keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Jälleen Jyväskylässä

Tällä kertaa japsimestaruuksien merkeissä. Mukaan pakkasin Santerin ja Paistin, Vattu ei päässyt turistikoiraksi parhaitten päiviensä takia. Olin kovin epäileväinen päivän onnistumisen suhteen, sillä pojat olivat olleet todella levottomia viimeiset päivät, ja ajattelin, että ajatukset ovat totaalisesti jossain muualla kuin agilityssä. Kyllähän kaikkia valkeita koiria kohtaan osoitettiin suurta mielenkiintoa, mutta jonkinlainen keskittymiskyky pysyi koko ajan.

Päivän radat tuomitsi Sisko Pulkkinen, joka oli suunnitellut pääpiirteiltään varsin suoralinjaiset radat, joilla oli tiukat ihanneajat. Juuri kukaan kolmosen koirakoista ei päässyt paria sekuntia enempää ihanneajan miinuspuolelle.

Santeri ehti treenaamaan yhden kerran ennen kisoja, joten ajattelin, että se käy suorittamassa jokaisen ansaesteen. Mutta ei, me päästiin ensimmäisellä radalla melkein puoleenväliin, ennen kuin homma riistäytyi käsistä. Ensin Sam lähti A:lta (jonka kontakti oli muuten täydellinen!) toiseen suuntaan kuin minä ja suoritti väärän esteen, ja hieman sen jälkeen korvat katosivat, kun putken väärä pää ilmestyi näkökenttään.

Toisella radalla kuulolaite oli jo huomattavasti paremmilla taajuuksilla, sillä me suoriuduttiin radasta yhdellä kiellolla ja hippusella yliaikaa. Santeri ampaisi keinulta tapansa mukaisesti lähimmälle (väärälle) esteelle, mutta kääntyi kuitenkin takaisin ennen kuin suoritti sen. Pienten mutkien kautta sain Santerin takaisin oikealle reitille ja loppurata menikin loistavasti, tuloksena 6,44

Santeri kulki ensimmäisellä radalla hieman kankeahkosti, mutta raati kuitenkin kertoi, ettei jalassa näy enää mitään kankeutta loukkaantumisen jäljiltä. Luultavasti kankeus johtui vain siitä, että odottelimme vuoroamme jokusen hetken, enkä antanut Santerin riehua, vaan pidin sen paikallaan kierroslukuja pienentääkseni.

Paisti bongasi ennen omaa suoritustaan Oonan, joka kisasi kahta numeroa aiemmin kuin me. Ensimmäisen radan lähtö oli hieman jäykkä; Paistilla oli naiset mielessä ja minä olin varma, että se karkaa radalta. Tyhmä minä, ihan kuin pieni lapanen sellaista uskaltaisi tehdä. Jäykistelystä huolimatta teimme puhtaan radan ajalla -0,06 ja sijoituttiin neljänneksi. Tarkka kaveri, ei voi muuta sanoa. Upeat kontaktit, nyt se oikeasti taas suorittaa ne niin kuin pitääkin, ensimmäinen kerta ei ollut vahinko.

Toiselle radalle lähdettiinkin jo rennommilla mielin, tosin meno oli vieläkin hidasta verrattuna siihen mihin me oikeasti pystyisimme. Radassa ei ollut hirveästi huomauttamista, muutama mutka meni hieman pitkäksi, muuten oikein hyvä, puhdas rata tuloksella -0,56. Tällä hienoisella ihanneajan alituksella me voitettiin miniluokka ja saatiin ensimmäinen agiserti!!! En tiedä pitäisikö unohtaa Paistin kanssa kaikki muut kisapaikat ja jatkaa vain Jyväskylässä; viisi viimeisintä nollaa on tehty Jyväskylässä.

Paistin tuplanollalla päästiin myös rotumestaruusmittelön kärkeen ja kotiintuomisiksi saatiin valtava mestaruuspokaali.

Mittelöihin osallistui myös muita Wintrylän koiria, Oona ja Sirpa saivat ensimmäiseltä radalta yliaikavitosen ja toiselta radalta yliaikakympin. Vasta luokkaa vaihtaneet Remus ja Kirsi hylkääntyivät ensimmäisellä radalla, mutta paransivat tulosta huomattavasti seuraavalle radalle, josta tuloksena 3,33. Japsimestaruuden ulkopuolella kisasi myös siphus Rentukka, joka sai molemmilta radoilta hylätyn, vaikka hyvin kulkikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti