämmittelyesteillä kepit menivät oikein, otettiin jopa takanaleikkauksia.

The Final Countdown

Muutaman päivän vajaa kuukausi aikaa opetella ohjaamaan myös kisoissa.

Parina päivänä olemme ottaneet Paistin kanssa A:lle pysähtymistreeniä. Esteelle tullaan täysiä ja silti pitää pysähtyä oikeaan kohtaan. Ensimmäisenä päivänä valumisia sattui enemmän, toisena päivänä vain yksi melkein_valuminen; Paisti pysähtyi aavistuksen liian myöhään ja venytti nopeasti takajalkojaan taaksepäin. Ja hetkeä aiemmin olin haukkunut sitä tyhmäksi koiraksi.

Eilisissä treeneissä keskityin nopeisiin käännöksiin. Nopeita ne olivatkin. Kokonaisuutena meno oli erittäin säpäkkää ja varmaa. Tällaisen ohjauksen kun saisi siirrettyä kisoihin asti. Nykyään jokaisella kisaradalla ohjaan tyylillä "nyt se nollarata". Tyyli on toimiva, mutta siihen tarvitsisi lisätä vielä suurempi luottamus koiraan ja ohjaukseen, pitäisi uskaltaa käskyttää ja ohjata aiemmin ja tarkemmin.

Kunto. Jatketaan harjoittelua...

Kisakauden avaus Tampereella 19.5.2012

Kisakausi on nyt avattu Paistin kanssa Takkujen 10-vuotiskilpailuissa.

A-radan tuomaroi Gabi Steppan. Rata oli mukavan selkeä, vaikka selkeitä ansapaikkoja olikin. A:n kontakti oli varsin ruma ja kaarrokset melko pitkiä, kun en ohjannut kunnolla. Tuloksena radalta 0,05 sekuntia yliaikaa. Sijoituttiin neljänneksi. Miten pienestä voikaan jäädä nolla kiinni? Jos vaan olisin ohjannut kunnolla...

Tässä video A-radalta:

B-radalle (tuomarina Lena Dyrsmeds) lähdin hieman ärsyyntyneenä edellisestä tuloksesta ja päätin, että nyt otetaan A:n kontakti paremmin ja ohjataan niin, että se nolla tulee. A:n kontakti oli nätimpi, muttei täydellinen. Yhdessä vaiheessa oletin enemmän kuin ohjasin, josta seurauksena kielto. Tuloksena radalta 5, - 4,75, sijoitus 13 

Video: 

 

C-rata oli Anne Viitasen tuomaroima hyppyrata. Rata oli jouheva, vaikkakin ansoja täynnä. Ansaanhan me langettiin melkein ennen kuin pääsimme alkamaankaan, kun en pyytänyt Paistia kääntymään tarpeeksi ajoissa. Hylystä huolimatta rata oli erinomainen.

Kaksi kuukautta aikaa

SM-kisoihin on noin kaksi kuukautta.

Kuntokuuri on aloitettu, ohjaajalle ja koiralle. Nopeat kontaktit ovat hieman laiskan työn alla. Nopeat käännökset melko hyvässä vaiheessa, kunhan vain ohjaan. Paisti menee kovaa.

Mitä on vielä tekemättä? Niitä nopeita kontakteja pitäisi vahvistaa ja vahvistaa. Rakensin jopa sisäkäyttöön sopivan contact trainerin, mutta se on hieman liukas, täytyisi hieman karhentaa. Tähän astiset treenit on kuitenkin menneet hyvin. Molemmat tarvitsevat reilusti lisää kuntoa, mutta kohta ei muuta olekaan kuin aikaa.

Kyllä tästä saattaa vielä jotain tulla, ehkä muistan jopa ilmoittautua?

Ruovesi RN 9.4.2012

Tänään näyteltiin Paistin ja Vatun kanssa. Aamulla satoi lunta ja iltapäiväksi oli luvattu vettä, mutta päivä meni varsin aurinkoisissa merkeissä. Tuomarina tänään toimi Esko Nummijärvi.

Paisti oli Paisti, kehässä ei enää jännittänyt yhtään niin paljon kuin aiemmissa näyttelyissä. Karvat eivät olleet vielä karanneet, joten Paisti oli kohtuullisessa turkissa.

"n. 35 cm. Rotutyyppi erittäin hyvä, mittasuhteet oikeat, kevyt narttumainen uros, lyhyt kaula, selkä hyvä, pieni häntä, joka lähtee hyvin. Hyväasentoiset raajat, hyvä karvapeite, voisi liikkua pidemmällä askeleella. Esitetään hyvin." AVO H

Tällä kertaa suurimpana virheenä oli narttumaisuus. Tuomari luennoikin yleisölle, että pää olisi kovin hyvä nartulle. Askeleet - olisin ehkä saanut liikettä pidemmäksi menemällä nopeampaa, mutta varoin hieman peitsaamista.

Vattu on niin luonnollinen esiintyjä. Kotonakin kun harjoiteltiin, toinen menee ensimmäisestä kerrasta alkaen siististi ja ryhdikkäästi. Viime viikolla alkaneet juoksut eivät häirinneet, ei Paistia eikä Vattua.

"Rotutyyppi erinomainen, lyhytrunkoinen. Kevyt kaunis pää, hyvä selkä, kauniisti lähtevä häntä, hyvä rintakehä, hieman korostuneet etuliikkeet. Karvapeite hyvä." NUO ERI1 SA PN2 SERT

Tämä oli minun ensimmäinen eri, ensimmäinen sa ja ensimmäinen serti. Ja Vatun ensimmäinen näyttely. Onhan se kaunis koira, hyvä karva ja nätit liikkeet. Ja hyvä luonne - ei reagoinut mitenkään siihen, että vieras karvainen mies tuli käpälöimään. Olin silti hieman hämmästynyt, kun kehän laidalta huikattiin, onnea, SA. sitten vielä serti. Ja paras narttu -kehässä meidän taakse jäi vielä yksi koira, ei oltu viimeisiä.

Nytkö se alkaa, lähtölaskenta?

Koska töissä ehtii aina ajatella kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, iski tajuntaani eilisessä auringonpaisteessa, että se on kevät. Kevät tarkoittaa sitä, että kohta on kesä. Se taas tarkoittaa sitä, että kohta on SM-kisat. Aikalailla  tasan kolmen kuukauden päästä pitäisi olla paletti kasassa.

Paisti ei ole parhaimmassa kunnossaan tällä hetkellä. Se taas vaikuttaa nopeuteen ja nopeus vaikuttaa minuun. Tämä on asia on kohtuullisen helppo korjata, eikä vielä kannata kiirehtiä, tai ehdin hoitaa asiat niin, että kunto alkaa jo laskea ennen näytön paikkaa.

Minä en todellakaan ole parhaimmassa kunnossani tällä hetkellä. Tämäkin on korjattavissa, mutta työtä on jokseenkin enemmän kuin Paistin kanssa. Kestävyyskunto on kohtuullinen, mutta nopeat juoksusuoritukset ei vain onnistu. Kohta pääsee onneksi juoksemaan, tiet on jo osittain sulia. Kolme kuukautta on sen verran pitkä aika, että ehdin tekemään vaikka mitä, mutta kuitenkin niin lyhyt, että takaraivossa jyskyttäessään se motivoi rääkkäämään itseä esimerkiksi kestoinhokillani, kuntopyörällä.

Kunnonkohotuksen lisäksi on pieniä muitakin keskeneräisiä asioita, mm. itsenäiset kontaktit ja pienemmät kaaret. Nopeuttakaan ei ole koskaan liikaa.

SM-valmistautumisen lisäksi olen ajatellut käyttää nuorisoa näyttelyssä tai parissa. Täytyisi siis opettaa jonkinlaista kehäkäyttäytymistäkin. Eiköhän näiden operaatioiden parissa saa kevään kulumaan mukavasti.

Agilityhehkutusta

Tänään oli jälleen treenit Lempäälässä. Tällä kertaa vetäjänä oli tuntemattomaksi jäänyt mies.

Olin ajoissa paikalla ja syystä x sain ohjattavakseni myös australiankelpie Konstan. Myönnettäköön, etten ole ollut kovin vakuuttunut Konstan tähänastisista suorituksista, enkä odottanut, että radasta tulisi yhtään mitään. Mutta Konstahan meni hyvin. Kouluttaja jaksoi muistuttaa monesti käsien asennosta, liikkeen suunnasta ja ennen kaikkea kaiken oikea-aikaisuudesta. Olin totaalisen myöhässä ja tein vääränlaisia liikkeitä, mutta kun kärsivällisesti jaksoin yrittää ja yrittää kerran toisensa jälkeen, onnistuin. Olen niin tyytyväinen Konstaan, joka meni koko radan, mutta ennen kaikkea itseeni. Niin pieniä asioita, johon ei ole ennen kiinnitetty samalla lailla huomiota, ja muutos koirassa oli valtaisa.

Paistin kanssa mentiin hieman pidempää rataa. Aluksi kaarrokset olivat valtavia, mutta jälleen kerran pienillä asioilla saimme ne pienenemään. Täysin tyytyväinen suoritukseen en ollut, sillä Paisti ehti hieman väsähtää, ennen kuin todella tajusin, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Käsiä pitäisi laskea alemmas, omaa liikettä ja ennakointia pitäisi lisätä. Kaiken kaikkiaan hyvä harjoitus myös Paistille.

Mukana oli myös Vattu. Vatun kanssa mentiin myös koko rataa. Vaikeuksia tuotti se, että Vattu kääntyy huomattavasti paremmin kuin Paisti, eikä se myöskään irtoa niin hyvin esteille. Luotin siis liikaa koiraan väärissä paikoissa. Mutta Vattu meni niin hyvin. Senkin kanssa täytyy laskea käsiä alemmas; meno parani huomattavasti, kun koiran ei tarvinnut vilkuilla niin ylös, vaan se pystyi keskittymään esteisiin. Hienointa on, että vaikka Vattu menee kovaa, se pystyy tekemään uskomattoman pieniä kaarroksia.
Saimme myös kepit sujumaan paremmin kuin ikinä, niinkin yksinkertaisella tempulla kuin antamalla koiralle tilaa. Tämän treenin jälkeen sanoisin, että hieman lisää varmuutta ja Vattu on valmis kisakentille.

Olin jokseenkin kuollut, kun kaikki koirat olivat menneet, mutta tämän tyytyväisempi harjoituksiin en voisi olla. Niin paljon uusia asioita, joista tuntui olevan todella paljon apua. Nostan hattua ihmiselle, jolla riittää kärsivällisyyttä kertoa jokainen epäkohta ja myös vaatia loppuun asti sitä oikeaa suoritusta. Minunlaiseni puupään kanssa siihen menee nimittäin aikaa. Parhaat treenit aikoihin